Lue keskustelun säännöt.
g. miten reagoisitte, jos mies ilmoittaisi haluta erota?
15.07.2010 |
mun mies ilmoitti näin ja mä sanoin muuttuvani ja sanoin lastemme menevän rikki. Pelottaa silti, että a) en onnistu ja b) mies haluaa silti erota.
Kommentit (37)
Tai sitten sillä on toinen, jonka sanomista kypsyttelee. Saa syylliseksi sinut, että et sitten muuttunutkaan. Noin juuri miehet tekee, vika on aina vaimossa.
Yritä saada selville kuinka vakavissaan on ja sano sitten, että moiset puheet loppuu, jos ei ole tosissaan.
että en oikeasti voi tietää kuinka vakavasti on. Mutta toisaalta siinä eropuheessaan sanoo rauhallisesti, että meidän juttu ei toimi (mutta riidan jälkeen). ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla vähän kyyninen nykyään, mutta rupeaisin etsimään välittömästi halvempaa asuntoa ja pistäisin avioeron vireille asap ja elarit ja tapaamiset juoksemaan. Jos kerran erota haluaa, niin iso mies on vapaa toki lähtemään.
Been there.
nyt olen sanonut, että voimme erota, haluaako erota, erotaanko niin sanoo että ei halua. Ja jotenkin tuntuu pahalta jos se suutuspäissään sanoaa ja sitten sanoisin että OK erotaan niin ei haluaiskaan erota (ja eroais vaikka ylpeydestä). Niin kun nyttenkin tuntuu, että jos minä laittaisin eropaperit vetämään, tekisin sen ylpeydestä.
ap
se ei ole miehen teko ja että hän on aika hiiri jos eroaa. Me olemme menneet naimisiin kunnes kuolema meidät erottaa ja minulla ei ainakaan ole eroaminen mikään vaihtoehto.
että halua erota, kävin jopa katsomassa asuntokin itselleni. Mies yritti puhua mulle "järkeä" ja vetosi lapsiin. Nó nyt on pahat ajat takana ja yhdessä ollaan edelleenkin.
En sillä erolla todellakaan kiristänyt, voin vain niin huonosti, että se tuntui ainoalta ratkaisulta.
Kauheaa olisi ollut, nyt näin jälkeenpäin ajateltuna, jos mies vain olisi sanonut, että tuossa ovi senkus lähdet?
että halua erota, kävin jopa katsomassa asuntokin itselleni. Mies yritti puhua mulle "järkeä" ja vetosi lapsiin. Nó nyt on pahat ajat takana ja yhdessä ollaan edelleenkin.
En sillä erolla todellakaan kiristänyt, voin vain niin huonosti, että se tuntui ainoalta ratkaisulta.
Kauheaa olisi ollut, nyt näin jälkeenpäin ajateltuna, jos mies vain olisi sanonut, että tuossa ovi senkus lähdet?
miehestä? Minusta tuntuu, että miehen huonovointisuus johtuu osittain minusta (esim. olen pettäny häntä ja kertonut 1,5 v sitten...tämä pettäminen tapahtui paljon aiemmin...sanoin, että johtuuko kaikki siitä. Mies sanoi, että ei johdu. Kuitenkin tuntuu, että johtuu..mies ei vaan itse sitä tajua...ehkä mun pitäisi siksi "kestää" tuollaiset) ja olen ajatellut, että mies antaa minulle mahdollisuuden. Mutta jotenkin tuntuu pahalta kun heti tuollaisten tilanteiden jälkeen pitää alkaa sitä samaa arkea jatkamaan. Ihan kun mies ei haluaisi "kasvaa" tuollaisten tapahtumien jälkeen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ilmeisen ailahtelevainen ja äkkipikainen luonteeltaan ja näköjään sanoo saman tien, mitä sylki suuhun tuo. Ehkäpä on sellainen, joka liioittelee saadakseen ilmaistua tunteensa. Huomioi se luonteena, josta ei ikinä pääse eroon. Älä tosiaan jää hänen tunnemylläköitään murehtimaan pitkäksi aikaa.
