Haluaisin periaatteessa poistaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden

T. sosiaalityön opiskelija

Mutta asenteeseen voi vaikuttaa keskustelulla, monet luulee, vain pk.ssa lapset oppii, kehittyy, saa kavereita ym.



Tavallinen arki on lapselle parasta.

2

Elämme moniongelmaisessa yhetiskunnassa.



t. sos opisk.



(mutta jos tosiaan työtön vanhempi aktiivisesti hakee töitä, on se perusteltu syy laittaa lapsi ainakin puolipäivähoitoon.. ei hakemusten kirjoittamisesta jne. mitään tule, jos taapero pyörii kimputtamassa jaloissa..)

Nykyaan uskotaan, etta lapset tarvii virikkeita. Ja niita saa vain paivakodissa ammattilaisen hoidossa.



Olen myos sita mielta, etta tavallinen arki riittaa. Se etta joku huolehtii ja valittaa lapsesta. On lasna.



Taalla missa asun, on lyhyt aitiysvapaa, mutta isovanhemmat hoitavat lapsia. Usein mennaan kodin ulkopuoliseen hoitoon vasta eskariin ja kouluun. Ei tamakaan aina hyva, jos mummu vanha ja vasynyt, eika jaksa tai edes ole lapsen kanssa omasta halustaan.



Vanhempien toivoisi seuraavan lastaan, ja kuuntelemaan lapsen ajatuksia, voiko lapsi hyvin. Se on tarkeinta. Niin lyhyt aika lopulta, ja on pitkat seuraukset.

Tein kuluneen toimintakauden töitä ns. virikeryhmässä, jossa oli vauvojen kanssa kotona olevien äitien lapsia.

Oli hiukan työstämistä asenteessa syksyllä, kun jouduin viemään omani hoitoon ja töissä hoidin sellaisten lapsia, jotka olivat kotona...

Myös siinä vaiheessa oli ammatillisuus koetuksella, kun olin jäämässä kesälomalle -> äitiyslomalle ja äidit kyselivät esikoisen päivähoidon jatkamisesta. Teki mieli vastata, että olisitte tekin prkl pitäneet kakaranne kotona... :D

-lapsi ei menettäisi pk-paikkaansa hoitovapaan aikana

-lapsi saisi pitää tutut kaverinsa ja hoitajansa, eikä esim. vaihtaisi johonkin uuteen kerhoon tms.

-ajattelin, että lapsi sopeutuisi paremmin sisruksen syntymään, jos koko elämä ei menisi uusiksi sen takia.



Lapseni parasta, turvallisuutta ja pysyvyyttä siis ajattelin...olenko ihan sairas paha äiti? Verorahojen tuhlaukssta kyllä saa syyttää.

Elämme moniongelmaisessa yhetiskunnassa.

t. sos opisk.

(mutta jos tosiaan työtön vanhempi aktiivisesti hakee töitä, on se perusteltu syy laittaa lapsi ainakin puolipäivähoitoon.. ei hakemusten kirjoittamisesta jne. mitään tule, jos taapero pyörii kimputtamassa jaloissa..)

t. sos. opisk.



(on nimittäin pikkupakko sit saada toitä, kun ei mitään tukiaisiakaan ole luvassa miehen työn takia)

olen ollut 3,5v kotiäitinä ja lapsen hoitopaikkaa on haettu jo viime vuoden puolella eikä ole saatu. Ja täytyy nyt ihan oikeasti sanoa, että vittumoista tässä on töitä hakea ym. kun puhekone höpöttää vieressä aamustailtaan. Onnea niille virikelasten äideille, jotka saatte nauttia siitä omasta ajastanne.

olen oikeassa, kuten kunnon sosiaalityöntekijän kuuluukin oraakkelimaisesti olla.



6

ette näe ulkokuoren taakse, perheiden todellisiin tilanteisiin.



Tosielämässä kuitenkin on paljon ihan tavallisia, ei-moniongelmaisia perheitä, joille lasten päivähoito (usein osa-aikainen) on hyvä ja oikea ratkaisu. Syyt ratkaisuun ovat usein hyviä ja ymmärrettäviä, mutta sitähän kapeakatseisten on mahdoton tajuta.

Nykyään ongelmia on melkein kaikilla ja jos subjektiivinen päivähoito on omiaan niiden vaikutuksia perheissä lieventämään, asia on hyvä, lapsen edun mukainen. On sitä meilläkin ongelmia tässä huushollissa..kuten useimpien tuntemieni sossujen kodeissa.



6

Minulla alkaa kuntouttava toiminta ja psykoterapia. Vuoden kesti saada tutkimukset loppuun (näihin kuului mm. aivojen magneettikuvaus, tuntien palikkatestit, kymmenien kyselyiden täyttely..) ja olisin ollut pulassa jossen olisi saanut 2-vuotiaalle osapäivähoitoa. Pahimmillaan täytin päivän aikana 200(!) kohtaisen kyselyn, tein musteläiskätestin, muistitestin, kävin läpi lapsuuden kipeitä asioita pintapuolisesti (psykologi tenttasi, hyppien aiheesta toiseen) ja sain vielä kotiinviemisiksi ison nivaskan materiaalia. Jos taapero olisi ollut siinä heilumassa...no, minä en olisi pärjännyt. Joku muu "normaali" äiti varmastikin. Mutta minä en nyt satu olemaan enää normaali...:)

Samaa mieltä, ap.

koska muistan, millaista oli sitä ennen. Päivähoitopaikkoja oli käsittämättömän vähän, koska kaikki kunnat yrittivät säästää niissä. Sitten kun ihmisten piti mennä töihin, heidän piti polvillaan rukoilla sitä päivähoitopaikkaa sosiaalitoimesta ja selittää, miksi juuri heidän pitää mennä töihin. Siinä sitä selitettiin omia asuntolainoja ja miehen tulojen riittämättömyyttä kylän pahimmalle juorutädille. Opiskelijat joutuivat perustelemaan, miksi haluavat käydä koulua ja miksi eivät voi lukea kotona lapsen kanssa. Taiteilijoiden ja feelancereiden elämä oli ihan helvettiä.



Mun omat lapset on jo päivähoitoiän ohittaneita, mutta toivon todella, että heidänkään ei tarvitse koskaan palata noihin aikoihin.