tapasin vapaan kasvatuksen lapsen

Meillä lasta mm. on kielletty lyömästä muita, haukkumasta jne. Kiellon lisäksi on ilman muuta selitetty, MIKSI asiasta kiellettiin. Ettei toiselle tule paha mieli, miltä itsestä tuntuisi jne.

Tätä on pidetty ihan itsestäänselvyytenä. Vaikea uskoa, että on edes olemassa vanhempia, jotka vain kieltämisen vuoksi kieltävät ja komentavat lapsiaan.

Oliskohan tässä nyt tehty ihan tahallaan vastakkainasettelutilanne vapaasta ja autoritäärisestä kasvatuksesta.

Kumpaakaan tuskin esiintyy ihan puhtaassa muodossaan (tai ainakaan toivottavasti ei esiinny), vaan normaalijärjellä varustettu aikuinen osaa kyllä automaattisesti yhdistää molemmista ne parhaat puolet.

Voin kuvitella, että vapaassa kasvatuksessa voi myös mennä liian pitkälle, kuten 16 kuvaili. Aina täytyy muistaa, että lapsi ei ole aikuinen. Jos hänet jätetään täysin oman onnensa nojaan päätöksenteossa (= liikaa vapautta), vastuutakin on lapselle liian paljon. Päätöksiä ja valintoja pitää siis toki tukea ja niissä auttaa, samoin kuin muissakin elämään liittyvissä asioissa vanhempi auttaa lastaan.

Kyllähän melkein kaikki vanhemmat toki perustelevat kieltojaan/ohjeitaan, mutta uskoakseni on paljon niitä, joille riittää perustelun lausuminen ääneen. Ei siis mitenkään varmisteta, ymmärtääkö lapsi sitä oikeasti vai ei. Asioiden saneleminen ylhäältä päin on kuitenkin eri asia kuin asioista yhdessä keskusteleminen.

Autoritääristä kasvatusta esiintyi ennen paljon enemmän kuin nykyisin; onneksi on varmasti edelleen vähenemään päin.

kun näyttää olevan epäselvää minullekin

Vähän vaikeaa alkaa tässä kokonaista opetusideologiaa tyhmille selittämään.

tyhmä ei osaa selittää

kun näyttää olevan epäselvää minullekin

Vähän vaikeaa alkaa tässä kokonaista opetusideologiaa tyhmille selittämään.

Onko aikuisen käytöstä? Tyhmittely ei käsittääkseni kuulu hyviin tapoihin.

Jos on enemmän kiinnostunut aiheesta on tässäin keskustelussa annettu muutama lähde. Niihin tutustumalla löytää varmasti lisää lähteitä. Myös kirjaston henkilökunta auttaa, jos kysyy.

sitten aikuisena kokemuksiaan näin: kotona vannottiin vapaaseen kasvatukseen ja koska sellainen pk oli perustettu, niin lapset tietysti sinne.

Lapsuus oli raskasta aikaa, koska kaikki asiat sai ja oikeastaan pitikin itse keksiä ja päättää:

Sai mennä nukkumaan silloin kun väsytti, valvoakin sai miten vaan; itse piti osata määritellä nukkumaanmenoaikansa.

Sai syödä tai olla syömättä miten vaan; heidän kasvatuksessaan lapsi kyllä syö sitten kun nälättää.

Mitään turvallisia rutiineja ei ollut, kaikki päivät yhtä vapaata kelluntaa ja aivan liian raskaita päättöksiä liian pienelle lapselle.

Missä aikuisen vastuu on ollut.

Ko. henkilö koki lapsuuden niin raskaana, ettei koskaan altistaisi omaa lastaan kotona tai pkssa tällaiselle käytännölle.

Voihan tämä tietysti olla 70-luvun ääripäätä vapaassa kasvatuksessa, mutta niin tai näin, turvattomalta ja surulliselta ajattelisin lapsen kuin lapsen asian kokevan.

