tapasin vapaan kasvatuksen lapsen

Siinä kun opetetaan kunnioittamaan toista

ap

Miksi väität, lapsi on saanut vapaanksavatuksen kun hän ei selvästikään ole saanut kasvatusta ollenkaan. Väkivaltainen kakara, joka on varmaan kotona oppinut ratkomaan ongelmat lyömällä. Lapsi ei ole vapaata kasvatusta nähnytkään.



Valtaosa näistä vapaan kasvatuksen huutelijoista tarkoittaa kasvattamattomia lapsia.



Vähän yleissivistystä, kiitos!

alunperin tarkoitti. Ei todellakaan sitä ettei kasvavateta ollenkaan.

kun näyttää olevan epäselvää minullekin

Eipä ap:n jutun mukaan kasvatusta oikein voi mennä kommentoimaan. Mutta itsekeskeinen ja ärsyttävä pentu. Kai ap kasvatti lasta ja opetti, että teoilla on seuraukset? Kai välittömästi tuomitsit lapsen huonon käytöksen ja kerroit vielä äidille tapahtuneesta?



Mun mielestä jokaisella aikuisella on velvolliuus kasvattaa ihan noissa perusjutuissa.



t. vapaakasvatuksen saanut vapaakasvattaja

meni äitinsä luo ja mottasi sitäkin. Äiti nosti syliin ja jatkoi tunnin pitämistä.



ap

Tässä linkki lisää aiheesta: http://pedaogiikanaakkoset.blogspot.com/2007/07/kasvatusyhteis.html Ei nyt ollut mikään ihan helmi linkki, mutta googlaa itse parempia.



Minä tulkitsen vapaan kasvatuksen lapsen vapauden kunnioittamiseksi. Lapsi on tasavertainen ihminen ja vapaa haluamaan asioita sekä ilmaisemaan näkemyksiään. Aina ei ole helppoa olla vapaa. Vapaus tuo myös vastuuta. Tämäkin täytyy oppia. Vapautta saa myös silloin kun osaa/pystyy kantamaan siihen liittyvän vastuun. Aikuisena luon lapselleni turvallisen maailman kantamalla vastuun.



Vapaus on paradoksi: vapaus ilman turvallisuutta on hullujenhuone, turvallisuus ilman vapautta on vankila. Niiden välillä on tasapainoiltava. Minä kuljen mieluummin vapaassa päässä ja huolehdin lasteni turvallisuudesta. En halua kuihduttaa heidän maailmaansa tiukoilla rajoilla vaan tarjota turvallisen lähtökohdan elämälle.

kun näyttää olevan epäselvää minullekin

Vähän vaikeaa alkaa tässä kokonaista opetusideologiaa tyhmille selittämään.

Mitä lapsi oppii kun häntä kielletään? Ehkä noudattamaan kieltoja tai sitten ei. Perustelu on lapselle tärkeä, etenkin sellaiselle tapaukselle, joka ei selkeästi ymmärrä, mitä tekee.



Esim. Älä lyö, koska se sattuu. Olisiko sinusta kivaa, jos kaikki harmistuessaan löisivät toisiaan?

Mitä jos esim. yksi perheen lapsista on vaikkpa väkivaltainen muita kohtaan? Eikö hyvä äiti silloin suojele lapsiaan väkivallalta ennemmin kuin yhden pyhää oikeutta toteuttaa synnynnäisiä ominaisuuksiaan?



ELi käytännössä miten toimitte?

Jos toinen lapsi lyö toista, niin silloin ensin rauhoitetaan tilanne ja kielletään lyöjää. Sen jälkeen perustellaan miksi ei saa lyödä -> sattuu, tulee paha mieli, kenelläkään ei ole oikeus satuttaa muita. Tämän jälkeen alkaa varsinainen kasvatustyö.



Vapaus ja vastuu kulkivat käsikkäin, muistatko? Vastuu on huolehtia, että muut voivat hyvin (siis omien tekojen seurauksena). Jos rikkoo vastuutaan on neuvoteltava, mitä siitä seuraa. Voidaanko silloin luottaa, että lapsi osaa leikkiä pihalla muiden kanssa? Meillä esimerkiksi tappelusta seuraa rauhoittuminen (kulkee useammin nimellä jäähy) tai vakavassa tapauksessa (toistuvat teot) estetään tekojen uusiutuminen, eli esim. kielto olla pihalla pariin päivään (kotiarestina tunnettu).



