Olenko velvollinen sääliin ja auttamiseen tässä tilanteessa?
Käly on miehensä kanssa rakentanut aivan upean ja ison talon. Sellaisen täydellisen unelmien täyttymyksen. Sellaisen, mihin meillä ei koskaan tule olemaan varaa.
Kälyn mies tekee erittäin pitkiä päiviä ja paljon reissuhommia. Vapaa-aikanaan hän lataa akkujaan ja harrastaa. Käly hoitaa yksin kaikki 250 neliötä ja kaksi pientä lasta.
anoppi on todella huolissaan tyttärensä jaksamisesta. Vapaa-aikaa ei ole koskaan, työnteko lopultonta, mies poissa, käly yksin vastuussa kaikesta kotona.
Anopilla on jo itsella sen verran ikää, että ei tunne voivansa osallistua lastenlastensa hoitoon tai mennä esim siivoamaan tyttärensä kotiin. Anoppi ilmeisesti toivoisi, että minä tekisin niin. tämä toive on tullut epäsuorasti ilmi useasti, viime viikonloppuna sitten ihan suoraankin. Samassa yhteydessä anoppi muistutti kuinka kiitollinen minun pitää olla miehestäni, joka osallistuu kaikkeen kotona. Ja niin kyllä olenkin.
Mutta minusta kälyn perheen tilanne ei ole syntynyt sattumalta. minusta kivilinnalla ja miehen jatkuvalla työnteolla on selkeä yhteys ja eihän mieheltä voi paljoa vaatiakaan 10-12h työpäivän päätteeksi. He ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä molemmat, joten mielestäni heidänkin olisi pitänyt havaita ajoissa, miten rakennusprojekti ja talolainan hoitaminen vaikuttaa perhe-elämään.
Olenko nyt siis paha ihminen kun en halua kälyn lapsia hoitaa, enkä ainakaan mennä ikkunoita pesemään?
sitä minulta nimittäin pyydettiin: käly ei ole saanut ikkunoista pestyä kuin vasta neljäsosan, ja senkin on joutunut tekemään lasten nukkuessa yöuniaan. minulta kuulemma homma sujuisi näpsäkästi ja kun niitä ikkunapintojakin on niin valtava määrä ja kaksi isoa seinää pelkkää lasia, ettei pesemättäkään voi jättää. Lisäksi voisin kuulemma ottaa tavaksi viedä lapsia puistoon ja ottaa meille hoitoon, ovat jo kuulemma tarpeeksi isoja sellaiseen.
En oikein viitsisi.
Kommentit (89)
just näin. auttaminen hädänalaista on eri asia. jos on jonkun lapsi tai itse pahasti sairas, tai jos on tuli vienyt talon, tai jos on yhtäkkiä joutunut työttömäksi ilman omaa syytä. voi ruokkia toista, voi auttaa, voi hoitaa lapsia että toinen saa elämän kuntoon.
mutta tässä on kkyse siitä että ap:n kälyn miestä ei kiinnosta tehdä omaa osuutta perheen töistä.
Mielestäni on suorastaan törkeää, että ap:n tai kenenkään muunkaan heidän sukulaisensa oletettaisiin (tai ihan painostettaisiin) raatavan heidän ns. perusarkihommiensa takia! Tyhmemmänkin pitäisi ymmärtää mitoittaa elämänsä isot valinnat niin (kallis kivilinna, onko se nyt sitten oltava "hinnalla" millä hyvänsä?) että niistä on mahdollista oman perheen kesken ihan kivasti selvitä. Älytön anoppi sulla, että kehtaakin... Muilla ihmisillä on ne omat elämänsä! On aivan eri asia JOSKUS auttaa avun tarpeessa olevaa (joku vaikka katkonut jalkansa) kuin että ihan perusarkiaskareissa yrittävät hyödyntää ilmaista työvoimaa esim. suvusta! Kaikkea sitä... Hoitakoon itse kivilinnansa ja lapsensa, ovat ihan omia valintoja kuitenkin, eikö?
Mä vähän veikkaan että tää on näitä anoppien juttuja. Mäkin saan aina selitellä minks meillä ei oo asiat just prikulleen niin tai näin. Mun äiti todellakin on meidän taloudenpidon suurin kriitikko. Vähänkö mä kuolisin häpeästä, jos mun kälyni ilmaantus meille siivoamaan kun mä en oo saanu aikasiks.
