Lue keskustelun säännöt.
Olen 42v ja odotan neljättä lastani rv13 - miksi ympäristö paheksuu/suhtautuu kummallisesti?
15.07.2010 |
Tämä lapsi on vähintään yhtä toivottu ja suunniteltu kuin isommatkin. Asiasta puhuttiin kauan ja sitä pohdittiin pitkään, itse yritystä oli takana reilu puoli vuotta. Isommat lapset on 9, 7 ja 5 vuotiaat. Odotan itse innoissani aikaa, että saan olla kotona vauvan kanssa: isommat käy sitten koulua tai eskaria päivisin ja iltapäivät on meillä yhteistä, kauan kaivattua aikaa. Kotona aion olla ainakin sen 3 vuotta. Työni ei häiritse lomien suunnittelua tai arkisten harrastusten pyörittämistä.
Henkisesti olen varautunut siihen, että oma jaksamiseni esim yövalvomisten suhteen on varmaan erilaista kuin nuorempana. Ja että jatkossakin tulee varmaan asioita ja tilanteita, joissa huomaa olevansa "vanha" äiti. Mutta niin olkoon, tämä on ollut meidän unelma ja haave, joten ihmetyttää vähän kun ympäristössä ollaan niin "järkyttyneitä", ja osa jopa suoraan kauhistelee. Miksi?
Kommentit (42)
Usein ihmiset puhuvat vain ennakkokäsitystensä perusteella, ilman enempiä pohdintoja.
Yritä olla loukkaantumatta. Onnea raskauteen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä mä minkään muun takia oo sitä mieltä ettei 42v ehkä oo ihan ideaalinen lastentekoikä kun ihan fysiikan kannalta. Mä en haluu lapsia enää 30v jälkeen. Näin ajattelen nyt, voi toki olla et sit haluunki vielä, riippuu monta teen ennen sitä ikää, mut en todella oo tekemässä lapsia enää 35->
Minä sain esikoiseni ollessani 22, seuraavan ollessani 24. Ja olin vakaasti sitä mieltä, että ei nyt herranen aika enää lapsia yli 30-vuotiaana. Ajattelin, että sitten kun olen 40 ja risat on minulla vaan isoja lapsia.
Vaan kuinkas kävi =0). Sainkin sitten useamman lapsen kuin olin alunperin ajatellut, mieli muuttui matkan varrella niin lapsiluvun kuin lastensaanti-iänkin suhteen. Toiseksi nuorin syntyi kun olin 32 ja nuorin ollessani 37 :-).
Mieli voi muuttua ja 40-vuotias ei tosiaan ole niin vanha kuin mitä silloin 18-20-vuotiaana ajatteli. Minä olen nyt 40 ja risat ja itse asiassa melkoisen nuori ;-). Ja ne kaksi vanhinta lastakin ovat tosiaan joo aikuisia, toinen on jo muuttanut omilleen ja toinen lähtee kohta armeijaan. Tosin kotona on sitten myös alle kouluikäinen, ala-astelainen ja ylä-astelainen :).
Yli 40v on jo aika vanha. itse odotan viidettä ja ikää vasta 30v. haaveena olisi 7-8 lasta ja nekin tehdään ennen 38 vuoden ikää. sitten riittää.
minulla ei olisi ollut voimia, jos olisin vielä vanhempana joutunut synnyttämään. Mutta jokainen on erilainen, onnea sinulle ja perheellesi.
joka siis istuu vieressäni, että miksi nyt vielä yksi kun vanhempien pesästä lentämiseen ei ole pitkä aika?
Äiti vielä lisäsi että vaihdevuodet ja murrosikä ei ole mikään maailmankaikkeuden paras yhdistelmä, hermot menevät pienemmästäkin asiasta. Eikä usko että moni tuota on edes ajatellut.
Ja äidin lisäys vielä "Miksi haluta vielä yksi pieni, kun ei mene enää pitkään että tulee lapsenlapsia, joita saa sitten hoitaa ja helliä?"
tässä meidän vastaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 40v on jo aika vanha. itse odotan viidettä ja ikää vasta 30v. haaveena olisi 7-8 lasta ja nekin tehdään ennen 38 vuoden ikää. sitten riittää.
Ympäristö nyt välillä tuntuu oikein etsimällä etsivän jotain skandaalin poikasta ja näin pienistä asioista sitä sitten revitään!
Lapset pitää tehdä sitten kun hyvältä tuntuu ja todella tahtoo lapsen.