Meillä käytetään ihan samoja "kasvatusjippoja" kuin muillakin, mutta ne perustellaan lapsille. Niille on looginen syy.

Niin minä kasvatan. Jos joku lyö niin lyö lujempaa jne. Mitä sitä nokkiinsa ottamaan ja teiolla on siis seuraukset.

sitä normaalia kasvatusta.



Eli lapselle rajat jne., pelkällä rakkaudella ja sallimisella tulee vain hirviöitä.



Serkkuni kasvatti lapsiaan omien sanojensa mukaan vapaan kasvatuksen menetelmin, koska hänkin kuulemma oli vapaan kasvatuksen saanut. Niin kammottavia kakaroita en ole muualla tavannut, enkä toivottavasti tapaa. Toinen huusi mummolassa "paska-mummoa" aina, jos ei saanut haluamaansa läpi ja toinen puri meidän muksuille komeet arvet käsivarsiin ja hakkasi pesäpallomailalla kotonansa olohuoneen vitriinikaapit uuteen uskoon.

Äitinsä sai skitsokohtauksen, kun läsnäolleet synttärivieraat yritti rauhoitella näitä "vapaan kasvatuksen" uhreja.

Lapsi on saanut vapaan kasvatuksen, kun se vänkää yläasteella opettajalle, miksi hänen on tultava luokkaan tietyllä kellonlyömällä, kun opettaja ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt aloittaa tuntia vaan merkkaa vasta poissaolijoita. Miksi hänen pitäisi jättää takki naulakkoon? Kuka on tehnyt koulun järjestyssäännöt? Hän ei ainakaan noudata sääntöjä, joita ei ole itse saanut laatia. Miksi ihmeessä hänen pitäisi opiskella äidinkieltä? Hän on saanut äidinkielen taidon jo kotona eikä tarvitse tietoa esim. lauseenjäsenistä tai sanaluokista. Miksi opettaja opettaa oikeinkirjoitusta, kun kaiken ymmärtää kyllä vähän vaillinaisillakin sanoilla ja lauseilla? Ja kun tämä vapaan kasvatuksen saanut älykäs lapsi on kuluttanut oppitunnista aimo osan vaatimalla perusteluja sääntöihin/käytänteihin, joita noudattamalla voidaan taata ryhmän/yhteiskunnan toimiminen, aloittaa toinen vapaan kasvatuksen saanut yksilö vaatimaan yksilöllisiä oikeuksiaan. Jos HÄN tulee myöhässä, ei se haittaa. Jos HÄN on luokassa takki päällä, ei se haittaa. Jos HÄN ei noudata sääntöjä, ei se haittaa.



Ei niin, jos kyseessä olisi yksi oppilas. Mutta miksi nämä vapauden korostajat olisivat poikkeuksia, jotka saisivat rikkoa koulun sääntöjä tai kyseenalaistaa niitä kerrasta toiseen? Miksi ihmeessä opettajan pitäisi toistuvasti tuhlata oppitunnistaan aikaa ITSESTÄÄNSELVIEN ASIOIDEN SELITTÄMISEEN? Eikö kotona voida opettaa, että ryhmä ei voi toimia, jos koko ajan ryhmän toimintatapoja ja oikeutta olla olemassa kyseenalaistetaan?



Eräs kollegani on saanut vapaan kasvatuksen. Hän ei kasvata lapsiaan samalla tavalla. On kuulemma mieletön vastuu aivan liian pienellä lapsella, joka ei sitä vastuuta osaa kantaa. On tuntenut turvattomuutta, koska rajoja ei annettu, vaan kaikki piti kokea kantapään kautta. Koulu meni aivan penkin alle, kun tosiaan keskittyi jänkyttämään opettajien kanssa koulun toimintaperiaatteista ja oppiminen jäi vähemmälle. Vanhemmat kannustivat kyseenalaistamaan ja haukkuivat opettajia kotona. Siinä sitä kodin ja koulun välistä yhteistyötä parhaimmillaan. Mutta jos opettaja haukkuisi vanhempia koulussa, siitä tulisi mieletön haloo. Käytännössä vapaan kasvatuksen saaneet lapset joudutaan kasvattamaan koulussa yhteiskuntakelpoisiksi, koska meidän yhteiskunnassamme on säännöt ja rajat, joita kaikkia ei voi vain omakohtaisesti kokeilla tai edes jatkuvasti perustella. Jos kyseenalaistaa kaiken ja vaatii perusteluja, törmää aika nopeasti ja kovaa yhteiskunnan rattaisiin.



