Mitä aikuinen voi tehdä joka päiväiselle kuoleman pelolle?

Ehkä tämä on "hihhulointia", mutta saan kai kertoa oman näkemykseni. Aikaisemmin kärsin aivan valtavista peloista. Kun annoin elämäni Jeesukselle, Hän otti kaikki pelkoni pois, siis kaikki. Kumma, kun kaikki zeniläisyydet ym. hyväksytään täällä, mutta kun joku haluaa kertoa Jeesuksesta, tullaan melkein linjoja pitkin päälle.

on ratkaisu mitä ihmiset eivät välitä ajatella. Isä taivaan meidät loi ja järjesti myös pelastuksen. Jolle se ei kelpaa pelkää syystäkin kun ei ole puolustajaa kuoleman hetkellä, JEESUS kuoli että meillä iankaikkinen elämä olisi,valitkaa oikea tie, niitä on kaksi kaita ja lavea.....

vai ei kuolemassa ole mitään pelottavaa... JEESUS kyllä kertoi että on vain kaksi päämäärää kuoleman jälkeen.Voi hyvät suomalaiset, kristitty kansa, kastattaa lapsensa mutta on kuin tietämätön pakana,ilman JEESUSTA on syytäkin pelätäkun ei ole turvaa pelastajassa, RAAMATTU on totta.

Mäkin pelkäsin, mä osasin vaan lopettaa sen paniikkikohtauksen jonka pelko aiheutti. Käänsin ajatukset pois siitä.



Mulla pelon paransi se että sairastuin vakavasti.

Minulla oli tätä murrosiässä. Illalla nukkumaanmennessä kauhupaniikkia kuolemasta. Ei se ole järjellä selitettävä tunne. Se vain iski ja vei mennessään.



Meni ohi kun kävin vessassa ja juomassa vettä. Loppui sitten aikoinaan.



Toisen kerran tuli säännöllisesti jokaisen lapsen syntymän jälkeen. Eli kun olin vaipumassa uneen, iski kuolemankauhu. Meni ohi kun heräsin kunnolla ja käänsin kylkeä.



Loppuivat kun vauva kasvoi.



Epäilen, että liittyi jotenkin hormooneihin. Kauhukokemukset tulivat aina illalla unen ja valveen rajamailla. En ole edes ajatellut terapiaa näihin. Mielestäni nämä ovat kuuluneet ihmisenä kehitykseen ja ovat menneet ajan kanssa pois.



Kuolemaa kannattaa hiukan pelätäkin. Se auttaa nauttimaan elämästä kun ei kuvittele elävänsä iäisesti.

Välillä taas ei ollenkaan. Eniten pelottaa läheisten kuolema, mitä sitten kun joku lähtee. Mitä jos minä lähden ennen heitä. Kuinka kestän kun joku kuolee tai kuinka muut jos minä lähden ensin. Ja mitä sitten kun en ole enää täällä. Minut unohdetaan ja kuka sitten huolehtii kaikesta/läheisistä. Se ajatus ettei sinua vaan enää ole.

en tiedä.



Aivan kuin koko elämä olisi julmaa pilaa! Meille on kehittynyt tietoisuus itsestämme ja siitä, että kuolemme ja silti elämän pitäisi olla merkityksellistä ja siitä pitäisi osata nauttia. Ja kaikki koettu nautinto haihtuu yksi päivä vaan olemattomiin.



On todella vaikea löytää mitään merkitystä elämälle. Minä kuolen, lapseni kuolee joskus jne.



Haluaisin uskoa johonkin korkeampaan voimaan, silloin tämä elämä (ja kuolema) saisi ehkä jonkun merkityksen, mutta nyt en pysty keksimään mitään merkitystä millekään enkä nauttimaan elämästä. Tämä on todellakin vain tyhjää ja julmaa pilaa.



En haluaisi ajatella tällaisia, pelkään aivan kauheasti että olen oikeassa ja loppuelämäni on tällaista, merkityksetöntä.



Pelkään kuolemanhetkeä, onko se kauhean ahdistava, ehdinkö tajuamaan, että mitään ei kuoleman jälkeen olekaan, vai jäänkö tuntemaan pohjatonta yksinäisyyttä (samanlaista kuin nyt tällä hetkelläkin). Tuntuu kovin katkeralta, että jonain päivänä mua ei vain ole. Ja se päivä tulee vääjäämättä. Yksi 40 vuottakin on loppujen lopuksi ihan silmänräpäys. :/



Huh, kun alkaa ahdistamaan kun kirjotan tätä ja ajattelen tätä.

että eihän kuolemaa tarvitse pelätä, sehän on vapautus, luonnollista jne. Kristittynä kuitenkin uskon, että Jumala on asettanut terveen kuolemanpelon jokaisen sydämeen. Tämä ei ole luonteeltaan pahaa, haitallista pelkoa, vaan suojelevaa pelkoa, joka saa ihmisen etsimään turvaa Jumalan Pojasta, Jeesuksesta. Ilman Jeesusta kuolemanjälkeinen elämä on pelottava. Mutta Jeesuksen kanssa on turvallista mennä ajan rajan toiselle puolelle.



Oma lukunsa on sitten mielenterveysongelmat, jotka voi ilmetä mm. kuolemanpelkona, vaikka ihminen olisikin antanut elämänsä Jeesukselle. Silloin tarvitaan osaavaa sielunhoitoa ja mahdollisesti myös ammattimaista terapiaa ja lääkitystä.



Normaalisti kuitenkin, jos kyseessä ei ole psyykenongelmainen ihminen, kuolemanpelko vähenee tai poistuu, kun on saanut synnit anteeksi ja on Jeesuksen oma.

Sori.