Toiseksi miestä harmittaa oma käytöksensä ja haluaa kääntää sen sinun viaksi. Älä mene siihen mukaan. Kun mietitte mitä mies sanoi ja mitä tuntee, niin kohta keskustelettekin siitä, mikä sinussa on vikana ja se ei varmaan ollut alkuperäinen aihe ollenkaan. Keskustelkaa tuolloin vain miehestä.
Ero ei ole koskaan yksin sinun vika, jos sellainen tulee. Muista se, älä vaivu itsesääliin. Ja jos eroatte, niin teillä on pakolliset puolivuotta aikaa miettiä asia. Silloin voitte käydä vaikka perheterapeutilla ja saatatte palata yhteen.
Ja se joka eroa tahtoo, niin lähtee ja etsii uuden asunnon. Lapsi jää siihen kämppään, missä asui (oikeuskin usein määrää näin), eli jos sinä jäät lapsen kanssa, niin te jäätte siihen ja mies etsii uuden yöpaikan itselleen.
Avioliitossa sitten omaisuus on puoliksi kaikesta, jos ei ole avioehtoa. Jos masennut erosta, niin älä anna miehen viedä osuuttasi, kun olet puolustuskyvytön. Tuohon puolittamiseen ei vaikuta se, kumpi rahat on perheeseen tienannut.
Ja jos te vatvotte eroa useamminkin, niin kyllä sitten on paras erota. Ei tuollaisessa puolitiessä kannata roikkua. Mitä nopeammin sen parempi, että ehdit vielä hyvin rakentaa uuden elämän jonkun toisen kanssa.
Ja kyllä tuossa oli kiristyksen makua selvästi, mietihän mitä hän kiristi.
Siitä minulla on periaate, etten ikinä antaisi anteeksi. Ei tuosta mitään tule, miehelläsi se siellä jossakin aivojen takaperukoilla häiritsee koko ajan. Ailahtelevaisuus johtuu siitä, että tuo petetyksi tulemisen tunne sieltä takaraivosta tulee esiin väen vängällä. Nyt hän yrittää rankaista sinua, ehkä tiedostamattaankin. Olet menettänyt parisuhteessanne kunnioituksesi.
Suosittelen eroa. Yritä jonkun muun kanssa olla paremmin uskollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ilmeisen ailahtelevainen ja äkkipikainen luonteeltaan ja näköjään sanoo saman tien, mitä sylki suuhun tuo. Ehkäpä on sellainen, joka liioittelee saadakseen ilmaistua tunteensa. Huomioi se luonteena, josta ei ikinä pääse eroon. Älä tosiaan jää hänen tunnemylläköitään murehtimaan pitkäksi aikaa.
minusta mies taas yrittää olla liian tasainen ja onkin ja sitten kiehahtaa! Oletko varma, ettei pääse?
Toiseksi miestä harmittaa oma käytöksensä ja haluaa kääntää sen sinun viaksi. Älä mene siihen mukaan. Kun mietitte mitä mies sanoi ja mitä tuntee, niin kohta keskustelettekin siitä, mikä sinussa on vikana ja se ei varmaan ollut alkuperäinen aihe ollenkaan. Keskustelkaa tuolloin vain miehestä.
Kun mies ei halua keskustella itsestään ja kyllä mä ajattelin, että miksi menin häntä arvostelemaan, vaikka en poikaa edes nähnyt (asentohan sen kertoo meinaako siivota vai ei!) Toisaalta mies on tuollaissa tilanteissa vähän juntti, eikä "ymmärrä". Itse olen lasten kanssa parempi ymmärtämään.
Ero ei ole koskaan yksin sinun vika, jos sellainen tulee. Muista se, älä vaivu itsesääliin. Ja jos eroatte, niin teillä on pakolliset puolivuotta aikaa miettiä asia. Silloin voitte käydä vaikka perheterapeutilla ja saatatte palata yhteen.
mies ei koskaan lähde perheterapeutille. Joutuisin pakottamaan hänet ja en voi.