Itse sain esikoisen 20v ja kuopuksen 24v ja ihmettelyä sain myös minä osakseni. Ihan oikeasti, vietin lasteni kanssa juuri sellaisen nuoruuden kuin tahdoin :)
Nyt olen jo 30+ ja en aio enää tehdä yhtään lasta, esikoinen on jo 11v ja kuopuskin 8. Tämä tuntuu hyvältä juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka siis istuu vieressäni, että miksi nyt vielä yksi kun vanhempien pesästä lentämiseen ei ole pitkä aika? Äiti vielä lisäsi että vaihdevuodet ja murrosikä ei ole mikään maailmankaikkeuden paras yhdistelmä, hermot menevät pienemmästäkin asiasta. Eikä usko että moni tuota on edes ajatellut. Ja äidin lisäys vielä "Miksi haluta vielä yksi pieni, kun ei mene enää pitkään että tulee lapsenlapsia, joita saa sitten hoitaa ja helliä?" tässä meidän vastaukset.
Piti siis oikein käydä tarkistamassa :). 5-vuotiaan kotoa muuttamiseen menee kutakuinkin 13-15 vuotta :), 9-vuotiaankin ainakin 10. Ja lapsenlapsiakaan ei ole odotettavissa melko pitkään aikaan...
Meillä esikoinen oli 14-vuotias kun kuopus syntyi, muutti kotoa omilleen kun kuopus oli vajaa 6. Ja jos tuosta miettii hyviä puolia, niin kas: pienet käyvät ajoittain isosiskolla yökylässä. Eli meillä on miehen kanssa vapaailta silloin :-). Samoin esikoinen, nyt 20, tulee mielellään tarvittaessa hoitamaan pikkusisaruksia, koska puolin ja toisin on ikävä. Toki piipahtaa meitä moikkaamassa muutenkin.
Lapsenlapsiakin minulla on suhteellisen realistisesti seuraavien 10 vuoden aikana tulossa, tosin eipä siitä koskaan tiedä :). Ja jos saan lapsenlapsia tässä vaikka viiden vuoden sisään, niin kas kuopus on "jo" 11 ja mummi voi joka tapauksessa helliä lapsenlapsia.
Itsekin tulen varmaan olemaan vaihdevuosissa jonkun lapsista ollessa murkkuikäinen, lapsia kun on monta, niin eiköhän joku osu vaihdevuosiinkin murkkuikään. Vaan kun ei tuo murkkuikä nyt mitenkään kauhea ole vielä 3 murkkuikään ehtineen kanssa ollut, vaatii vaan tiettyä huumoria. (Ja lisäksi tasan harkitsen hormonihoitoa siinä kohtaa kun vaihdevuosioireet ryhtyvät kiristämään pinnaaa liikaa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää tuollaista kauhistelua on kuulla, kun itse on raskaudesta iloissaan.
Onnea odotukseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enää olevani raskaana, mä en yksinkertaisesti jaksaisi. Nyt lapset 10 v ja 13 v. Nyt on jo ns. "omaa aikaa". En halua koko elämääni olla kiinni lapsissa.
Mutta onnea odotuksellesi.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja että sujuu hyvin.
En tiedä miksi olet kohdannut tällaisia asenteita. Tämä voi riippua myös asuinpaikasta. Olen huomannut, että pienemmän paikat pohjoisemmassa ovat ehkä konservatiivisia. Helsingissä etenkään tietyillä alueilla, et ole poikkeuksellinen odottaja. Ehkä lapsilukunne on vain keskimääräistä korkeampi:))
Itse olen saanut ensimmäisen lapseni 39v ja kuukauden päästä synnytyksestä täytin 40. Olen raskaana nyt 42v ja odotan jo kolmatta, joka jää sitten viimeiseksemme. Meillä siis kolme lasta kolmessa vuodessa. Olen äitipiiriemme aktiivinen touhutyyppi, joka järjestelee milloin mitäkin. Myös raskausajat ovat menneet ilman mitään ongelmia ja pyykkilauta vatsa odottaa tämänkin synnytyksen jälkeen:) Kaikki ei ole iästä kiinni. Tunnen 20-vuotiaita ihania äitejä, joiden kanssa on mahtava jutella. Yhdestä on tullut ihan ystävä. Ihmisiä me kaikki olemme ja kaikilla on erilainen elämä ja erilainen tuurikin.
Tottahan se on, että toivon säilyväni terveenä pitkään ja näkeväni lapseni vielä 50-vuotiaina. Tämäkin on kyllä aika tuuripeliä, kenellä se elämä näin menee. 98-vuotias mummini sanoi minulle viimeksi, että kuule nuori tyttö, sinulla on vielä enemmän kuin toinen mokoma elettävänä. Älä epäröi elää! Hänellä on minusta pokkaa sanoa ja uskon häntä. Ehkä minä elänkin jo yli 100 vuotiaaksi, kuten elinikäennusteet lupaavat. Hauskaa odotusta kaikille ja erityisesti AP:lle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti siis oikein käydä tarkistamassa :). 5-vuotiaan kotoa muuttamiseen menee kutakuinkin 13-15 vuotta :), 9-vuotiaankin ainakin 10. Ja lapsenlapsiakaan ei ole odotettavissa melko pitkään aikaan...