Järjestöhommat on kiva harrastus, ei sitä voi mun mielestä tällä tavalla verrata suvun keskiseen apuun. Järjestötoimintaan kun liittyy yleensä saman henkiset kaverit ja muuta pientä kivaa vastapainoa perhe-elämälle.
Itse en miettisi vastausta sekuntiakaan. Jo siitä systä että periaate minulla että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Eli en voisi koskaan palkata siivoojaa edes. paitsi jos kykenemätön tekemään mitään. mutta tässähän oli kykeneviä ihmisiä 4. eli se perhe joka asuttaa taloa, siivoaa omat sotkunsa.
Itse en miettisi vastausta sekuntiakaan. Jo siitä systä että periaate minulla että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Eli en voisi koskaan palkata siivoojaa edes. paitsi jos kykenemätön tekemään mitään. mutta tässähän oli kykeneviä ihmisiä 4. eli se perhe joka asuttaa taloa, siivoaa omat sotkunsa.
Eikö kukaan mieti oikeasti tämän kälyn jaksamista?Mitä jos se anopin poika on ihan ite halunnut sen talon ja houkutellut vaimonsa mukaan?Ehkä he eivät vaan naiviudessaan tajunneet,että mihin ryhtyivät.Kyllä musta se on kateutta jos ei auta veljensä perhettä,mutta auttelee ulkopuolisia.Kyllä normiperheessä voimavarat käytetään ensin perheelle ja sitten muille jos voimia jää.Ja tarkoitan nyt lastenhoitoapua enkä suinkaan ikkunanpesua.Käly voisi pestä tosiaan ne ikkunat kun sinä katsot lapsia.Ja voisit kyllä vihjaista anopille,että mitä jos hän pyytäisi poikaansa järjestämään sen siivojan eikä jättäisi vaimoaan ihan yksinhuoltajaksi,kun kerran ovat sen perheen yhdessä perustaneet!Ja mistäs tiedät,vaikka käly olisi masentunut?Moni yh:kin masentuu taakkansa alle.
Tai mitä sukua se käly nyt olikaan?Täällä menee jo sekaisin,mutta jokatapauksessa perhettä pitäis auttaa ainakin silloin tällöin.Varsinkin jos on uupumusta.Meilläkin autetaan aina sitä,jonka luona ollaan.Esim. jos on sukujuhlia,niin naiset auttaa toisiaan vuorotellen keittiöhommissa ja miehet "miesten töissä."
no en mieti. ap:lla itselläänkin 2 lasta ja jaksaa pest kotinsa. isompi talo ei teetä sen enempää työtä kuin pienempikään. itse olen asunut 4 hengen kanssa liian pienessä kaksiossa ja nyt asun talossa ja kyllä nyt on helpompi siivota ja paljn vähemmän työtä, kuin kaksiossa, jossa meitä asui neliöihin nähden liikaa porukkaa ja tavaraa, jolle ei ollut mitään paikkoja.
jos kälyn mies ei tee osuuttaan ottakoon eron miehestään. ap:n ei tarvitse itseään uhrata eikä aikaansa siihen että hoitaa kälyn lapsia tai pesee heidän ikkunoitaan
Eikö kukaan mieti oikeasti tämän kälyn jaksamista?Mitä jos se anopin poika on ihan ite halunnut sen talon ja houkutellut vaimonsa mukaan?Ehkä he eivät vaan naiviudessaan tajunneet,että mihin ryhtyivät.Kyllä musta se on kateutta jos ei auta veljensä perhettä,mutta auttelee ulkopuolisia.Kyllä normiperheessä voimavarat käytetään ensin perheelle ja sitten muille jos voimia jää.Ja tarkoitan nyt lastenhoitoapua enkä suinkaan ikkunanpesua.Käly voisi pestä tosiaan ne ikkunat kun sinä katsot lapsia.Ja voisit kyllä vihjaista anopille,että mitä jos hän pyytäisi poikaansa järjestämään sen siivojan eikä jättäisi vaimoaan ihan yksinhuoltajaksi,kun kerran ovat sen perheen yhdessä perustaneet!Ja mistäs tiedät,vaikka käly olisi masentunut?Moni yh:kin masentuu taakkansa alle.
