Sanokaa vaan, että muitakin on... (11kk vauva)

itse kolmen äiti, esikoinen oli tuollainen säpsy ja muutkin on syöneet yöllä reilu vuotiseksi. Lempeä lopetus yösyötöille kannattaa, vauvasi on vielä niin pieni ja tarvitsee nukahtaakseen sinua.

Unohda perinteiset unikoulut eli huudattaminen ja etsi tietoa, lempeästi höyhensaarille tms. tais olla yksi hyvä opus

rinnalle laitoin ja hiljenivät. yöllä usein nukahdin kesken syötön, mutta helpompi nukkua noin usein heräilevä vauva vieressä kuin aina nostaa erikseen sängystä viereen. joskus puolen vuoden iässä alkoivat sitten nukkumaan jo paria tuntia kerrallaan ja siitä pikku hiljaa aina pidempiä aikoja. tosin imetin molempia vain 9kk;n ikään asti ja lopetin, kun hampaat alko tehdä tuhojaan rintavarustukseen. ehkäpä se teilläkin oikealla rytmillä löytyy.

Mun esikoiseni oli aivan samanlainen. Tai no, ensimmäiset puoli vuotta hän karjui kurkku suorana yöt läpeensä, ja suurimman osan päivääkin, mutta sitten puolivuotiaasta alkaen hän alkoi jopa nukkua. Tunnin, puolentoista pätkiä, heräsi joka ainoaan ääneen makuuhuoneessa sekä esim. siihen, että käveli huoneen oven ohi, ja joka tapauksessa heräsi 2-10 kertaa yössä vielä viime keväänäkin.



Käytin häntä lääkärilläkin, tutkitutin kaikki mahdolliset fyysiset syyt herkkäunisuudelle (käytännössä tutkittiin kitarisat, nielurisat, korvakäytävät, hengitystiet), ja tarkoituksena oli lähteä jopa lastenpsykologille tytön kanssa, koska hän heräsi edelleen 2-10 kertaa yössä, vaikka kyseessä on nyt 4-vuotias, pian 5-vuotias lapsi. Lisäksi hän tuntui näkevän painajaisia usein, kärsi nuorempana yöllisistä kauhukohtauksista, kaipasi öisin kauheasti tukea jotta pääsi takaisin nukkumaan (osasi mennä itse kyllä vessaan, mutta peittoa ei saanut itse päälleen, eikä esim. nukahtanut, jos peitto ei ollut hänen mielestään kunnolla), eli tosiaan valvotti myös meitä vanhempia.



No, lastenpsykologille emme saaneet aikaa, koska en tavoittanut psykologia milloin minkäkin syyn vuoksi, ja sitten se tapahtui: tyttö nukkui 4,5-vuotiaana ensimmäisen kokonaisen yönsä, 12 tuntia yhtä soittoa. Sen jälkeen hän on kyllä kärsinyt ajoittain nukahtamisvaikeuksista, mm. nyt helteiden vuoksi, heräillyt yöllä vessaan tai vettä hakemaan, mutta aika usein nukkuu kuitenkin koko yön, ja mikä ihaninta, ei herätä enää meitä. Peittokin, josta oli aiemmin tosi tarkka, että se oli just eikä melkein oikein hänen mielestään, ei ole enää niin justiinsa. Tyttö vetää peiton itse päälleen ja se kelpaa sellaisena kuin on, eikä ole enää melkein puoleen vuoteen kuulunut yhtenäkään yönä, että "ÄITII..." tai "ISII..".



Mun toinen lapseni on 1v3kk, ja hänetkin nukutan useimmiten edelleen rinnalle. Hän herää edelleen kerran yössä syömään, mutta uskon sen jäävän itsekseen pois sitten ajan kanssa, enkä ole yrittänytkään unikouluttaa.