Miten lapsi toipuu äitinsä
kuolemasta? Itsemurhasta?
Mulla elämässä pelkkää surua ja vastoinkäymistä. En jaksaisi enää.
Isä on olemassa. Minulla äiti.
Kommentit (29)
mulla on myös persoonallisuushäiriö,oon 5 vuotta sitten yrittäny 2 kertaa itsaria,sillon mulla oli 1 lapsi,mutta olin niin pahasti masentunut että ajattelin sen niin että se on parempi lapselle,ettei mua olis jne.ei sitä voi ajatella selkeesti sillon jos on niin masentunut että haluaa kuolla.nyt mulla on kolme lasta enkä koskaan vois niitä jättää,toisaalta se on kovin uuvuttava tieto,koska välil oon ni loppu kaikkeen paskaan et se kuolema houkuttelis,mut en mä niin tekis lapsilleni,yritän vaan jotenki jaksaa.aikasemmin oli jotenki lohduttavaa et oli se mahdollisuus et jos en jaksa niin voin aina poistuu täältä mut nyt sitä ei vaan oo.syön kyl lääkkeitä ja oon ollu välil lataamossa ja käyny psykiatril ja on niitä helpompiakin aikoja.ihan normaalisti käyn kokopäivä töissä(oon itseasias hoitoalalla)ja vietän normi perhe-elämää mut en mä koskaan tuu eroon pääsee tästä..
Nyt esikoinen koulussa ja hänen luokkansa vanhemmista osa ja päiväkodin lasten vanhemmistakin jotkut ovat töissä siinä psykiatrisessa sairaalassa! Arvatkaa, onko hauskaa?
Keskisuuri kaupunki. Pelkään, miten mies jaksaa sairaalareissuni. Oli kiikun kaakun edellisellä kerralla. Ei ymmärrä psyykkistä sairautta ja alkoi syytellä.
5 eri masennuslääkettä, bentsoja, psykoosilääkkeitä ahdistukseen ja unettomuuteen...
Seroquel tekee aivan tokkuraiseksi.
helvetinmoinen tuska sisälläni, mutta teen vaan töitä ja olen pidetty ihminen kaikinpuolin. masennus vaan vaivaa, krooninen juttu kai. lapsia en ikinä voisi jättää, ovat niin sulosia ja viattomia minun sairauteeni..
mulla paras on sepram 30mg(ei muita lääkkeitä), edelleen masentaa mutta olen työkykyinen. en voisi käydä töissä jos oisin kuin huumattu. mielestäni lekurit määrää liian vanhoja lääkeitä nuorille ihmisille. ei hyvä.
t.nro9
Nyt esikoinen koulussa ja hänen luokkansa vanhemmista osa ja päiväkodin lasten vanhemmistakin jotkut ovat töissä siinä psykiatrisessa sairaalassa! Arvatkaa, onko hauskaa? Keskisuuri kaupunki. Pelkään, miten mies jaksaa sairaalareissuni. Oli kiikun kaakun edellisellä kerralla. Ei ymmärrä psyykkistä sairautta ja alkoi syytellä. 5 eri masennuslääkettä, bentsoja, psykoosilääkkeitä ahdistukseen ja unettomuuteen... Seroquel tekee aivan tokkuraiseksi.
Yksi kamala kapakala, psykiatrinainen, sanoi, ettei minua voi auttaa!
Persoonallisuushäiriö vaikuttaa vahvasti. Oireilu puhkesi rajusti, kun tulin äidiksi.
Olen katkera, koska en saanut ajoissa apua. Nyt kaikki ihan hukassa. Ei työtä, ei rahaa ja moni ystäväkin karttelee. Täällä ei ole vertaistukea.
Pahimmillani sairastuin päihdeongelmaan, tämän kanssa kamppailua joka ikinen päivä.
tule helsinkiin, tääl on töitä eikä ketään ihmetellä :-) paranisit varmaan jos saisit kivan uuden työpaikan ja kavereita, niin mullekkin kävi!
nro9
pienimmillä paikkakunnilla ja hoitoalan työntekijänä (tai muuten sairaanhoitopiirin palkkalistoilla) on aivan mahdotonta hakea itselleen apua, mennä sairaalaan jne.
Täällä sairaalan oma teknisen puolen työntekijä joutui psykiatriseen hoitoon ja päivystyksestä tämä tieto leviteltiin sitten eteenpäin.
Todella hauskaa ja itse olen pitänyt salassapitoa aivan kunnia-asiana!
tule helsinkiin, tääl on töitä eikä ketään ihmetellä :-) paranisit varmaan jos saisit kivan uuden työpaikan ja kavereita, niin mullekkin kävi! nro9
Olen aika syvällinen ihminen ja pelkään, että helsinkiläiset ovat kaikki pinnallisia ja kylmiä.
Sinnitellyt vain. Tytöt yleensä selviävät, poikana olisin jo varmaan tappanut itseni huumeisiin/viinaan.
Olen opiskellut kamalasti. Töitä en saa, koska parempia ja etevämpiä saatavilla. Muistivaikeuksia ja kognitiiviset taidot huonot.
Tämänhetkistä ammattia en voi sanoa, koska minut voidaan tunnistaa.
Kukaan ei ole auttanut ammatinvalinta-asioissa, eikä edes siinä, miten kuntoutustukea haetaan ja miten teen?
Aikaisemmin, mielenterveystoimistossa, olen saanut todella ala-arvoista kohtelua. Rahalla saisi, mutta sitä ei ole. Opintolainat odottavat ja mies on töissä, tienaa alle keskitulon. Meillä vaan lääkekulutkin aivan kamalat. Miehellä itsestä riippumaton vaikea sairaus.