Anoppi suosii muita lapsia ja lapsenlapsia
Itseäni tämä ei kiusaa, mutta harmittaa miehen puolesta, joka selvästikin on kypsynyt tähän.
Anopilla ja hänen miehellään on yhteensä 4 lasta. Meidän perhettä lukuunottamatta kaikki asuvat ulkomailla. He käyvät säännöllisesti näiden perheiden luona ja viettävät yleensä perillä 1-2 viikkoa kerran pari vuodessa. Samoin he matkustelevat näiden perheiden kanssa eri kohteisiin.
Me asumme 10 kmn päässä. Näemme n. 3 kkn välein, yleensä silloin kun käymme heillä syömässä. Lapsia he näkevät myös tuolloin. Ehkä n. 3 kertaa vuodessa tekevät lasten kanssa jotain parin tunnin ajan. Olemme pyytäneet heitä meidän kanssa reissuun, eivät ole koskaan lähteneet.
Nyt 2 lasta perheineen tuli Suomeen. He olivat vuokranneet mökin, jonne anoppi ja miehensä menevät 3 viikoksi. Meitä tai meidän lapsia ei ole pyydetty mukaan. Anoppi on ollut viime viikon (oli edellsen viikon miehen siskon luona ulkomailla) ja tämän viikon lomalla, mutta meille päin heistä ei ole kuulunut mitään. Mies kun kysyi, että milloin aikoo ottaa meidän lapset ja olla heidän kanssaan, niin ei kuulemma ehdi, kun pitää lähteä mökille jne.
Kommentit (52)
Kyllä täytyy olla taas onnellinen että on ainoa lapsi kuten miehenikin. Ei tarvitse miettiä kenen lapsia vanhempamme preferoivat ja olla kettuuntuneita siitä että toiset saavat enemmän kuin toiset.
Nämä ulkomaan sisarukset taas varmaan ovat kateellisia ap:n perheelle kun he asuvat niin lähellä isovanhempia.
etta kun asuu ulkomailla ja tulee sitten kaymaan suomessa niin se yhdessaolo on tosi tiivista. Pitaa oikein kerata sita yhdessaoloa koko vuoden varalle.
En ihan ymmarra miksi sita lyhytta aikaa, yleensa viikko tai muutama vuodessa ei voisi varata ulkomailla asuville lapsenlapsille. Suomessa asuviahan voi nahda koko loppuvuoden, kaikkina kuukausina.
On myos aika normaalia etta kun isovanhemmat matkustaa kauas niin haluaa olla perilla jonkin aikaa ainakin sen viikon tai kaksi. Matka on kallis ja rankka ja olis kiva etta siita ehtis vahan nauttiakin.
Molemmissa on puolensa, toisaalta olen ulkomailla asuessani kaivannut sita etta voisi vaan soittaa ja nahda pikaisesti isovanhempia, kahvitella yhdessa tai tehda jotain ihan arkista. Vaikka menna isovanhemmille syomaan pari kertaa vuodessa.
Toki olisi kiva etta isovanhemmat olisivat tasapuolisia. Silloin kun osa lapsenlapsista asuu ulkomailla ja osa suomessa tasapuolisuus tarkoittaa vakisinkin eri asioita.
Ja nämä tapaamiset on sitä, että mennään sinne syömään. Sitten saattaa olla muutama parin tunnin tapaaminen siinä välillä. Eli esim. viimeisen puolen vuoden aikana on lapset ja isovanhemmat olleet yhdessä n. 20 tuntia, suuren osan ajasta ruokapöydässä istuen.
Näiden muiden perheiden luona isovanhemmet ovat väh. kerran vuodessa sen kaksi viikkoa, jolloin ovat aamusta iltaan yhdessä. Lisäksi soittelevat ja skypettävät jatkuvasti. Joten vaikka miten miettii, jäävät meidän lapset paljon vähemmälle huomiolle isovanhempien silmissä. Minä ja mieheni oltaisiin tosi iloisia jos lapset näkisivät isovanhempiaan silloin tällöin pikaisesti, soittelisivat tai tekisivät jotain arkista, mutta ei onnistu. Kyllä meillä on sellainen tunne, että muut lapsenlapset saa sen laatuajan ja isovanhempien jakamattoman huomion ja meidän lapset saa jotain rippeitä joskus.
Mutta ihan turha tästä on enempää puida. Uskon, että ne on isovanhemmat jotka tätä joskus katuu. Sitten kun ovat vanhoja eivätkä enää jaksa matkustaa, niin sitten tulee ehkä mieleen että olisi kiva tuntea ne lähimpänä asuvat lapsenlapsensa.