Toisekseen, nykyään ei toimi tuollainen vastavuoroisuus.
Jos alat jotainn auttamaan, ne vetävät viimeisetkin mehut sinusta. Eli käyteätän hyväksi kilttiä. noin se menee nykyään.
On anopilta todella todella röyhkeää pyytää vierasta miniää auttamaan omaa lastaan. Joka on ottanut laiskan ja ahneen ja itsekkään miehen. Anopin kuuluu itse auttaa tytärtään ja yhtä paljon miniäänsä koska lapsenlapsia hoidettava yhtä paljon.
Ai siis anopin pitää auttaa,muun suvun ei?Enpä haluaisi olla anoppina sellaiselle suvulle,jossa vain minulla olisi auttamisvelvollisuus!Kyllä auttaa pitää puolin ja toisin.Mutta eihän sitä itsekkäät nykynuoret tajua.
no joo omia lapsiaan kuuluu auttaa jos heidät on tehnyt.
ei kai anopinkaan pakko ole jos haluaa omalle lapselleen sanoa ei.
mutta kyllä on aika röyhkeää mennä miniälle vinkkumaan että auttaa anopin tytärtä kun miniällä oma perhe ja omat pienet lapset ja huolet ja työt.
eri asia jos käly pyytää vaikka talkoisiin jossa pestään ikkunat ja silloinkaan ei ole pakko mennä. Ymmärrän että anoppi haluaa auttaa tytärtään mutta miksi tytär ei pese itse niitä ikkunoita? Voihan hän viedä lapset siksi aikaa hoitoon tms. Kuulostaa et kälysi on uusavuton.
mutta samalla jatkaa vanhaa perinnettä, jossa yritetään lakaista ongelmia perheen sisälle eikä kyetä hakemaan uusia ongelmanratkaisumalleja ja apua.
Säälistä ja velvollisuudentunnosta ei tosiaankaan kannata lähteä apuun. Kukaan ei kuole jos ikkunat on likaiset. Jos todella tahdot auttaa voi ehdottaa kälylle että ottaa asian puheeksi neuvolassa ja ulkopuolisen ihmisen kanssa pohtisivat miten saavat asioita järjesteltyä uudella tavalla.
Mun anopin mielestä me ollaan koko ajan tosi väsyneitä ja tehdään liikaa hommia, mieskin on yrittäjä ja sehän ei voi muuta tarkoittaa kuin että mies on ihan yliväsynyt.
Anoppi on sääliä äänessään tarjonnut pari kertaa tyttäriään minulle ikkunanpesuavuksi (itseään tokikaan ei). Vaikka olen suoraan sanonut, että hoidan kyllä ihan itse oman huushollini ja että me EI olla mitenkään väsyneitä, vanhassa talossa nyt vaan on paljon remppaa ja tekemistä, niin anoppi tuntuis edelleen mielellään olevan tarjoilemassa tätä sukuapua. Onneksi miehen siskot ei enää mene tuohon halpaan, kun raivostuin täydellisesti viimeksi synnäriltä tultuani kun kuulin, että meillä oltiin käyty imuroimassa ja "auttamassa" (=nuuskimassa ja laittamassa tavarat vääriin paikkoihin).
Niin että noinkohan toi ap:n käly itse haluaa suvun kaikki akat kotiinsa huseeraamaan ja säälimään. Minä ainakin hoidan siivoukseni ihan itse. Jos en ehdi, niin sitten ne jää hoitamatta. Meille voi vieraat tulla kahville, mutta kahvikupin pesuun ei tartte ryhtyä.
näistä anopin puheista. Ja kälyn miehen.
Anopin ongelmahan tuo jatkuva huolissaan olo on, ei sen kälyn ja miehensä.
Minä en ymmärrä miksi ap:n pitäisi tehdä kälynsä miehen työt. ja kälyn mies saa harrastaa ja huvitella kun ei hoida lapsiaan eikä kotiaan.
