Poika 5½v. sanoi eilen: "Toivon, että isi hukkuisi ja kuolisi pois"..

mulla on vävypoika joka kuritti poikaa aina tai nosti niskasta kun se hermostu.nuorenpaa ei koskaan.se loppui siihen kun ilmoitin että yksikin kerta vielä kun käyt käsiksi poikaan .ilmoitan sinusta lasten suojeluviranomaisille.olen kysynyt pojalta onko isi vielä käynyt kiinni niin poika kertoi ettei ole.saman kysyin toiselta lapselta eikä kuulemma ole äidinkään mukaan.ota tiukka linja tai pyydä jotain esim.äitiäsi apuun.kyllä ne kuriin saadaan ennenkuin tulee vahinkoja.toimi heti.

Pappa (isäni) kuoli lokakuussa 2009 hyvin pian haimasyövän diagnoosin jälkeen. Tämä oli tuolloin hieman alle 5-vuotiaalle tytölleni kova pala. Pappa oli todellisuudessa tärkeämpi tytölle kun etäisä, näin tyttö itse kertoi omia tuntemuksiaan myös perheneuvolassa kun hänelle hain apua.



Isänsä on ollut meitä kohtaan väkivaltainen, mutta siitä huolimatta käräjäoikeus määräsi isälle tapaamisoikeuden. Tytölle on lähes aina tuskaa aina lähteä isälle. pian 2 vuotta sitten isänsä sai tuomion lievästä pahoinpitelystä (minut pahoinpiteli).



Nyt kun on ollut pappaa vielä suurempi ikävä välillä, on todennut, että jos Papan saisi takaisin, niin toivoisi, että isi kuolisi, eikä tarvitsisi koskaan mennä sinne. Tyttö kokee jotain joka ikinen kerta, mitä ei tarvitsisi kokea. Milloin isä jättää hänet yksin hetkeksi kotiin (kun on jo nukahtanut), ja lähtee koiran kanssa lenkille, kun ei koiraa voi käyttää ulkona ennen tytön nukkumaanmenoa. Nyt oli mökkireissulla isänsä silmät olleet jossain muualla ja tyttö mulahtanut syvään kohtaan järvessä. Ei tahtoisi antaa lasta tuollaiselle, mutta kun käräjäoikeus on niin määrännyt.



Tuossa iässä lapset pohtivat kuolemaa paljon ja helpostï tulee tuollaisia ajatuksia. Isäpuoli taas on meillä biolgogista isää tärkeämpi... Hänestä pidetään kynsin ja hampain kiinni.

Hänessä on vain yksi "huono puoli". Hän on sairas, ja välillä on aikoja, jolloin on todella kipeä.



Tällainen pahempi kausi oli menossa viime syksynäkin. Nuorempi lapsistamme, nyt kuusi vuotta, leikki silloin usein leikkiä:"Isi ois kuollu ja meillä ois uus isi." Ihan siinä isänsä kanssa.



Tiukalle tuntui meistä aikuisista se, mutta tuo nyt oli vain lapsen tapa toivoa, että isällä ois parempi tilanne. Nykyään kun mieheni on taas parempana, lapsikaan ei leiki tätä leikkiä.

älä kerro sossuille, etteivät ota huostaan

Hänessä on vain yksi "huono puoli". Hän on sairas, ja välillä on aikoja, jolloin on todella kipeä. Tällainen pahempi kausi oli menossa viime syksynäkin. Nuorempi lapsistamme, nyt kuusi vuotta, leikki silloin usein leikkiä:"Isi ois kuollu ja meillä ois uus isi." Ihan siinä isänsä kanssa. Tiukalle tuntui meistä aikuisista se, mutta tuo nyt oli vain lapsen tapa toivoa, että isällä ois parempi tilanne. Nykyään kun mieheni on taas parempana, lapsikaan ei leiki tätä leikkiä.

Isin kuolemasta?

Voin kuvitella, että teki tiukkaa aikuisilla...

Itse sanoin kuulemma pienenä että isän voisi viedä kaatopaikalle. Olisikohan käyttäytynyt huonosti äidille, erosivat nimittäin.

Hänessä on vain yksi "huono puoli". Hän on sairas, ja välillä on aikoja, jolloin on todella kipeä. Tällainen pahempi kausi oli menossa viime syksynäkin. Nuorempi lapsistamme, nyt kuusi vuotta, leikki silloin usein leikkiä:"Isi ois kuollu ja meillä ois uus isi." Ihan siinä isänsä kanssa. Tiukalle tuntui meistä aikuisista se, mutta tuo nyt oli vain lapsen tapa toivoa, että isällä ois parempi tilanne. Nykyään kun mieheni on taas parempana, lapsikaan ei leiki tätä leikkiä.

Josko lapset tämän leikin kautta käsittelivät pelkojaan

Isin kuolemasta?

Voin kuvitella, että teki tiukkaa

aikuisilla...

Voi olla, että käsittelivät näin. Mieheni tauti ei ole kuolemaksi. Voi olla, että lapsi vain toivoi isän voivan leikkiä hänen kanssaan normaalisti.

Alkavat ymmärtää, että sellainen asia on kuin kuuolema, vaikka ihminen käsittää kuoleman lopullisuuden vasta paljon myöhemmin, itseasiassa aikuisuudessa.