Että lapset tekevät aina omia suunnitelmiaan. Hyvinkin voi olla että muuttavat siinä 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Ja se 10-vuotta menee aika nopeasti. Mistä sitä tietää jos päättää tehdä lapset 19-vuotiana? Eihän sitä tietänkään vanhemmat halua että lapset tekisivät "liian nuorina" lapsia, muttakun ne asiat eivät ole vanhempien päätettävissä.
No tuo muuttoasia tietysti alaikäisen kohdalla vaikuttaa, mutta miksi kieltää jos haluaa omilleen.
Itsekin tulen varmaan olemaan vaihdevuosissa jonkun lapsista ollessa murkkuikäinen, lapsia kun on monta, niin eiköhän joku osu vaihdevuosiinkin murkkuikään. Vaan kun ei tuo murkkuikä nyt mitenkään kauhea ole vielä 3 murkkuikään ehtineen kanssa ollut, vaatii vaan tiettyä huumoria. (Ja lisäksi tasan harkitsen hormonihoitoa siinä kohtaa kun vaihdevuosioireet ryhtyvät kiristämään pinnaaa liikaa...)
Niin, no se huumori kuulemma on aika tiukilla.
Omalle äidilleni tuli aikaisemmin vaihdevuodet eräiden operaatioiden takia ja hänelle ei nuo hormoni hoidot sopineet. Sanoi että muutamaan kertaan oli tehnyt mieli vedellä pitkin korvia, vaikka itselläni ei murrosikä ollut mitenkään erityisen vaikea.
Näissä jutuissa kun on niitä asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.
No itse en enää lapsia voi tehdä vaikka toisen olisinkin halunnut.
Jos ap tuntee jaksavansa niin mikäs siinä. En minä tuomitse, en vain ymmärrä täysin. =D
koska en tajua että joku jaksaa uhrata elämästään 20 vuotta lapsen hoitoon ja kasvatukseen tuossa iässä, varsinkin jos on jo lapsenlapsiakin!!Itse sain omat lapset päälle 20 vuotiaana ja saatan olla hyvinkin mummo 45 vuotiaana :-) ei kiitos omia kersoja siihen saumaan!
Piti siis oikein käydä tarkistamassa :). 5-vuotiaan kotoa muuttamiseen menee kutakuinkin 13-15 vuotta :), 9-vuotiaankin ainakin 10. Ja lapsenlapsiakaan ei ole odotettavissa melko pitkään aikaan...
Että lapset tekevät aina omia suunnitelmiaan. Hyvinkin voi olla että muuttavat siinä 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.[{i]
Meillä on melko selvä, että lapset eivät lähde 16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. 1) ovat meidän (= mies ja minä) mielestämme siinä vaiheessa vielä liian nuoria elämään yksinään (ja kyllä, tiedän että moni lähtee esim. toiselle paikkakunnalle lukioon tms. tuossa iässä ja pärjää vallan hyvin, mutta on siltikin mielestäni turhan nuori ikä siihen) 2) meidän asuinpaikkakunnaltamme ei ole mitään järkevää syytä lähteä muualle opiskelemaan alle parikymppisenä.
Ja se 10-vuotta menee aika nopeasti. Mistä sitä tietää jos päättää tehdä lapset 19-vuotiana? Eihän sitä tietänkään vanhemmat halua että lapset tekisivät "liian nuorina" lapsia, muttakun ne asiat eivät ole vanhempien päätettävissä.
Totta puhut. Ei-suunniteltu raskaus voi aina osua kohdalle, vaikkei tietoisesti vauvaa haluaikaan. Todennäköisyys on kuitenkin onneksi melko pieni :). AP:n kohdalla vaikka esikoinen päättäisi saada ihan tietoisesti vauvan 19-vuotiaana, olisi kuopus jo vajaa 10-vuotias. Minä itse tällä hetkellä peräti hiukan toivon, että rakas esikoiseni saisi 5 vuoden sisään lapsia :-) - kuopukseni olisi silloin 10 ja risat. Pidän vauvoista ja oman lapsilukuni täytyttyä olisin enemmän kuin mielissäni lapsenlapsista :-). Isoäitys on kuitenkin täysin eri juttu kuin äiti. Äitinä olen ensisijaisesti vastuussa lapsesta (lapsen toisen vanhemman kanssa toki), isoäitinä pääsen poimimaan rusinat pullasta :-D. Ja olen tyttärilleni muistuttanut, että tulen auttamaan heitä aina kun haluavat (oman jaksamisen mukaan toki), että heidän ei tarvitse pienten lasten äitinä pärjätä vaikka hampaat irvessä.