etta kun asuu ulkomailla ja tulee sitten kaymaan suomessa niin se yhdessaolo on tosi tiivista. Pitaa oikein kerata sita yhdessaoloa koko vuoden varalle. En ihan ymmarra miksi sita lyhytta aikaa, yleensa viikko tai muutama vuodessa ei voisi varata ulkomailla asuville lapsenlapsille. Suomessa asuviahan voi nahda koko loppuvuoden, kaikkina kuukausina. On myos aika normaalia etta kun isovanhemmat matkustaa kauas niin haluaa olla perilla jonkin aikaa ainakin sen viikon tai kaksi. Matka on kallis ja rankka ja olis kiva etta siita ehtis vahan nauttiakin. Molemmissa on puolensa, toisaalta olen ulkomailla asuessani kaivannut sita etta voisi vaan soittaa ja nahda pikaisesti isovanhempia, kahvitella yhdessa tai tehda jotain ihan arkista. Vaikka menna isovanhemmille syomaan pari kertaa vuodessa. Toki olisi kiva etta isovanhemmat olisivat tasapuolisia. Silloin kun osa lapsenlapsista asuu ulkomailla ja osa suomessa tasapuolisuus tarkoittaa vakisinkin eri asioita.
mennä heidän vuokraamalleen mökille tai toisaalta hakea teidän lapset hoitoon, niin valinta lienee helppo. Teidän häviöksi. Itsestään selvältähän tuo kuulostaa.
No vakavasti puhuen meillä on samantyyppinen tilanne. Poika, joka on aina hoitanut asiansa hyvin, saa auttaa vanhempiaan. Lapset, jotka tarvitsevat vanhempiensa apua, taas pyytävät ja saavat sitä jopa pyytämättä. Eihän sellaista tarvitse auttaa, joka hoitaa asiat itse.
mummolat tuollaisia! kyllähän se ottaa päähän että ei haluta viettää aikaa meidän lasten kanssa vaan aina höösätään muitten lapsia, mutta ei voi mitään!
Kaikki äidit eivät valitettavasti rakasta lapsiaan, eikä kaikkia äitejäkään ole rakastettu. Ei siis voi ottaa kauhalla, jos on lusikalla annettu. :o(
Juuri näin. Meillä juuri tällainen tilanne. En voi syyttää äitiäni, koska ymmärrän, että hän tuntee jääneensä ilman rakkautta mitä tulee omaan äitiinsä. Mikä onkin ihan totta. Oma äitinsä piti häntä huonompana. Ja äitini tietää sen ja heikko itsetunto.
Ei tunne lapsiani jotka jo isoja. ei käy. sen sijaan rakkaimman lapsensa luona aina.
Tuska helpottaa kun omat lapset kasvavat.
teidän lapset ei heitä tule katsomaan tai hoitamaan, joten turha pitää välejä lämpimänä. Parempi satsata niihin mukaviin lapsenlapsiin.
taitaisin pitää pitkäään tauon tuommoisesa paikassa käynnin kanssa enkä soitelisikaan. Olkoon keskenään jos ei kiinnosta.
teidän lapset ei heitä tule katsomaan tai hoitamaan, joten turha pitää välejä lämpimänä. Parempi satsata niihin mukaviin lapsenlapsiin.
sittenhän ap:n lapset eivät menetä mitään. jos isovanhemmat ovat noin laskelmoivia, niin ihan hyvä että rasittavat vain muita lapsenlapsia.
Itse ainakin ajattelen niin että annan kaikkeni lapsilleni koska he ovat mahtavia ja olemassa ja minä olen heidät tehnyt. en siksi että saisin itse vanhana jotain. haluan tuntea heidät koska kaikki pienet ihmiset ovat ihania ja viattomia ja hyviä syntyessään. jos jonkun isovanhemmat eivät halua, niin ei voi mitään. lapset eivät tuossa tapauksessa menevtä mitään, jos isovanhemmat laskelmoivasti käyvät ja hoitavat niitä joilta toivovat itse hoitoapua saavansa.
Meidän lapset tykkäävät mummistaan tosi paljon. Aina nähdessään halaavat ja tuntuvat ottavan kaiken irti niistä vähistä hetkistä mitä saavat.
Paljon mä olen täältä AVlta lukenut ja tajunnut että monenlaisia ihmisiä meitä on, mutta tämän kommentoija on kyllä siellä idioottilistan kärjessä.
teidän lapset ei heitä tule katsomaan tai hoitamaan, joten turha pitää välejä lämpimänä. Parempi satsata niihin mukaviin lapsenlapsiin.
ja sen vuoksi eivät halua olla tekemisissä AP;n lasten kanssa????
teidän lapset ei heitä tule katsomaan tai hoitamaan, joten turha pitää välejä lämpimänä. Parempi satsata niihin mukaviin lapsenlapsiin.
Ei ole täysihoitoa eikä lököttelyä. Töitä, töitä ja töitä. Me ollaan pyydetty meille grillaamaan, ollaan pyydetty meidän kanssa ulkomaille niin että me maksetaan majoitukset mutta eivät lähteneet. Tänään mies tosiaan kysyi, että milloin otatte meidän muksut kun että anoppi puhui jatkuvasti siitä, että ketä tulee mökille ja kuka kuskaa ketäkin. Vastauksena tuohon kysymykseen mies sai vain että kun ei teidän lapset sovi autoon. Muut muksut kyllä sopii... Yleensä me ei todellakaan kysytä eikä pyydetä ottamaan mihinkään ja jos ovat joskus ottaneet, ollaan kiitelty kovasti ja kysytty että korvataanko kulut jne.
haluatte lomaa lappsistanne vai mikseivät ne voi tulla teidän autolla?
