Lue keskustelun säännöt.
Aborttiaika ensi viikolla, miten siitä selviää?
03.07.2010 |
Olen menossa aborttiin ensi viikolla, päätös abortista on tehty yhdessä ja tiedän, että se on ainoa vaihtoehto. Silti välillä tuntuu, etten pysty sitä tekemään. En uskonut, että tällaisen päätöksen joutuisin joskus tekemään, mutta mieluummin elävä äiti jo olemassa olevilla lapsilla kun raskauden jatkaminen ja oma kuolemani…
Kommentit (39)
tuntuu siltä, ettet siitä muuten yli pääse.
Voimia, terveisin saman kokenut
Tarkoitin tuolla tutkimuksella sitä, että mieheni sperma tutkittiin ja tulos oli, että siinä on eläviä siittiöitä eli oli vauvan isä.
Abortti on nyt takanapäin ja välillä ahdistaa, mutta eiköhän tämä tästä, muuta vaihtoehtoa ei meillä kuitenkaan ollut.
ap
mieheni on vauvan isä. ap
Ettet vaan ois ap käyny vieraissa?!
Siitä huolimatta tulin raskaaksi. ap
Ootko kuullut sterilisaatiosta? Ei tarvis nyt täällä itkeä!
Nyt meni usko tähän stooriin, missä tehdään tutkimuksia ja varmistetaan isyys, kun voi vielä abortin mahdollisuutta pohtia, katsokaapas :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko raskautta jatketaan tai jos päätyy aborttiin niin lopettaa sen vatvomisen siihen.
toimi samalla tavalla kun järki!
Joko raskautta jatketaan tai jos päätyy aborttiin niin lopettaa sen vatvomisen siihen.
voi pyhä yksinkertaisuus... Aborttia ei kannata "romantisoida" tai thedä itsestään marttyyria, kuten ap. Abortti on helppo toimenpide ja siitä selviä nopeasti jos osaa edes vähän käyttää järkeään, mitä av-palstalaisilla ei kuitenkaan taida paljoa olla.
Itselleni on tehty kaksi aborttia. Nämä abortit on tehty ihan sen takia kun en ollut valmis ottamaan silloin vastuuta mistään asiasta. Nyt minulla on 2vuoden ikäinen pieni lapsi ja nyt puolen vuoden aikana olen vasta alkanut suremaan tätä asiaa. Silloin kun oli itse toimenpide ja siitä monta vuotta jälkeenpäin ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt suren ja suren ja kaipaan. Kaipaan olemattomia lapsiani ja olen katkera itselleni. En tiedä miten toimia tai miten päästä tästä yli, en ole edes nykyiselle miehelleni puhunut näistä, kun en voi. Se sattuu liikaa. Puhutaan että abortti on helppo toimenpide, kyllä se on mutta itsellä se painaa vasta 5v toimenpiteen jälkeen henkisesti. Saman kokeneet vois antaa vinkkejä miten tästä voi joskus selvitä?
T: ainainen surusilmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokenut saman, en kadu, päätös oli oikea ja olen päässyt asian yli, en ajattele sitä enkä dramatisoi, siinä tilanteessa se oli ainoa oikea ratkaisu.
Itselleni on tehty kaksi aborttia. Nämä abortit on tehty ihan sen takia kun en ollut valmis ottamaan silloin vastuuta mistään asiasta. Nyt minulla on 2vuoden ikäinen pieni lapsi ja nyt puolen vuoden aikana olen vasta alkanut suremaan tätä asiaa. Silloin kun oli itse toimenpide ja siitä monta vuotta jälkeenpäin ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt suren ja suren ja kaipaan. Kaipaan olemattomia lapsiani ja olen katkera itselleni. En tiedä miten toimia tai miten päästä tästä yli, en ole edes nykyiselle miehelleni puhunut näistä, kun en voi. Se sattuu liikaa. Puhutaan että abortti on helppo toimenpide, kyllä se on mutta itsellä se painaa vasta 5v toimenpiteen jälkeen henkisesti. Saman kokeneet vois antaa vinkkejä miten tästä voi joskus selvitä? T: ainainen surusilmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni on vauvan isä. ap
Ettet vaan ois ap käyny vieraissa?!
Siitä huolimatta tulin raskaaksi. ap
Ootko kuullut sterilisaatiosta? Ei tarvis nyt täällä itkeä!
kun voi vielä abortin mahdollisuutta pohtia, katsokaapas :)
toi tutkimuksissa selvis,että miehes on lapsen isä paljasti provoks:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi tutkimuksissa selvis,että miehes on lapsen isä paljasti provoks:DD
Kuten henkirikostentekijätkin...
Abortti kaduttaa... : ((
Päädyin aborttiin n. 4 vuotta sitten, ollessamme miehen kanssa asumuserossa.
Lapsi oli siis aviomieheni lapsi kuitenkin.
Meillä oli ennestään 3 lasta, joista 1 asui minun luonani ja 2 isänsä luona.
Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta, ja mies oli ehdottomasti lasta vastaan tilanteemme takia. Itse olin kahden vaiheilla, mutta päädyin lopulta aborttiin, koska ajattelin, että jos jään aivan yksin vauvan kanssa en jaksa.
Myönnän, että olin silloin muutenkin masentunut ja ahdistunut, enkä ajatellut selkeästi.
Työnsin abortin mielessäni taka-alalle. Olemme palanneet miehen kanssa lopullisesti yhteen, olleet yhdessä jo n. 3 vuotta ja meillä menee erittäin hyvin.
Joskus ajattelen, että abortti oli oikea ratkaisu, koska en tiedä olisimmeko nyt tässä jos olisin pitänyt lapsen.
Silti abortti vaivaa minua, koen olevani murhaaja.
