Lue keskustelun säännöt.
Miksei kaikkia ujoja ja arkoja lapsia rohkaista?
07.07.2010 |
Meidän tuttavaperheessä on tyttö, jota vain varoitellaan. Tyttö ei uskalla katsoa elokuvia, ei uida, ei sukeltaa, ei pyöräillä, ei palloilla, ei kiipeillä, ei sitä ei tätä.
Vanhempien reaktio on aina lohduttaminen. Koskaan lasta ei rohkaista tai kehuta tai yhtään yritetä tukea lasta tekemään mitään uutta. Vanhemmat ovat sitä mieltä, että ei tarvitse, jos ei halua.
Kommentit (4)
Rohkaisu on tietenkin joskus hyvaksi , jotta lapsi ei jaa johonkin "turhaan" pelkoon kiinni.
MUTTA eihan ujous ja arkuus ole mikaan sairaus. Joskus lapsien on ihan hyva antaa olla sellaisia kuin ovat. Ei kaikkien tarvitse olla rohkeita . ujoja ei varsinkaan mielestani tarvitse "parantaa" . Tukea heita taytyy oman persoonallisuutensa kehityksessa, kuten muitakin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itse ollut lapsena ujo. Sain myös äidistäni sellaisen mallin, että juhlissa ja kylässä ollessa on ihan ok tuijotella kattoon ja olla keksimättä mitään turhaa puhuttavaa (=small talkia).
Tajusin myöhemmin, etten ole oikeasti ollut niin arka, minua ei vaan osattu rohkaista ja antaa esimerkkiä sosiaalisesta käyttäytymisestä.
Minusta sellainen jonkun asteinen small talk -taito ja hyvän mielen rupattelu vieraidenkin ihmisten kanssa on hyvää käytöstä ja haluan opettaa omia lapsiani mm. omalla esimerkilläni siihen, että ihmisiä otetaan tuollakin tavalla huomioon.
Jäin itsekin tätä miettimään, tosin meillä vasta 2,5v arka tyttö. Ap:n kirjoituksessa varmaan jo vanhemmasta lapsesta kyse?
Meillä ainakin rohkaistaan ja houkutellaan kokeilemaan kaikenlaista, mutta tyttö on vauvasta asti ollut luonteeltaan varovainen, ja pelkää monia uusia asioita.
Olen huomannut, että jos tyttö tosiaan jotain tosissaan pelkää, rohkaisumme saavat hänet vain stressaantumaan. Tykkää, kun saa omaa tahtiaan tutustua tai kokeilla. Monesti oma esimerkki auttaa (esim. likumäessä aikoinaan), mutta esim. pölykasoja ei tyttö uskalla ottaa käteen vaikka mikä olisi! :) En tiedä mikä niissä niin pelottaa, mutta en ainakaan halua pakottaa lasta niihin koskemaan, koska ihan tosissaan niitä pelkää.
Nyt olen jo oppinut tunnistamaan, milloin tyttö vain kenkkuilee tai kokeilee rajojaan, ja milloin ihan oikeasti pelkää jotain. Sen mukaan mennään. :) En usko, että väkisin tekemisestä on mitään hyötyä.
ajattelevat että tuntuu paremmalta jos ei pakota ja että ujous/arkuus on täysin sallittu luonteenpiirre.
t. ujojen ja arkojen lasten äiti, joka kuitenkin rohkaisee lapsiaan, mutta ymmärtää tuon toisenkin näkökannan asiaan