Oletko sellainen ettet halua poiketa normeista?

vaan nimenomaan karsastan normien mukaan elämistä. Tosin tunnen paljon ihmisiä jotka toimivat juuri kuten "pitää", ehkä ulkoisen pakon ohjaamina tai tuntevat siten olonsa turvalliseksi.



Voi vaan kuvitella sitä kriisiä kun elämä ei menekään suunnitelmien mukaan. Ja eihän se koskaan mene niin...



Nykymaailman pyörteissä on varmaankin helpompaa jos kuuntelee itseään ja tekee oman tahtonsa mukaan, sillä elämä tuo AINA yllätyksiä eteen.

pienestä pitäen haaveilin taiteellisesta ammatista ja nyt olen siinä. Minulla on mies ja kolme lasta, ero ei ole koskaan käynyt mielessä (ainakaan minulla), mutta jos yhteiselämämme muuttuu sietämättömäksi eroamme. Miksi emme? Tämähän perustuu vapaa-ehtoisuuteen.

Ei ole autoa, ei ajokorttia, ei kultaista noutajaa, ei omakotitaloa, ei crocseja eikä capreja :D

Mutta toisaalta en ole myöskään periaatteesta vastarannankiiski. Ehkä nuorempana olen joskus ollut, ja se annettakoon anteeksi. En niele purematta kaikkea, mutta voin tehdä myös kuten tapa on; mun ei tarvitse olla eri mieltä vain eri mieltä olemisen takia.

Vieläkö joku karsastaa avoliittoja?

periksi ei anneta

Elän omaa elämääni oman tahtoni mukaan, en muiden odotusten tai normien täyttämisen mukaan.