Ja me mentäisiin mielellään itsekin sinne mökille mukaan ja vietettäisiin aikaa muiden sukulaisten kanssa. Lapsetkin hoidettaisiin siellä mökilläkin itse, mutta ei meitä ole koskaan kutsuttu! Kaikki muut on siis siellä.
Me varmaan tiedetään itse parhaiten mitä me haluaisimme isovanhemmmilta, eli turha näiden pahansuopien av-ämmien tulla etsimään pientä sanaa, johon tarttua ja jota käännellä.
mutta suosikoon rauhassa, ei olla oltu missään tekemisissä pariin vuoteen ja hyvä niin.
Ymmärrän sinua täysin! Myös minun miehelläni on kolme sisarusta, jotka ovat enemmän anopin "mieleen" kuin mieheni... Reissuun mennään muiden lasten kanssa, meille ei edes puhuttu mukaan lähdöstä...
Onpa tullut hiukan välinpitämätön olo anoppia kohtaan (ja muitakin syitä, miksi näin, löytyy...). Mutta eläköön anoppi omaa elämäänsä ja minä omaani...
Ainakin tässä oppii sen, että itse on tasapuolinen lapsilleen.
Eli jos toinen lapsista on sellainen röyhkeän luonteinen, joka ei mieti ollenkaan, että hetkinen, meitä on vaikka niin ja niin monta sisarusta, ja jos minun lapsia vanhemmat hoitavat joka viikko, niin jaksavatko hoitaa yht paljon muita lastenlapsia ym. niin silloin isovanhempana itse rajoitan hoitamiset siihen, että jaksan hoitaa yhtä paljon kaikkia. T
tästähän on usein kyse. Joku on röyhkeä ja omahyväinen, ja vanhemmat eivät tälle sano koskaan ei. ja joku on vaatimaton eikä kehtaa ehdottaa vaan jää vapaaehtoisesti sivuun.
sama homma toimii päiväkodissa ja koulussa jne. Toiset ehdottavat nykyään itse itsensä kylään, ehdottavat itse itsensä aina ekaksi, ovat aina äänessä jne.
ja ne jäävät nykyään jalkoiihin, jotka eivät saa suuta auki.
sitten on vielä sellainen asia, että vaikka se vaatimaton sisarus huomaa, että nyt asiat eivät mene reilusti ja valittavat asiasta, vanhemmat järkyttyvät kun vaatimaton poikkeaa hänelle totutusta roolistaan ja suuttuvat, sen sijaan että katsoisivat itse itseään ja toimintatapojaan, ja toimivatko he reilusti. toisekseen tässä vaiheessa vanhemmat ovat jo kiintyneempiä niihin joita ovat paljon hoitaneet, joten haluavat itsekin näitä hoitaa.
Meillä on vain kaksi lasta osaksi tästä syystä, että haluan olla täysin tasapauolinen. Haluan että molemmat lapset voivat kertoa minulle miltä tuntuu, ja kyseenalaistaa saa minun toimintatavat.
Toisaalta olen itse alkanut hoksaamaan, että sama pätee myös mieheni ja minun sisaruksiin. Minua ei ole koskaan hyväksytty sellaisena kuin olen, ei vaikka miten olen yrittänyt miellyttää. Lakkasin yrittämästä miellyttää muita kuin itseäni ja nyt olen paljon onnellisempi.
Ennen kadehdin muiden sukulaisten muka parempia välejä isovanhempien kanssa, mutta nyt silmäni ovat auenneet sille paremmin. En haluaisikaan anoppia tai äitiäni puuttumaan meidän elämään: sitä muut sisaruksemme antavat heidän tehdä.
Tämä on aivan kuin minun kirjottamani....
myöskään päiväkodeissa ei osata olla tasapuolisia, niin että näitä röykeitä kohtaan oltaisiin jämäköitä.
vaan suomessa se pärjää joka röyhkein. esim. pitäiosi sanoa suoraan, että Ei saa puhua koko ajan. se on rumaa. muillekin pitää antaa mahdlllisuus ilmaista mitä mielessä jne. Sinun pitää olla hiljaa nyt.
eli jämäkkyyskoulutusta vanhemmille ja lasten opettajille ja röyhkeät ihmiset ruotuun.
kirjoituksen perusteella. Taksit ja vuokra-autot on keksitty eli mikä estää teitä vuokramasta viikoksi autoa, majoittumasta lähelle hotelliin ja käymästä siellä mökillä? Kun sitä rahaa siis on.
anoppi asuu ulkomailla, jossa myös hänen kaksi muuta lastaan ja 3 lastenlasta. Näitä lastenlapsia hoitaa jatkuvasti ja on jokapäiväisessä arjessa auttamassa ja höpöttää koko ajan miten ihania ne on.
Kun sitten tulee Suomeen niin hädin tuskin ehtii tapaamaan meidän lapsia eikä ole ikinä niitä hoitanut. Meille kun riittäisi ihan aikakin vaan mummon kanssa, että meidän lapset sen paremmin oppisi tuntemaan. Mutta ei. : (