Ja se joka eroa tahtoo, niin lähtee ja etsii uuden asunnon. Lapsi jää siihen kämppään, missä asui (oikeuskin usein määrää näin), eli jos sinä jäät lapsen kanssa, niin te jäätte siihen ja mies etsii uuden yöpaikan itselleen.
mun pitäisi lunastaa miehen laina (laina on miehen nimissä) ja pätkätöitä on vaan ollut.
Ja jos te vatvotte eroa useamminkin, niin kyllä sitten on paras erota. Ei tuollaisessa puolitiessä kannata roikkua. Mitä nopeammin sen parempi, että ehdit vielä hyvin rakentaa uuden elämän jonkun toisen kanssa.
Eipä paljon kiinnosta. Ja kuka mut huolisi! Se on vähän sit..jos kasvan erossa, niin miksi en voi kasvaa tässä avioliitossa.
Ja kyllä tuossa oli kiristyksen makua selvästi, mietihän mitä hän kiristi.
No mitä? Valaise tyhmää, en tajua! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä minulla on periaate, etten ikinä antaisi anteeksi. Ei tuosta mitään tule, miehelläsi se siellä jossakin aivojen takaperukoilla häiritsee koko ajan. Ailahtelevaisuus johtuu siitä, että tuo petetyksi tulemisen tunne sieltä takaraivosta tulee esiin väen vängällä. Nyt hän yrittää rankaista sinua, ehkä tiedostamattaankin. Olet menettänyt parisuhteessanne kunnioituksesi.
Suosittelen eroa. Yritä jonkun muun kanssa olla paremmin uskollinen.
en ikimaailmassa olisi enää uskoton. Ehkä mieskin ymmärtää miksi olin uskoton, vaikka ei sitä hyväksyi (ja tajuaa, että valinta oli lopullisesti minun). Enkä voi oikein senkään takia erota, koska mies sanoo, että se ei johdu siitä. Miksi en uskoisi miehen sanoja vaan tekisin oletuksia? ap
Siitä ei oikeesti toivu koskaan.
ja ei ole miehenikään ollut täydellinen!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä minulla on periaate, etten ikinä antaisi anteeksi. Ei tuosta mitään tule, miehelläsi se siellä jossakin aivojen takaperukoilla häiritsee koko ajan. Ailahtelevaisuus johtuu siitä, että tuo petetyksi tulemisen tunne sieltä takaraivosta tulee esiin väen vängällä. Nyt hän yrittää rankaista sinua, ehkä tiedostamattaankin. Olet menettänyt parisuhteessanne kunnioituksesi.
Suosittelen eroa. Yritä jonkun muun kanssa olla paremmin uskollinen.
sekin oli osasyy pettämiseen. ap
jää asumaan myös lapsi, jos riitaa tulee.
Avioerossa se lainakin on puoliksi. Eli joka tapauksessa siitä on sun puolet. Kuten myös asunnosta on sun puolet. Vaadi ennemmin vaikka asunnon myyntiä kuin että annat miehen lunastaa se, jos lapsen asuinpaikasta on tulossa riita.
Suosittelen miettimään eroa. Voihan sitä aluksi kokeilla vaikka 3 kk asua erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jää asumaan myös lapsi, jos riitaa tulee. Avioerossa se lainakin on puoliksi. Eli joka tapauksessa siitä on sun puolet. Kuten myös asunnosta on sun puolet. Vaadi ennemmin vaikka asunnon myyntiä kuin että annat miehen lunastaa se, jos lapsen asuinpaikasta on tulossa riita. Suosittelen miettimään eroa. Voihan sitä aluksi kokeilla vaikka 3 kk asua erillään.
enkä usko, että kumpikaan pääsisi ns. henkisesti eroon siinä ajassa.
1. minusta avioliitossa ei saa heitella sita eroa kokoajan peliin jos on joku vaikea asia tai haluaa jotain muuttuvan.
2. pettaminen on iso ja vaikea asia. Mutta kun annetaan anteeksi, silloin annetaan anteeksi eika vedeta sita esille riitatilanteissa
3. riidoissakin pitaa yrittaa pitaa joku itsekontrolli eika puhua ihan kaikkea mita sylki suuhun tuo. Tama on sita toisen ihmisen kunnioittamista.
