ystäväni on eroamassa ja hänelle on helppoa

nyt sitten joudun lopun ikäni maksamaan elatusmaksuja ja varmasti tiedän etten pysty ikinä opiskelemaan, siksi ehkä aikoinaan mieheni otinkin kun ajattelin etten parempaa saa nyt vaan tajuan että se alun rakkaus on tyystin kadoonnut ja haluan vain vapautta.

Taidat vaan olla niitä ihmisiä joille elämä on keskimääräistä vaikeampaa ja haastavampaa. Kaikki toiset pääsevät aina helpommalla ja kaikilla muilla on hauskempaa.

yleensä niille työ merkkaa liian paljon. Mieluummin otan jonkun perusduunarin, joka osaa nauttia elämästä enemmän kuin mammonasta.

ihmisen kanssa joka ei muuta tee kun rypee itsesaalissa ja valittaa elaman vaikeudesta.



Elama alkaa nayttaa paljon paremmalta kun alkaa ajatteleen positiivisesti eika jatkuvasti asenteelle "emmaa voi eiseonnistu emmaa pysty".



Voitko nyt selittaa MITEN et voi opiskella? Ihan alkajaisiksi voisit vaikka haipya taalta palstalta, ja etsia netista aikuiskoulutuksesta infoa. Elamanmuutos alkaa siita ensiaskeleesta.



Jos et mitaan onnelisemman elaman eteen halua tehda niin ehka et olekaan niin onneton kuin itsellesi uskottelet.



Ja mitas jos menet vaikka parturiin, hankit uuden kampauksen, ja laitat meikkia naamaan. Itsetunto kohenee.



Ja joo, kylla sa VOIT !!!

mulla on pahoja oppimisvaikeuksia ja useita aloja olen yrittänyt. Eläkkeelle ehkä pääsisin mutta se 37v hävettää. Käyn säännöllisesti kampaamossa ja ostan vaatteita. En vain jaksa mieheni ainasta haukkumista joka asiasta, rakkaus sen takia häneen kuollut.

Teillä on kai urautunutta arjen puurtamista. Meillä oli tosi vaikeaa ollut jo pitkään, molemmat oli tyytymättömiä. Oli jotain pakko tehdä, koska arki oli ilotonta, riitelyä ja huutoa, haukkumista ym. Haettiin apua, mutta siihenkin vaadittiin rohkeutta, se toinen (meillä minä), jolla on enemmän tuntosarvet koholla suhteessa voi olla aloitteellisempi avun haussa. Alettiin jutella siellä ulkopuolsen kuunnellessa ja antaessa neuvoja, ja mulle kävi niin, että löysin uuden miehen, joka olikin aviomieheni! Rakastuttiin uudelleen toisiimme. Älä heitä hukkaan, mitä sulla on! Vanhasta voi syntyä uutta, ja mikä parasta, perhettä ei tarvitse hajottaa! Älä lähde mukaan noihin rakastajan hankkimisen harkintoihin/toteutukseen. Rikot itsesi ja perheesi.



Voimia, toivon, että haluat yrittää oman miehen kanssa vielä!

ei ole tukiverkkoa ja mies ei halua että palkkaamme jonkun lasta hoitamaan. Ennemmin mä pois lähden kun kidun koko elämäni. Mieheni tietää että kaipaan kahden keskistä aikaa mut kun ei anna palkata hoitajaa.

eihän tuollaisesta ympäristöstä pääseminen voi olla muuta kuin lapselle hyväksi.

kun saan kotihoidontukea, mieheni ei halua että menetän sitä. Iltahoitoa ja viikonloppuhoitoa olen joskus miehelleni ehdotellut että saataisiin olla kaksin mutta se ei käy.

oppimisvaikeudet kertoo siitä, että miehesi ärsyyntyy sinuun sellaisena kun olet.

miten haukkuminen sua satuttaa, miten kaipaat mieheltäsi kahdenoloaikaa. Muista, ettet käytä sanoja "aina sinä" tms., vaan kirjoitat sen minä-muodossa, miten koet suhteenne tällä hetkellä ja miten toivot muutosta. Haluat saada asiat kuntoon teidän välillä. Ja kahdenoloajasta vielä, että sitä voi olla myös lapsen mentyä nukkumaan, jos ulkopuol.hoitajaa ei ole. Voit järjestää sen "yllätyksenä", laita hyvä iltapala, vaikka vain voileipä miehen makuun, mistä mies tykkää, ehdota että voit hieroa hartioita, havahduta pienillä huomionosoituksilla mies arki-illan aikana.



