mistä tietää että vielä haluaa?
mistä olette tienneet että vielä haluatte yhden lapsen lisää?
itselläni nyt kaksi lasta. ja vähän kahden vaiheilla että vieläkö haluisin yhden.
Olen aina ajtellut että haluaisin useampia lapsia. mutta nyt keväällä koetun keskenmenon jälkeen olo vähän epäileväinen.
mutta mistä olette itse tienneet että vielä haluaa lisää?
Kommentit (3)
Kerron oman tilanteeni: Sain esikon kohta 14 vuotta sitten ja sanoin tuolloin, ettei ikinä enää lisää lapsia. Kuitenkin parin vuoden päästä ajatuksiini tuli, että sisarus olisi mukava esikolle, vaan miespä ei halunnutkaan enää enempiä lapsia :( Meille tuli ero, kun esikko oli 4 vuotias ja vuosia myöhemmin löysin nykyisen mieheni ja melkein heti hän sai pääni kääntymään ja aloin odottamaan meän yhteistä ensimmäistä, joka meni kesken vkolla 12, pari kuukautta myöhemmin raskauduin uudestaan ja saatiin aivan ihana tyär. Sen jälkeen lapsia on tullu 2 lisää hänen kanssaan, ko hän saa minuun tartutettua vauvakuumeen aina uudestaan ja uudestaan - nyt kuumeillaan seuraavaa ;)
Omalla kohallani asiaan vielä vaikuttanee se, että itelläni on vain yksi sisarus (aina olen toivonut enemmän sisaruksia ja varsinkin nyt aikuisena) ja mieheni on monilapsisesta perheestä, joten on jotenkin luonnollista ajatella nyt, että meän kuuluukin olla iso perhe. Kun lapsi kasvaa taaperoksi ja sitten aina vain isommaksi, nii kait sitä ihmisen mieli alkaa kaipaamaan sitä pientä tuhisijaa kotiinsa. Lapset ympärillä ovat ihana asia, mutta jokaiselle sopii omanlaisensa määrä lapsia tai ei ollenkaan lapsia. Mulla itellä on ollut nyt viime vuosina, että "jotain" vielä puuttuu tästä perheestä (meillä siis yhteensä 5 lasta tällä hetkellä). Se halu kumpuaa tuolta sydämen takaa, jos kumpuaa.
Lasten määrä on kuitenkin vain ja ainoastaan sinun ja perheesi päätettävissä, ei minkään yhteiskunnan muotin määräämä :) Tsemppiä mietintöihin!
Meillä neljä lasta. Kolmosen jälkeen ei enää ollu vauvakuumetta. Mutta nelonen sitten ilmoitti tulostaan ja oli aivan ihanaa. Nelosen jälkeen oli lievää vauvakuumetta, tulinkin raskaaksi, mutta todettiin km viikolla 17+4. Mulla vain kuume kasvoi tuon kokemuksen myötä, seuraava raskaus kohdunulkoinen viime syksynä. Siitä sitten suoraan taas raskaaksi, km viikolla 12. Se kuume tulee mulle aina vain kipeämpänä keskenmenojen jälkeen.
Nyt on toive laitettu taas ilmaan. Sitä haluais vain sen onnistumisen epäonnen jälkeen.
Se on jännä juttu, miten se kuume vaan nostaa päätään!!! Toisaalta ei enää uskalla kovin toiveikas olla mutta eiköhän se siitä!!!
Oon kirjoitellu tuolla keskenmenon jälkeen kuumeilevien pinossa, sieltä saa vertaistukea.
Samanlaisen asian kanssa painin itsekkin. Minullakin kaksi lasta kouluiässä pian nuorempikin. Aikaisemmin olin sitä mieltä että nämä kaksi meille riittää. Nyt kuitenkin välillä hiipii mieleen ajatuksia vauvasta.
Järjellä kun ajattelee asiaa en ole varma haluanko enää "aloittaa alusta" kaikkea sitä mitä vauvan ja taaperon kanssa kohtaa. Nyt on niin helppoa kun isommat ovat jo omatoimisia.
Ajatukset kovin risteilevät asian kanssa...
Luulen että jos tulen raskaaksi olen asiasta mielissäni ja lapsi otetaan vastaan rakkaudella.
Selkeää vastausta en kysymykseesi osaa sanoa, ehäpä sen vain tuntee ja tietää itse haluaako vai ei..