Miksi monille lapsille annetaan isän sukunimi, vaikka äidin sukunimi olisi kauniimpi?

Meillä kolme lapsista syntynyt avoliitossa jolloin vasta isyyden tunnustuksen jälkeen lasten nimi vaihtunut.

nimen nätteys :) Jotkut eivät ole niin pinnallisia.

Ja veikkaisin että syynä voi olla että ovat menossa tulevaisuudessa naimisiin ja kaikille tulee miehen nimi. Tai sitten ei vain jätetä isää ns. "ulkopuolelle". Nykyäänhän mies on yleensä toisarvoinen lapsen suhteen.

vaikka rumempi

Helmenkalastaja vai Svinhufvud?

nimen nätteys :) Jotkut eivät ole niin pinnallisia.

vaan esimerkiksi siitä, että ruman nimen omaavia saatetaan helpommin kiusata koulussa. Kokemusta on... tyttönimeni oli kauhea, inhosin sitä että piti jossain sanoa oma nimi ja minua kiusattiin siitä kouluaikoina, mikä aiheutti vuosien "nimikompleksin". Olin äärettömän onnellinen kun saatoin naimisiinmennessäni vaihtaa nimeni mieheni paljon yleisempään, mutta kauniimpaan sukunimeen. Eikä se mielestäni ollut pinnallisuutta.

Lapsi on syntynyt äidistä ja nimellä voidaan esim. osoittaa, kuka on lapsen isä. Näin on perinteisesti tehty vuosisatoja. Itse en ymmärrä perheitä, joissa äidillä on eri sukunimi kuin muulla perheellä. Itselleni yhteinen sukunimi merkitsee ennen kaikkea yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista.

Kaduttaa kyllä, että lapsilla on isänsä sukunimi, joka on ainakin merkitykseltään rumempi kuin minun. Joskus on tosi tyhmää tehdä niin kuin tapana on. Mun teini-ikäiset inhoavat sukunimeään ja aikovat vaihtaa sen heti täysi-ikäisenä.

Näin on perinteisesti tehty vuosisatoja. Itse en ymmärrä perheitä, joissa äidillä on eri sukunimi kuin muulla perheellä. Itselleni yhteinen sukunimi merkitsee ennen kaikkea yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista.

Entä sitten jos lapsilla on äidin sukunimi, sehän on siinä tapauksessa isä joka poikkeaa nimeltään joukosta, eli eikö hänen pitäisi sitten vaihtaa sukunimeään samaksi mikä on kaikilla muilla, eli ädillä ja lapsilla, tämän logiikan mukaan?? ;-D

Vaikka meillä on eri sukunimet, kyllä me silti kuulutaan yhteen eikä olla sen takia vähemmän sitoutuneita.

Ei vaan jaksa jatkaa jotain perinteitä joilla ei ole meidän kannalta mitään merkitystä.

Nykyäänhän ei enää tömmösiä juuri mietitä mutta perinteet elävät silti. Kun lapsella on isän nimi, se tarkoittaa, että isä on tunnustanut lapsensa ja lapsi pääsee kunniallisten ihmisten joukkoon.

tytön isä on nyxäni.

eli koko perheellä pitäisi olla sama nimi. Kamalinta on, että äidillä ja lapsilla on eri nimi, eikä paljon parempi ole sekään vaihtoehto, että isä on eriniminen. Minkä ihmeen takia koko perhe ei voi ottaa yhteistä nimeä, oli se sitten jonkun entinen tai kokonaan uusi. Ei voi olla kenenkään itsetunto nimestä kiinni!

Etkö yhtään ajattele lasta? Ei hän halua olla jonkun ihan vieraan miehen niminen!

Etkö yhtään ajattele lasta? Ei hän halua olla jonkun ihan vieraan miehen niminen!

ala ajatella jonkun nimen alkuperää?

Varsinkin kun isoveikka (velipuoli) ja äiti ovat samannimisiä.

t: 12

Nimi on nätimpi kuin omani ja itse tykkäsin, että poikina tavallaan jatkavat isänsä sukua (hankala selittää). Naimisiin menimme myöhemmin, mutta pidin oman nimeni. Olin ollut pitkään "oman niminen" enkä yksinkertaisesti halunnut nimeä vaihtaa.



Perheen yhtenäisyyteen tai muuhunkaan eri sukunimet eivät ole vaikuttaneet. Esim. koulun vanhempainilloissa olen sanonut oman ja lapsen nimen sukunimen kera.

Vanha sukunimilaki oli voimassa vain 50 v, ei todellakaan vuosisatoja.

Lännessä nimi tuli talon mukaan aiemmin, ei miehen. Jos mies tuli vaimonsa taloon, hän otti tämän nimen.

Myös idässä oli tapana vielä 1900-luvun alussa, että molemmilla puolisoilla oli omat nimensä vaikka oltiin naimisiia.

Nyt lapset ovat kouluiässä ja kärsivät nimestään jatkuvasti. Aikovat vaihtaa sukunimensä heti kun laki sallii.

Äidin oma nimi olisi ollut varsin kaunis, tiedän että itsekin katuu sukunimensä vaihtamista, mutta ei halunnut aikanaan loukata(?) miestään.

Kuulun nyt ja aina omaan sukuuni ja minulla on oma sukunimi. Lapsilla on miehen nimi koska se on paljon harvinaisempi. Voit kauhistella kuinka paljon vaan. Minua taasen ei kauhistuta mikään mutta naurattaa se kun ei osaa päättää vaan ottaa molemmat väliviivalla.

eli koko perheellä pitäisi olla sama nimi. Kamalinta on, että äidillä ja lapsilla on eri nimi, eikä paljon parempi ole sekään vaihtoehto, että isä on eriniminen. Minkä ihmeen takia koko perhe ei voi ottaa yhteistä nimeä, oli se sitten jonkun entinen tai kokonaan uusi. Ei voi olla kenenkään itsetunto nimestä kiinni!

kuin miehen sukuun. Minua ei kiinnosta olla sukunimikaima anopin ja apen kanssa. Oma nimeni on ja pysyy, sitä en vaihda.

että se lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta isän kanssa.

Äidistähän aina voi olla varma mutta isästä ei.

voi sitten olla eri etunimet kuitenkin, eikö se heikennä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta?