Miksi synnytyksessä pitäisi ponnistaa silloin kun kätilö käskee, vaikkei itsestä tunnu siltä?

KÄTILÖN SANA ON LAKI!!!

niin kauan kuin vauvalla on kaikki ok ponnistan vasta sitten kun siltä tuntuu.

ei muakaan ole koskaan ponnistuttanut, mutta tottakai olen tehnyt työtä käskettyä. Vauva syntynyt n. 5 min. ponnistuksella x 5. Miksi sitä kätilöä ei kannattaisi uskoa?

esikoinen ei kai olisi koskaan syntynyt, jos olisin jäänyt odottelemaan ponnistamisen tarvetta :D

niin olisin puskenut puolivalmiiksi laskeutuneen vauvan väkisin maailmaan.

En ponnistanut, odottelin rauhassa ja annoin supistusten työntää vauvaa alaspäin, sitten se tulikin yhdellä henkäyksellä, ilman ponnistusta.

Kyllä ainakin itse tunsin sen miten vauva liukuu alaspäin, sitten kun se haluaa tulla, ei pakottamalla.

Ekassa synnytyksessä kätilö käski ponnistamaan, vaikka ei siltä tuntunut. Myöhemmin selvisi että vauva oli vikatarjonnassa, jossa yleensä odotetaan. Pelkopolilla seuraavasta käydessäni toinen kätilö ihmetteli ekan synnytykseni toimintaa.



Kätilöt ovat myös ihmisiä ja töissä ei aina ole paras päivä tai hekään tiedä täydellisesti. Kokemus tuo lisää varmuutta ja tietoa, sekä ne laitteet ovat avustamassa. Mutta aina eivät kätilötkään ole oikeassa.

verisuonet otsalla pullottaen, mutta jos ei paskata, niin ei se pökäle koskaan ulos tule.

vain kolmella. Muut olen pukannut ulos ihan kätilön pyynnöstä silloin kun olen ollut tarpeeksi auki.



Pisin ponnistamisvaihe 5 minuuttia, lyhin vajaa minuutti.



Mistäs ap noin varmaksi tietää, että mahtirepeämät olisi tullut? Mua oikeasti vähän ärsyttääkin tuollaiset tosi varmat tietäjät, joille ainoa oikea tapa on se, millä he on sen tenavansa ulos pukanneet.

tunnen sen yritänkö tunkea alapäästäni väkisin jotakin vai tuleeko se ihan ilman punnertamatta.

Kahdeksan lapsen jälkeen ei varmaan tarvitse kuin hengittää ulos ja yhdeksäs tenava on ulkona.

Kyllä minä tiedän itse milloin olen tarpeeksi auki.