Eri asia on tietenkin olla kriittinen - jopa yhteiskuntakriittinen. Siinä ei kyseenalaisteta koulua vaan opetuksen sisältöä. Sellaiset lapset pääsevät pitkälle, kun osaavat erottaa selkeästi sen, että koulu on väline oppimiseen eikä vain omien mielihalujen este. Mutta näillä lapsilla harvemmin onkaan vapaata kasvatusta vaan heidät on perehdytetty yhteiskunnan toimintatapoihin ja kehotettu pohtimaan järkevyyttä ja toimivuutta sekä keinoja muuttaa asioita.



Ehkä osa vapaan kasvatuksen puolesta puhujista osaavat kasvattaa lapsensa tajuamaan eron kaiken kyseenalaistamisessa ja kriittisyydessä, mutta suurin osa ei todellakaan. Vanhempien kommentti: minun lapselleni pitää perustella asiat niin monta kertaa, kun lapsi sitä vaatii ja on aivan sama, ehtiikö sillä oppitunnilla mitään muuta.

Mitä jos esim. yksi perheen lapsista on vaikkpa väkivaltainen muita kohtaan? Eikö hyvä äiti silloin suojele lapsiaan väkivallalta ennemmin kuin yhden pyhää oikeutta toteuttaa synnynnäisiä ominaisuuksiaan?

ELi käytännössä miten toimitte?

Tilanteen rauhoittamisen jälkeen voi esim. pyytää lyötyä osapuolta kertomaan, miltä tuntui ja millaisia ajatuksia heräsi, kun toinen löi. Siitä voi johdatella ajatuksia, mihin tilanne voisi johtaa jos toinen löisi useamminkin kuin kerran. Sitten voi kysyä lyöjältä, mitä mieltä hän olisi tällaisesta tilanteesta, ja toivoisiko hän että siihen joudutaan. Suoraa kieltämistä ei minusta vapaassa kasvatuksessa edes tarvita (muuten kuin akuutisti päällä olevan kriisin rauhoittamisessa), vaan lapsi ohjataan ja johdatetaan itse ymmärtämään että hän ei oikeasti edes halua lyödä muita, vaan se on impulsiivinen tarve joka voi syntyä silloin kun harmittaa.

Lopuksi on vielä tärkeää tarjota lapselle jokin vaihtoehtoinen toimintatapa, jota hän voi käyttää lyömisen sijasta. Voi vaikka (syyllistämättä ja ilman vihaa/rangaistuksen tuntua) kysyä, mitä hän halusi saada aikaan siinä tilanteessa, miksi löi? Jos syy on vaikkapa: "kun toinen on tyhmä", niin voi neuvoa miten konfliktin voi saada aukeamaan vain puhumalla omista tuntemuksistaan toiselle avoimesti.

Vapaan kasvatuksen perusajatus on siinä, että lasta ei ohjata aivottomasti tottelemaan käskyjä ja kieltoja rangaistuksien ja palkkioiden avulla (siis kuten koiria koulutetaan), vaan häntä ohjataan itse miettimään miten hän parhaiten saavuttaa itsellään olevat tavoitteet. Vapaan kasvatuksen vastakohta on siis autoritäärinen kasvatus, jossa lasta rangaistaan väärin toimimisesta, mutta rangaistus ei välttämättä mitenkään liity teon seurauksiin, ja perustelu kiellolle on "koska minä sanon niin". Lasta ei saisi käskeä ja kieltää ilman syytä, ja syy tulisi tehdä lapselle selväksi niin että hän on itsekin asiasta samaa mieltä. Tämä on tietysti vaikeampaa kuin pelkkä käskyttäminen, mutta se on mielestäni paras tapa opettaa lapselle tervettä omanarvontuntoa ja vastuun ottamista omasta elämästä.