Ap varmasti keksii itselleen mielekästä tekemistä jos käly miehineen tulee tekemään ap:lle kotityöt ja hoitamaan laspet ja pesemään ikkunat.
käly voi joko uupua taakkansa alle tai laittaa miehensä töihin tai erota jos ei halua ylläpitää itsekästä kakaraa taloudessaan.
toisekeen kälyllä ei ole sen enempää työtä kuin muillakaan perheen äideillä. isompi talo ei teetä yhtään enempää työtä kuin pienikään, vaan siivoaminen monta kertaa nopeampaa ja helpompaa kuin pientä kotia jossa paljon tavaraa, jota lapsiperheissä välttämättä on harrastusvälineineen ymm
en ymmärrä sitä että eletään ahneesti tehden paljon lapsia tai ostetaan iso talo ja aletan vinkua muilta orjatyötä. yhteiskunnalta tai sukulaisilta.
vaan anoppi sekaantuu hänen elämäänsä.
Minun äitini teki tuota ihan samaa - pällisteli ja kauhisteli selän takana työtaakkaani.
Itse ei ollut eläissään ansiotyössä - ja hoiti kyllä perheensäkin kehnosti.
Hänelle on punainen vaate se, että en kiharra tyynyliinan nauhoja, virkkaa liinavaatekaapin hyllyihin reunapitsejä tai muutenkaan hoida huushollia The Oikealla Tavalla.
Värvää meille sitten jopa koiranulkoiluttajaa sukulaisista.
Ja päivittelee, pällistelee ja juoruaa asioitamme muille.
Menet auttamaan, jos tuntuu luontevalta, energiaa riittää ja tykkäät kälystäsi. Jos taas et jaksa, niin et jaksa. Älä koe syyllisyyttä siitä.
mene auttamaan niin kälyn mies saa tehdä pidempiä päiviä ja tienata enemmän rahaa ja harrastaa ja teidän omat lapset heitteillä.
että perheen miehen kuuluu nyt ottaa vastuuta, ei sinun. Senhän perhe se on. Eli joko mies pesee ne ikkunat jos vaimo ei jaksa tai perhe palkkaa pesijän. On eri asia jos perhe on vaikeassa tilanteessa johon on joutunut ilman omaa syytään.
että kälyn jaksamiseen pitää pysyvästi tulla muutos eikä se tule sillä, että joku pesaisee ikkunoita. Miksi ihmeessä anoppi ei voi ostaa tyttärelleen vaikkapa synttärilahjaksi ne ikkunanpesut? Joululahjaksi sitten vaikkapa siivousapua puolen vuoden ajan jne. Ekaksi kuitenkin kälyn mies pitää saada tajuamaan jotain. Kannattaisiko oikeasti järjestää vaikkapa suuret ikkunanpesutalkoot, johon sitten osallistuisi lapsista alkaen kaikki ja kälyn mies joutuisi sitten kunnolla hommiin muiden silmien alla? Miksi anoppi ei pidä miehelle puhuttelua?
Jos olisin kälyn kanssa hyvissä väleissä, voisin olla keskusteluapuna ja tarjota lastenvahtiapua mutta ikkunoiden pesu ja siivous ei kyllä ole sellaista, mitä sukulaisten pitää tehdä ihan alvariinsa. Kälyn on vain nyt tajuttava, että jos mies ei auta, mies saa maksaa sen siivousavun. Niin yksinkertaista.
Ja itselläni omakohtaista kokemusta. Muutimme 250 neliöiseen kivitaloon 90 neliön kämpästä. Lapsia on kolme. Töitä riittäisi ihan tajuttomasti, eihän me sellaista tajuttu. Luulin, että ehtisin pientä kasvimaata hoitaa, mutta enhän pääse täältä sisältä edes ulos, kun siivottavaa riittää. Mies hoitaa kyllä lapsia ja tekee ulkotöitä. Olen alkanut ottaa rennosti. Pölyjä on nurkissa, murusia pöydän alla ja kaikki tasot pursuavat tavaraa. Ikkunoitakaan ei ole pesty. Mutta lapset saavat ruokansa, ja perheenä ehdimme viettääa aikaa keskenämme. Pari kertaa kuussa rykäisen kämpän siistiksi mutta en kyllä ikkunoihin ehdi kajota enkä puutarhaankaan. Ensi syksynä kun menen töihin, meille tulee siivooja. :)