4. vanhempana sinun tulee luottaa toisen puolison kasvatuskykyihin. Eika kyseenalaistaa niita lasten nahden. kylla 7 v rontti on jo tarpeeksi iso korjaamaan omat sotkunsa.
ap:ssa. Toden totta, miksi pitää lähteä toisesta huoneesta huutelemaan, jos miehellä on kinaa lapsen kanssa? Todellisen karhunpalveluksen teit miehellesi, ja lapsellekin osoitit, että isään ja isän sanomisiin ei voi luottaa, vaan äidin pitää tulla söhläämään väliin. Pyysitkö mieheltäsi edes anteeksi? Teillähän tuntuu perheessä olevan selkeä tilanne, sinä ja lapset vastaan mies. Oletko miettinyt miltä se miehestäsi tuntuu? Että sinä "ymmärrät" lapsia paremmin? Vai onko se vaan taas niin, että sinun tapasi kasvattaa lapsia on "parempi", ja mies "ei oikein osaa"? Onko se joku ihme jos miestä vituttaa?
No kerron tilanteen. Mies käski lasten siivoomaan ja poika (7v) sanoi "en siivoa", mies sanoi "nyt siivotaan" ja poika sanoi laitan nämä legopalikat tämän asuntoauton päälle ja vien asuntoauton huoneeseen. No en osaa sanoa miten kauan aikaa kului (siis oisko joku 30 s) (olin toisessa huoneessa) niin mies sanoi että nyt aletaan laittamaan lelut roskiin (oli jo varmaan aiemmin sanonut, että laitetaan, jos ette siivoa). Ja poika alkoi parkumaan. Minä lohdutin ja puolustin poikaani (että se olis laittanut ne legot auton päälle ja vienyt auton omaan huoneeseen). Sitten mies sanoi, että mun ja pojan pitää muuttaa kesän aikana omaan asuntoon. Sitten myöhemmin kysyin mieheltä, että haluaako hän oikeasti eron, niin hän sanoi, että eikö meidän kannata erota, kun emme sovi yhteen ja ollaan niin pitkään sitkuteltu yhdessä. Sanoi myös että ei tunne minua kohtaan syviä tunteita (ja sitä tunnetta jota pitäisi tuntea, mutta ei osaa sanoin kuvailla). Mutta myöhemmin kuitenkin perui puheensa (en oikein usko, että mies syvästi rakastaa minua, miksi se olisi muuten tuollaista sanonut?) Väitti, että oli hetkellinen tunne...mutta miksi se noin sanoisi, jos eilen olisi tuntenut syvästi (eikö silloin olisi tajunut, että se on vaan se hetki).
tuosta pojan käytöksestä hän sanoi, että poika oli vaan kylellään maannut, eikä ollut aikomustakaan siivota (eli on ollut ns. "löysästi"). Ja sitäkin, että en ollu itse näkemässä niin en saisi toisesta huoneesta huudella.
No joka tapauksessa olen ollut hirveän surullinen noista sanoista ja näyttänytkin suruni (esim. tänään) niin mies sanoo "taas sinä jäit siihen" (tapahtuma tapahtui sunnuntaina). Eli miehen mielestä jään liian pitkäksi aikaa märehtimään asioita. Sanoin, että pelkään, että kohta tämä tapahtuu uudelleen. Mies kyllä lohduttaa ja lupaa ettei tapahdu. Mies väitti, että jotain purkaantui, Mies sanoi myös siinä riidassa, että häneltä ei koskaan kysytä "haluaako hän", että aina joutuu tekemään vasten tahtoaan. Minä sanoin, että hänen velvollisuus on paremmin ilmaista halunsa.
Ehkä juttelemalla selvitään. Tai odottamalla. Mutta pahalta tuntuu kun suhde heti tällaisen jälkeen tuntuu "arkiselta" aivan kuin mitään ei olisi tapahtunu. Siis nyttenkin minun pitäisi vaan olla...niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
ap