Jotkut vanhempien sukupolvien edustajat eivät pidä vapaasta kasvatuksesta, koska onhan se heille helpompaa jos lapsi tottelee mitä tahansa järjetöntäkin käskyä vain siksi, että "auktoriteetti" määrää. He ovat tottuneet siihen, että vanhemmalla ihmisellä on oikeus määräillä miettimättä, onko määräyksissä mitään järkeä, ja omia määräyksiä tottelemattomat nulikat koetaan sitten ärsyttävinä ja huonosti kasvatettuina. Joskus on kuitenkin kysymys vain siitä, että määräilijällä itsellään ei ole määräyksissään muuta järkeä kuin omasta auktoriteetista nauttiminen. Sellaisia määräyksiä ei mielestäni kuulukaan noudattaa, eikä näiden ihmisten taholta tuleva arvostelu tarkoita sitä, että vapaan kasvatuksen tuloksena olisi huonoja ihmisyksilöitä.

Jos jotakuta oikeasti kiinnostaa tämä aihe, niin kannattaa lukea esim. A.S. Neillin Summerhill -aiheinen kirja (en muista tarkkaa nimeä). Summerhill oli ensimmäinen sisäoppilaitos Briteissä, jossa kokeiltiin vapaan kasvatuksen menetelmää järjestelmällisesti, muistaakseni 60- tai 70-luvulla.

Menit pää edellä metsään.



Vapaa kasvatus ei ole helppoa!

Meillä lasta mm. on kielletty lyömästä muita, haukkumasta jne. Kiellon lisäksi on ilman muuta selitetty, MIKSI asiasta kiellettiin. Ettei toiselle tule paha mieli, miltä itsestä tuntuisi jne.

Tätä on pidetty ihan itsestäänselvyytenä. Vaikea uskoa, että on edes olemassa vanhempia, jotka vain kieltämisen vuoksi kieltävät ja komentavat lapsiaan.



Oliskohan tässä nyt tehty ihan tahallaan vastakkainasettelutilanne vapaasta ja autoritäärisestä kasvatuksesta.

Kumpaakaan tuskin esiintyy ihan puhtaassa muodossaan (tai ainakaan toivottavasti ei esiinny), vaan normaalijärjellä varustettu aikuinen osaa kyllä automaattisesti yhdistää molemmista ne parhaat puolet.

Lässyn lässyn...

Vanhempien kommentti: minun lapselleni pitää perustella asiat niin monta kertaa, kun lapsi sitä vaatii ja on aivan sama, ehtiikö sillä oppitunnilla mitään muuta.

Vapaa kasvatuskaan ei varmaan lasta pelasta, jos vanhemmat ovat mulkkuja.

Ihanko oikeasti he ovat tätä mieltä? On totta, että suomalainen koulujärjestelmä on vielä turhankin autoritäärinen, eli siellä on käytössä paljon sellaisiakin sääntöjä joille ei oikeasti ole kovin hyviä perusteluja olemassa. Mutta vanhempien pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei sitä järjestelmää yksin heidän lapsensa vuoksi voi ruohonjuuritasolta käsin yhtäkkiä muuttaa.

Ei tietenkään koko oppituntia käytetä jonkin pikkuasian selittämiseen yhdelle oppilaalle! Minusta tuossa tilanteessa voisi rauhallisesti kertoa vanhemmille, että jatkuva pikkujuttujen kyseenalaistaminen luetaan koulussa häiriköinniksi, ja lapsi tulee joutumaan koulussa vaikeuksiin jos hän häiriköi jatkuvasti. Vanhemmat voivat sitten itse päättää, kelpaako heille että heidän lastaan opetetaan tällaisessa osittain autoritäärisessä järjestelmässä (jolloin opettavat lapsensa olemaan tunneilla hiljaa), vai järjestävätkö lapsen opetuksen mieluummin itse. Muita vaihtoehtoja ei nimittäin yhteiskuntamme tällä haavaa tarjoa.

Olen kyllä itsekin miettinyt peruskoulumme tiettyjä ongelmia, ja lapseni altistaminen niille tuntuu ikävältä. Mutta ei kyllä tulisi mieleenikään odottaa, että järjestelmä muutetaan juuri MINUN lapselleni sopivaksi sillä sekunnilla kun hän astelee koulun ovesta sisään. Sellaisen odottaminen on ihan puhdasta typeryyttä!