Huoleton lapsuus ei tällainen ainakaan ole.

sitten aikuisena kokemuksiaan näin: kotona vannottiin vapaaseen kasvatukseen ja koska sellainen pk oli perustettu, niin lapset tietysti sinne.

Lapsuus oli raskasta aikaa, koska kaikki asiat sai ja oikeastaan pitikin itse keksiä ja päättää:

Sai mennä nukkumaan silloin kun väsytti, valvoakin sai miten vaan; itse piti osata määritellä nukkumaanmenoaikansa.

Sai syödä tai olla syömättä miten vaan; heidän kasvatuksessaan lapsi kyllä syö sitten kun nälättää.

Mitään turvallisia rutiineja ei ollut, kaikki päivät yhtä vapaata kelluntaa ja aivan liian raskaita päättöksiä liian pienelle lapselle.

Missä aikuisen vastuu on ollut.

Ko. henkilö koki lapsuuden niin raskaana, ettei koskaan altistaisi omaa lastaan kotona tai pkssa tällaiselle käytännölle.

Voihan tämä tietysti olla 70-luvun ääripäätä vapaassa kasvatuksessa, mutta niin tai näin, turvattomalta ja surulliselta ajattelisin lapsen kuin lapsen asian kokevan.

Huoleton lapsuus ei tällainen ainakaan ole.

Minäkin olen saanut vapaan kasvatuksen 70-luvulla. Täyttä säännöttömyyttä ja turvattomuutta se ei meillä tarkoittanut. Nukkumaanmenoaika esim. oli aina sama ja yhdessä sovittu, toisia ei saanut kohdella huonosti, vaikkei koskaan komennettu/kuritettu. Me lapset saimme etsiä omia rajojamme itse, mutta se ei tarkoittanut, ettei aikuisia olisi ollut läsnä tai he olisivat jättäneet meidät yksin. Ei meillä lapset mittän ihmeellisiä päätöksiä "joutuneet" tekemään - aamulla puettiin ja pestiin hampaat, ruoka-ajat oli säännölliset jne. Vapaata leikkimistä oli paljon ja itseohjautuvia toimia tuettiin. Läksyistä piti pitää itse huolta, kuten kotielämistäkin. En muista, että meitä olisi varsinaisesti koskaan kielletty mistäään, paljon keskustelimme oikeasta ja väärästä, tunteista jne.

Ihan normaaleja tallaajia meistä on kaikista tullut. Vastuuntunto, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys ovat itselläni vahvoja arvoja. Moni muukin on näin todennut, että olen hyvin empaattinen ja epäitsekäs ihminen. Uskon sen olevan kasvatuksen tulosta. Vapaalla kasvatuksella "oikein" kasvatettu lapsikin hiffaa monta asiaa ihan luonnollisesti: muiden kunnioittaminen, asioiden oivaltaminen, tutkiminen itse, vastuullisuus jne.

Vapaa kasvatus ei ole sama asia kuin pellossa kasvaminen (ilman sääntöjä). Turha yleistää siis, että 70-luvun vapaa kasvatus oli jonkilaista aikuisten totaalista poissaoloa/vastuuttomuutta.

Kannattaa myös muistaa, ettei kurillakaan aina kasva helmiä :).

Mitään turvallisia rutiineja ei ollut, kaikki päivät yhtä vapaata kelluntaa ja aivan liian raskaita päättöksiä liian pienelle lapselle.

Missä aikuisen vastuu on ollut.

Tuo 26:n kertomus kuulostaa siltä, että se ei ole ollut kasvatusta ollenkaan vaan heitteillejättöä. Vapaa kasvatus ei ole puhdasta vapautta, vaan sillä kasvatus-sanallakin on tärkeä merkitys.

Ehkä 70-luvulla joillakin tahoilla innostuttiin liikaa ja mentiin äärimmäisyyksiin, ajateltiin että lapset oppivat olemaan kasvattamattakin.