Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää, haluaisin vain kuolla :(
12.07.2010 |
Olen väsynyt tähän kaikkeen p*sk**n ja yrittämiseen jaksaa lasten takia. Lapset kiukuttelee (kaipaavat isäänsä, helle kiusaa jne) eikä mikään oo hyvin vaikka mitä tekis.
Mies (joka myös lasten isä) otti ja lähti toisen naisen matkaan, käytännössä ilmotti vaan, että tämä oli tässä. Oli kun elämä ois loppunut kun mies lähti. Ei mitään varotusta etukäteen tai merkkejä, tuli totaalisena yllätyksenä. Lapsistaan ei ole kiinnostunut, aina tulee joku "este" kun hänen pitäis ottaa lapset.
Olen niin väsynyt tähän ja haluaisin vaan nukkua, päästä pois, olla rauhassa ilman, että joku pyytää jotain tai täytyy olla riidanselvittäjänä tai vaan tehdä ruokaa, muita kotitöitä jne.
Kommentit (32)
Olen oikeasti kropaltani paremmassa kunnossa mitä miehen nykyinen ja seksiä meillä oli kyllä ihan säännöllisesti. Outoja olettamuksia sinulla.
Nyt kuuluu ainakin toistaiseksi vähän parempaa, vieläkin ahdistaa ja lapset kiukuttelee jne, mutta henkisesti voin vähän paremmin. Kaipa tämä tästä pikkuhiljaa...
aloittaja
olisit nainen pitänyt itsesi timmissä kunnossa ja ollut avoimempi seksin suhteen. olisi saattanut sun mieskin pysyä rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe, johon lapset voisivat mennä vaikka jopa toinen vkl hoitoon, jotta saisit levätä ja omaa aikaa?
Voimia sinulle kovasti. Mies tulee varmaan vielä katumaan, mutta älä ota häntä takaisin.
Itse otin takaisin toisen naisen kanssa pari kuukautta seurustelleen miehen, mutta ei olisi kannattanut.
Löydät vielä jonkun ihanan. Lapsesi kasvavat ja heistä on sinulle valtavasti iloa vielä, kunhan jaksat kasvattaa heitä rakkaudella. Opit näkemään heidät vielä suurena lahjana taakan sijaan.
Jos asuisit lähellä niin voisin auttaa lasten hoidossa, että saat levättyä..
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
yhteishuoltajuudessa ex ottaa lapset joka toinen viikko esim.
vakka ex mies ei suostuisi yhteushuoltajuuteen, lain mukaan tapaamisoikeus hänellä on
En siis kannata tuota vuoroviikkosysteemiä, en kylläkään ole ap, mutta lasten kannalta olisi paras, että isä tapaisi lapsiaan.
yhteishuoltajuudessa ex ottaa lapset joka toinen viikko esim.
vakka ex mies ei suostuisi yhteushuoltajuuteen, lain mukaan tapaamisoikeus hänellä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua nyt heti lastesi takia. Heillä on vain yksi äiti, sinä. Soita neuvolaan, kunnan sosiaalitoimistoon, lääkärille... Minne hyvänsä, josta apua voi saada. Sano rehellisesti, että et jaksa arkea yksin ja tarvitset pikaisesti apua. Älä kuolemasta puhu! Elämällä voi olla sinulle vaikka mitä ihanaa tarjottavana. Ennenkaikkea saat olla lastesi kanssa! Eivät ne koko elämää kitise ja riitele. Se on nyt vain tämä aika, kyllä sinä sen jaksat kunhan saat apua arjen pyörittämiseen ja omaan jaksamiseen. Tsemppiä ja voimia sinulle tosi paljon!
Et sinä OIKEASTI halua kuolla, vaikka juuri nyt et jaksa elää. Tämä hirveä vaihe menee ohi, sitten alkaa uusi, helpompi vaihe. Kannattaa sinnitellä siihen, kyllä sinä tulet olemaan vielä onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonitkin voi aiheuttaa tilanteesi lisäksi sitä, että toiset päivät tuntuu toivottomammilta kuin toiset ( esim. pms ).
Voisiko joku tulla kanssasi katsomaan lapsia ? Ei ole hyvä tehdä kaikkea ihan yksin, se on hermoja raastavaa. Jossain sun pitäisi päästä rauhassa käsittelemään miehen lähtöä ja sen aiheuttamia tunteita. Vain yksin sinä ja ajatuksesi.
Lapset estävät sinua ajattelemasta asioita rauhassa, ja sen takia ne tuntuvat vieläkin pahemmilta.
Nyt yritä keksiä joka päivälle jotain tekemistä kodin ulkopuolella, ja illalla lasten mentyä nukkumaan, kirjoita vaikka ajatuksiasi ylös. Lastenkin kanssa yhdessä voitte puhua isän lähdöstä, ehkä se auttaa heitäkin.
Kyllä aurinko varmasti vielä paistaa sunkin elämääsi, voimia, ja muista, lapset tarvitsevat sinua enemmän kuin mitään, joten elämälläsi on tehtävä ja tarkoitus !
Itsekin olen välillä halunnut vaan kuolla kauhean olon takia..
Missäpäin asut? Voisiko joku auttaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi samoin noin 14 vuotta sitten, mutta puolessa vuodessa alkoi tuntua jo paremmalta ja kahdessa vuodessa olin täysin kuivilla. Nyt exä tuntuu vieraalta ihmiseltä, enkä voi todellakaan tajuta, että olen joskus sen perään itkenyt.
Mulla on uus, parempi elämä nykyään. Löysin tuhat kertaa paremman miehen ja meillä on kaksi yhteistä lasta ja 11. aviovuosi tuli juuri täyteen.
Jos mies ei ole kiinnostunut edes lapsistaan, anna olla. Suunnittele teille elämä, johon mies ei kuulu. Elatusmaksut hänen on joka tapauksessa maksettava.
mutta haluan halata sinua oikein kovasti.
Voitko sanoa lapsille että sinulla on kurja olo ja heidän tappelunsa ei ainakaan tilannetta paranna?
Mieti kaikki ne asiat joista saat iloa ja helpotusta arkeesi. Valmisruuat, suklaa, nukkuminen...?
Ap:lle voimia, mene päivä kerrallaan. Elämänhalusi palaa vielä, tuo olo ei jää pysyväksi, vaikka tuntuisi nyt totaalisen toivottomalta.