No tuo muuttoasia tietysti alaikäisen kohdalla vaikuttaa, mutta miksi kieltää jos haluaa omilleen.[{i]
Siksi kieltää, että 16-vuotiaan ei vielä tarvitse olla niin aikuinen ja vastuullinen, että eläisi omillaan. Meillä esikoinen muutti kotoa 20-vuotiaana, mikä oli hyvä ikä :). Ja siitä seuraava täyttää kohta 19 ja asuu toistaiseksi vielä meidän kanssamme.
Itsekin tulen varmaan olemaan vaihdevuosissa jonkun lapsista ollessa murkkuikäinen, lapsia kun on monta, niin eiköhän joku osu vaihdevuosiinkin murkkuikään. Vaan kun ei tuo murkkuikä nyt mitenkään kauhea ole vielä 3 murkkuikään ehtineen kanssa ollut, vaatii vaan tiettyä huumoria. (Ja lisäksi tasan harkitsen hormonihoitoa siinä kohtaa kun vaihdevuosioireet ryhtyvät kiristämään pinnaaa liikaa...)
Niin, no se huumori kuulemma on aika tiukilla. Omalle äidilleni tuli aikaisemmin vaihdevuodet eräiden operaatioiden takia ja hänelle ei nuo hormoni hoidot sopineet. Sanoi että muutamaan kertaan oli tehnyt mieli vedellä pitkin korvia, vaikka itselläni ei murrosikä ollut mitenkään erityisen vaikea. Näissä jutuissa kun on niitä asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.
Muutamaan kertaa tehnee mieli vedellä murkkuikäistä ympäri korvia ihan ilman vaihdevuosiakin :-). Sitä vaan sitten laskee kymmeneen ja kaivaa huumorintajua esiin. Aika lailla sitä kerkiää harjoittelemaan itsehillintää, vaihdevuosilla ja ilman, kun elelee uhmaikäisten jne kanssa ennen murrosikää.
Tässä huushollissa on hilpeimmillään ollut pari murkkuikäistä lisättynä parilla uhmaikäisellä - siinä kohtaa sai vetää syvään henkeä muutamaankin kertaan. Mutta ennen kaikkeahan niin murkut kuin uhmaikäisetkin ovat aikas somia :-) ja ihania.
No itse en enää lapsia voi tehdä vaikka toisen olisinkin halunnut. Jos ap tuntee jaksavansa niin mikäs siinä. En minä tuomitse, en vain ymmärrä täysin. =D
Jokainen tyylillään :-), totta.
Tuota ei enää pysty kukaan lukemaan :), mutta enpä jaksa sitä ryhtyä uusiksi laittelemaankaan.
Tuon ikäisenä noiden lasten äitinä et ole ollut kovin nuori äiti esikoisenkaan syntyessä. Ystäväsi lienevät itsesi ikäisiä ja osa heistä ehkä jo isompienkin lasten äitejä?
Olen itse lähes kuin sinä: 42v ja lapset 8,7 ja 4. Meidän lapset ovat tässä. On ollut monta työlästä vuotta kasvattaa lapset tähän pisteeseen ja nyt kun jo alkaa helpottaa, en suin surminkaan aloittaisi taas alusta. Jos ystäväni, jolla olisi samanikäiset tai vanhemmat lapset kuin minulla (äidin iästä riippumatta), ilmoittaisi minulle olevansa raskaana, onnittelisin, mutten varmastikaan enää ylitsevuotavasti. Minua harmittaisi, että en saattaisi ehkä jatkossa viettää aikaa ystäväni kanssa kahden, koska vauva tulisi viemään hänen aikaansa. Ehkä perheinä emme pääsisi yhteisille reissuille yhtä helpolla kuin ilman vauvaa jne. En siis lainkaan olisi kateellinen, ihmettelisi tms. vaan miettisin ainoastaan itsekkäästi sitä, että vauva ikäänkuin estää siirtymisen "isompien" lasten vanhempien väliseen ystävyyteen.
Näin järkevästä kommentista näillä sivuilla...
koska en tajua että joku jaksaa uhrata elämästään 20 vuotta lapsen hoitoon ja kasvatukseen tuossa iässä, varsinkin jos on jo lapsenlapsiakin!!Itse sain omat lapset päälle 20 vuotiaana ja saatan olla hyvinkin mummo 45 vuotiaana :-) ei kiitos omia kersoja siihen saumaan!
kun hän ilmoitti odottavansa vauvaa. Olin kauhuissani, minun äitini, joka oli jo sentään 40-vuotias ikäloppu! Itse olin jo 18 kun tämä nuorin sisareni sitten syntyi.
Juu, ja sitten tein itse esikoisen 36-vuotiaana, koska aiemmin tuntui liian aikaiselta, ja nyt saan toisen 38-vuotta täytettyäni... eikä tunnu yhtään ikälopulta :)
Onnea odotukseen!