Mieheni luultavasti alkoholisti, mitä teen?
Ollaan oltu mieheni kanssa pitkään yhdessä ja lapsiakin on jo useampi ja meidän viimeinen vauva syntyy lähiaikoina (laskettu aika oli eilen). Elämä on tuonut eteen niin ihania kuin myös niitä surullisia asioita, niistä on selvitty eikä mieheni ole ns. sukurasitteesta huolimatta koskaan juonut älyttömästi.
Sen sijaan nyt viimeiset pari vuotta miehelle on maistunut alkoholi liiankin hyvin, ikäviä asioita tapahtunut toinen toisensa perään ja luulen, että osin tämä on syynä juomisen lisääntymiseen. Alkoholi on myös monesti mennyt minun ja/tai lasten edelle.
Alan olla totaalisen kyllästynyt tähän parisuhteessa yh:na olemiseen. Miehen kanssa oon tästä yrittänyt keskustella, mutta omasta mielestään hänellä ei ole ongelmaa, vaikka hänelle näyttää olevan pakkomielle päästä joka viikonloppu baariin ja ei riitä, että kävisi pe vaan myös lauantaina on päästävä, myös joskus viikolla mies käy muutamalla.
Jatkuva juominen on myös muuttanut mieheni täysin toisenlaiseksi, mitä hän oli sillon kun joi kohtuudella. Kaipaan entistä miestäni, joka oli hyvä isä ja aviomies ja kantoi vastuunsa.
Mutta, mutta... Voinko tehdä mitään, jos mies ei itse myönnä ongelmaansa tai ymmärrä sitä? Eihän aikuista ihmistä voi pakottaa olemaan juomatta, eikös sen parantumisen pitäisi lähteä ihmisen omasta halusta parantua?
En vaan haluaisi erota, koska rakastan miestäni tai sitä millainen hän oli ennen juomista, mutta jos elämämme jatkuu tällaisena niin sillon en halua jatkaa yhteiseloa. Eikä varmasti jätä lapsiinkaan hyviä jälkiä, jos mies jatkaa juomista ja minä en lähde.
nalkuttaminen ja riitelykin on ihan turhaa, siitä alkoholisti saa vain tekosyyn jatkaa juomista. Suosittelen, että menet jonnekin Al-anoniin tai muuhun alkoholistien läheisten tukijuttuun, ainakin katsomaan, josko siitä olisi apua sinulle. Miehen juomiselle et mitään voi, mutta alkoholisti sairastuttaa myös läheisensä (aina), sitä vaan ei välttämättä itse huomaa. Joskus voi olla kaikkien kannalta paras tilanne, että lähtee, vaikka ei tahtoisi, se saattaa viimeistään alkoholistin itse vastuuseen omasta juomisestaan ja ehkä ohjaa hänet raittiuteen. Mutta ei se kai aina ole välttämätöntä.
Minun mieheni on alkoholisti, mutta ollut raittiina jo yli 10 vuotta. Raittius ei tullut helpolla, ja pari sortumistakin alkuaikona oli, mutta nyt siis jo 9,5 vuotta raittiina edellisen sortumisen jälkeen. Asuimme erossa sen vajaan vuoden, kun mies joi, lapsi oli silloin 4 v, mutta en halunnut tukea miehen juomista millään tavalla ja ainoa keino oli asua erossa. Tapasimme kyllä usein, jo lapsenkin vuoksi, mutta muutenkin. Palasimme yhteen, kun mies taas raitistui.