Kysele mieheltä, mistä sun tekemästä/sanomasta asiasta mies tuntee, että rakastat häntä. Kerro, että siinäkin voi olla miehellä ja naisella eroja, miten tuntee toisen rakastavan. Tästä keroo kirja Chapman: Rakkauden kieli. Jos mahdollista, lue se. Kansi on hirveän ällö, mutta sisältö auttaa alkuun. Jos et saa myös miestä sitä lukemaan, teitä auttaa varmaan edes vähän eteenpäin, jos itse tunnistat vaihtoehdoista miehesi ja alat omasta puolestasi toimia sen mukaan.



Älä lannistu, jos mies ei tajua tai ota vastaan näitä asioita heti, yritä vaan uudelleen toisena iltana:) Tai jos lapsella on päiväuniaika, niin silloinkin voi yrittää...



t. se, joka kertoi omasta muutoksestaan aiemmin (numeroa en muista)

ei ne auta. Ehkä mieheni on tosiaan kyllästynyt kun kuulemma minusta ei ole kuin elätettäväksi ja näinhän se asia on. Tämä asia oli kyllä selvillä hänellä ennen naimisiinmenoa mutta nyt tuntuu että katuu että otti näin tyhmän vaimon. Ei mieheni arki-iltaisin halua hellyyttä ehkä joskus harvoin viikonloppuisin. Joutuu painamaan 12 tunnin päiviä kun sillä on niin tyhmä vaimo ettei pärjää koulussa eikä saa töitä.

Monet täällä on jo melkein samaa sanoneet; älä mieti mitä muut tekee ja kadehti heitä, vaan mieti mitä itse haluat ja miten pääset päämäärään. Keskity itseesi, älä muihin :)

Joka päivä haen töitä, että pystyisin itseni elättämään ja ottamaan eron. Jos töitä löytäisin niin mieheni saisi jäädä yh-isäksi ja minä saisin muuttaa omaan asuntoon ja elää itsenäistä elämää

on jo päättänyt, ettei mitään voi ikinä elämälleen, uralleen, parisuhteelleen tai perhearjelleen kuitenkaan tehdä.



Antaa ap:n olla ja käyttää ainoa elämänsä toisten kadehtimiseen ja katkeroitumiseen; käytetään me muut omamme tehden elämästämme paras mahdollinen niillä resursseilla, mitä käytettävissämme itse kullakin on.



"Anna minulle voimaa muuttaa ne asiat, jotka voin muuttaa, hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan" on aika hyvä ohjenuora. Yleensä epätyydyttävässä elämäntilanteessa voi AINA tehdä JOTAIN muutoksia, ratkaisuja, ponnisteluita ja töitä parantaakseen elämäänsä. - Mutta voihan sen ajan ja energian käyttää itsesäälimiseen ja negatiivisuudessa vellomiseenkin. Onhan se varmaan helpompaa ajatella, että "en mä MITÄÄN VOI, kun KAIKKI KERRAN ON MINUA VASTAAN ja olen tällainen olosuhteiden orja". Ei näes tarvitse tajuta, että itse on oman surkeutensa pääsääntöinen luoja tai ettei itse edes yritä tehdä elämästään parempaa (kun ilmeisesti pelkää yrityksessä epäonnistumista liikaa jo ennalta).

kerron sitten illalla miehelleni että saa lapsemme yksinhuoltajuuden ja minä muutan pois. En sitten tiedä miten elämä sen jälkeen muuttuu?ainakin tarttee sosusta hakea toimeentulotukea yms. mut eipä tarvitse olla miehen kanssa jota en enää rakasta.

Älä kadehdi toiselta hänen elämäänsä kun et voi tietää kaikkia asioita. Keskity omaan elämääsi ja laita se kuntoon ja lopeta katkera tilittäminen. Jokainen ihminen vastaa itse omasta elämästään.

asioiden saavuttaminen ole mistään muusta kiinni kuin susta itsestäsi. Mikä estää jätämästä perhettä, etsimästä työtä ja ryhtymästä seikkailuun? Ei mikään - paitsi sinä itse.

Mitä kadehtimista on toisen avioerossa??? Olisit onnellinen, että sinulla on ehjä perhe, parisuhteenkin voi saada kuntoon, jos vaan haluaa. Suuntaa tuo kadehtimiseen käytetty energia oman olosi ja parisuhteesi piristämiseen, niin ehkä ymmärrät, että ystävässäsi ei ole mitään kadehtimista.

enkä kykene opiskelemaan, todennäköisesti jos eroaisin joutuisin eläkkeelle enkä halua niin pienellä rahalla tulla toimeen. Pettämistäkin mietin koska silloin saisin seikkailua?ap