Juttua puhelee, eli ei pidä kauhistua.

ja enimmäkseen isästä, mutta kyllä joskus kuuluu jupinaa myös siitä miten äitikin saisi kuolla pois... Nämä on mielestäni sellaista vihanpurkua rankempien torujen tai rangaistusten jälkeen ja unohtuvat pian tapauksen jälkeen. Itsekin puhun ohi suuni kun oikein raivostuttaa, enkä ole silti vielä koskaan edes lyönyt ketään, vaikka jupissut olen kyllä aiheesta usein. Olen ajatellut, että lapsiraukat ovat perineet vanhempiensa itsehillinnän ja kuumat tunteet.

kun sillä on niin paskat vanhemmat :D Myös hän sanoo, että vain hänelle suututaan ja huudetaan mutta pikkuveljelle ei koskaan

totuus on tässä teidän tapauksessa se



- mies on räjähtelevä, väkivaltainen ja epävakaa

- mies on epätasa-arvoinen lapsia kohtaan; suomii toista ja lellii toista

- mies on epäluotettava ja sekava; ei tee mitä on sovittu. Sinun puhumisesi hänen kanssaan on yhtä tyhjän kanssa



Noin rankka puhe lapsen suusta tarkoittaa sitä, että lapsi kärsii ja näkee tilanteen selkeästi. Sinä et näe, etkä halua, koska "blaa blaa hyviäkin puolia on jotain blaa blaa".



Jos et pysty jättämään miestäsi välittömästi, ota yhteys lastensuojeluun tai lääkäriin. Teidän perheenne tarvitsee terapiaa ja kipeästi. Ei lapsesi, joka on täysin normaali, vaikkakin kärsinyt ja lapsuus on osittain pilattu, vaan miehesi. Jos haluat jatkaa kyseisen miehen kanssa, hanki apua hanki terapiaa ja TOIMI HETI!!!

toivoi että eroaisimme. Hän jäisi isän luo ja pikkusiskot minun luo. Syy: hän ja isä tykkää kalaruuista ja me muut emme. Sitten kun asuisivat kahdestaan, olisi usein kalaruokaa.

kerro tuo lause miehellesi. Ehkä saisi ajattelemaan. Vaikkei noin pieni lapsi tajua vielä kuoleman lopullisuutta, on hän silti todella loukkaantunut, ja kertomasi perusteella ihan syystäkin.



Jatkuva tyhjästä moittiminen vahingoittaa lasta. Vieläkin pahempaa, jos lapsi kokee olevansa perheen musta lapsi, joka ansaitsee moitteet muiden kerätessä kehut. Tuollainen ei voi jatkua.



Vähin mitä mies on tehdä, on pyytää anteeksi tarpeettoman rähjäämisen jälkeen. Sitten voisi hermostuessa laskea kymmeneen, ennen kuin räjähtää. Tai poistuu huoneesta. Jotain on kuitenkin muututtava.

eikä varsinkaan epäjohdonmukainen, mutta pojat puhuvat silti juuri tällaisia hukkumisjuttuja hänestä. Se johtunee siitä, että itse olen löperömpi ja päästän joskus lapset kuin koirat veräjästä kun taas isänsä puuttuu kaikkiin typeryyksiin. Eli lapset yksinkertaisesti protestoivat järjestystä vastaan.



Eli ap:n juttu ei kuulosta minusta mitenkään erityisen huolestuttavalta.

on koko ajan pahanteossa ja toinen on kuin pikkuenkeli, jota todellakin on mahdotonta haukkua?



Pitäisikö sen tuhmemman lapsen toilailut jättää täysin huomiotta, ettei vain itsetunto häiriintyisi kun häntä vaan torutaan, mutta sitä kilttiä ei?

Mutta ensin mököttää (?) lapselle, ei puhu hälle mitään jne.

Me ollaan sovittu joskus miehen kanssa, että jos hänellä (ja myöskin minulla itsellä) menee hermot eikä voi kunnolla hillitä itseään niin sitten pyytää toisen apuun ja käy jossain puhaltelemassa kiukkua pois. No, sitten kun olen sitä yrittänyt niin mies huutaa että mee nyt pois siitä.



Äh, mä olen tosi sekaisin tuon miehen kanssa. Pelkään että ylireagoin.. En tiedä..

lapselle miksi isä suuttuu. Myös lapsen olisi hyvä ruveta ajatella omaa toimintaansa.

Suututaan mekin kuopukselle enemmän, koska se ärsyttää kokoajan ja esikoinen ei ärsytä.

Pojat 6v. ja 8v.

ei voi muuta sanoa.

Sepä se, mies itse harvemmin ottaa kontaktia poikaan hermostumisen jälkeen. Hän olettaa että poika tulee aina itse pyytämään anteeksi.

Vaikka mies olis suuttunut tyhjästäkin.



Mä teen varmaan väärin tässä, mutta puhun pojalle, kysyn hänen ajatuksiaan ja koetan saada hänet ymmärtämään. Mäkin suutun joskus tyhjästä, mutta yleensä pian selitän asian.



Mä taidan olla vihainen mun miehelle, musta alkaa itsestä tuntumaan siltä. Meillä on jotenkin nyt niin erilainen tämä ajatusmaailma. P*skaa.

puuttumatta sinänsä, sanoisin, että tuossa iässä tosiaan tulee aika hauskoja juttuja: "äiti, koska sä kuolet?", "miksi te ette voisi erota?" (kaverin vanhemmat eronneet) jne.:)