En osaa antaa anteeksi tekoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin tuolla tutkimuksella sitä, että mieheni sperma tutkittiin ja tulos oli, että siinä on eläviä siittiöitä eli oli vauvan isä.
Abortti on nyt takanapäin ja välillä ahdistaa, mutta eiköhän tämä tästä, muuta vaihtoehtoa ei meillä kuitenkaan ollut.
ap
mieheni on vauvan isä. ap
Ettet vaan ois ap käyny vieraissa?!
Siitä huolimatta tulin raskaaksi. ap
Ootko kuullut sterilisaatiosta? Ei tarvis nyt täällä itkeä!
Nyt meni usko tähän stooriin, missä tehdään tutkimuksia ja varmistetaan isyys, kun voi vielä abortin mahdollisuutta pohtia, katsokaapas :)
Jouduin itse tekemään myös terveydellisistä syistä abortin n. kaksi vuotta sitten. Ikää 40+, lapsia kolme ja mies oli ehdottomasti abortin kannalla. Edellinen raskaus oli jo päätyä sekä minun että lapsen kuolemaan. Olin päätöksestä kovin epävarma. En olisi aborttia halunnut, mutta pelko oli liian kova. Olisipa ennustuspallo, jolla näkisi tulevaisuuteen.
Koville on ottanut. On ollut useita päiviä, jolloin olen ollut valmis ripustamaan itseni narun jatkoksi. Itkusta ei tunnu tulevan loppua. Välillä tuntuu, että koko elämä on muuttunut surkeaksi, eikä tulevaisuudelta ole mitään odotettavaa. Suren suurta menetystä, ihanaa lasta ja sitä mitä jo olemassa olevat lapsetkin menettivät.
Hyvinä päivinä mietin järkevästi ,että kaikki on hyvin. Turha surra, koska elämä todellisuudessa jatkuu ihan samanlaisena kuin ennen raskauttakin. Mitä sitten, jos olisin kuollut tai lapsi kuollut tai vammautunut pahasti. Tuskin olisin sittenkään onnellinen. Avioliittokaan ei ehkä olisi kestänyt vammautunutta lasta ja nykyiset lapset menettäneet kokonaisen perheensä.
Tukea ja keskusteluapua on ollut vaikea saada mistään. Kunnallisessa mielenterveystoimistossa on liian nuorta ja kokematonta työvoimaa (miten yli 10 vuotta nuorempi osasi antaa elämänohjeita). Kristillisen Ituprojektin lähtökohta on se, että abortti on väärin ja sitä pitääkin katua ja synnistä pitää tuntea syyllisyyttä. Paras keskusteluapu tuli yksityiseltä terapeutilta, mutta ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa keskustelusta n. 70 euroa tunti, vaikka apua oikeasti kyllä vieläkin tarvitsisin.
Rankalta on tuntunut myös miehen tuen puute. Mies kun ei millään käsitä miten asia on minulle niin vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SAMAA mieltä :D Miks tänne pitää kirjottaa tollasia juttuja. Kyselijä oli selvästi jo tarpeeks down muutenkin. En ymmärrä tota moraali saarnaa... Vahinkoja sattuu muissakin asioissa.
Paitsi jos ne tunteen kohdistuvat ehkä naapurin työkaverin veljeä kohtaan...
ei edes sterilisaatio. Olen sen saanut itse karvaasti kokea, vaikka ei meillä ollutkaan sterilisaation syynä se, että raskaus olisi hengenvaarallinen, mutta lapsia ei haluttu enempää.
on taas ihan mahtava provo.
aina on naita "jos tulen raskaaksi niin kuolen, mutta tulin kuitenkin raskaaksi sterilisaatiosta, pillereista ja kondomista huolimatta" talla palstalla. en oikeasti usko etta nain typeraa porukkaa on olemassa.
ollenkaan luotettava kun kerran kaikki sen tehneet on tulleet raskaaksi. Tässäkin ketjussa näitä raskautuneita, sterilisaatiosta huolimatta, on ainakin neljä. Joko sterilisaatio on hyvin epäluotettava tai sitten porukka provoilee minkä ehtii.
SAMAA mieltä :D Miks tänne pitää kirjottaa tollasia juttuja. Kyselijä oli selvästi jo tarpeeks down muutenkin. En ymmärrä tota moraali saarnaa... Vahinkoja sattuu muissakin asioissa.
ja olen joskus kuullut, että sterilisaatio olisi 99% varma ja jos aletaan laskemaan sitä prosenttia väestöstä niin se tekee aikas paljon ihmisiä.
ei edes sterilisaatio. Olen sen saanut itse karvaasti kokea, vaikka ei meillä ollutkaan sterilisaation syynä se, että raskaus olisi hengenvaarallinen, mutta lapsia ei haluttu enempää.
on taas ihan mahtava provo.
aina on naita "jos tulen raskaaksi niin kuolen, mutta tulin kuitenkin raskaaksi sterilisaatiosta, pillereista ja kondomista huolimatta" talla palstalla. en oikeasti usko etta nain typeraa porukkaa on olemassa.ollenkaan luotettava kun kerran kaikki sen tehneet on tulleet raskaaksi. Tässäkin ketjussa näitä raskautuneita, sterilisaatiosta huolimatta, on ainakin neljä. Joko sterilisaatio on hyvin epäluotettava tai sitten porukka provoilee minkä ehtii.
siis kun ap kertoi miehelleen tehdyn vasektomian, eikös se ole ehkäisystä huolehtimista?
Miten pitkä aika ap on miehesi vasektomiasta? Eikös siinä ole niin, että ekoina kuukausina pitäis käyttää ehkäisyä ja kun testit näyttää, ettei siittiöitä ole niin sitten ei tarvita muuta ehkäisyä.