Nyt järkeviä neuvoja kiitos! Kyse siis perhe-elämästä

miten teillä on tilanne päässyt moiseen jamaan? nyt sanot sille miehelle, mitä sen pitää iltaisin osallistua ja pidät oikeuksistasi kiinni, tai muuten...

siis ku olin ite lapsi, niin äiti pyöritti tätä rumbaa.. koko ajan.

se ei auta, ku laittaa miehen kalenteriin et millon meet mihinki ja jos vaan kehtaat ni jättää sen pyykkiä pesemättä... siis keskustelujen jälkeen.

ja silloin tietysti hoidin kaiken kun olin "vaan" kotona, mies kyllä kovasti lupaili että kun menen takasin töihin niin hän kyllä hoitaa osansa, no, eipä hoitanut mutta yhden helpon lapsen kanssa ei asia mua NIIN kauheesti vaivannut. Nyt on asia toinen kun talo kaipaisi remonttia ja pihalla on sellaisia hommia joita en osaa tehdä ja tietenkin koko ajan kaikki hommat kasaantuu ja lisääntyy jne... kaikki vaan pahenee koko ajan.



Tästä aiheesta ollaan tapeltu ja aina kaikki muka muuttuu...



Tyhmä olen kun siihen uskon.



Onpa käynyt niinkin että mies oli kotona työttömänä, minä töissä, lapsi hoidossa ja minä tein ruuat valmiiksi seuraavaksi päiväksi...

mut miehet vaan on tollasia.eihä se reiluu mutta...

ja kuukausiruudukko, johon laitatte omiin sarakkeisiin/omilla väreillä raksit kun olette hoitaneet ko. homman. Siitä näkee konkreettisesti miten paljon työtä talossa on ja miten hommat jakaantuvat.

mä tein omasn osani mut mies ei omaansa, enkä mä sitä pysty pakottamaan. Tuntuu että mikään ei auta.

Mies sanoo että ei oo motivaatioo tehdä jos niistä tekemättömistä töistä koko ajan kitstään ja sit kun oon ollu kaks viikkoo kitisemättä niin mitään ei oo siltikään tapahtunut???

Mä en nyt oikeen käsitä et mitä mun pitäs tehdä?

mut miehet vaan on tollasia.eihä se reiluu mutta...

Kyllä se vaan on opittu tapa, joko lapsuudenkodista tai avioliiton jostain vaiheesta.

Sitä minäkin suosittelisin, että ihan konkreettisesti laittaisitte ylös, mitä hommia pitää tehdä minäkin päivänä ja mitä kukakin tekee. Koululaisetkin voivat (ja pitäisikin) osallistua, esim. viemällä roskia, täyttämällä astianpesukonetta. Jos ns. miesten työt eivät muuten hoidu, uhkaat ostaa palvelun ammatilaiselta, yhteisillä rahoilla siis. Kai teillä on joku systeemi siihen, millä rahoilla ostat yhteiset hankinnat, kuten ruuat?

mut miehet vaan on tollasia.eihä se reiluu mutta...

Ei todellakaan ole geeneissä mitään laiskotteluominaisuuksia. Ap:lla nyt vaan sattuu olemaan typerä ja ajattelematon mies, ja se on itse sen lellinyt siihen uskoon ettei miehen mitään kotitöitä tarvii tehdä.

Ja sulle ap: harmi että olet antanut tilanteen mennä noin pitkälle. Nyt on korkea aika laittaa kotityöt tasa-arvoiseen asemaan. Se on pelkästään susta kiinni. Miehes tulee jatkamaan samaa linjaa lopun elämäänsä jos sä et nyt pistä sille stoppia.

Jos ei neuvottelut ja konkreettiset sopimukset auta, sinun täytyy miettiä, haluatko ja voitko elää tällaisessa ihmissuhteessa, jossa asioista keskusteleminen, neuvotteleminen ja sopiminen ei onnistu. Ymmärrän ja tiedän kyllä, ettei avioero ole eikä pitäisikään olla mikään helppo ratkaisu. Mutta toisaalta taas avioliiton pitäisi olla kahden aikuisen tasavertainen suhde.



t. 8

mä tein omasn osani mut mies ei omaansa, enkä mä sitä pysty pakottamaan. Tuntuu että mikään ei auta.

Mies sanoo että ei oo motivaatioo tehdä jos niistä tekemättömistä töistä koko ajan kitstään ja sit kun oon ollu kaks viikkoo kitisemättä niin mitään ei oo siltikään tapahtunut???

Mä en nyt oikeen käsitä et mitä mun pitäs tehdä?

Ensinnäkin kaksi viikkoa on aika lyhyt aika kokonaisen elämänmuutoksen tekemiseen. Mies tarvitsee myös hyvää palautetta, vaikka kyllä se varmasti henkisesti vituttaa joutua "kasvattamaan" aikuista miestä. Miettikää yhdessä, millä voisitte motivoida toisianne kotihommiin? Tuskin ne sullekaan mitään herkkupullaa ovat ja toivot jotain mukavaa arjen raadannan vastapainoksi.

Mitäs jos lähtisitte viikonloppulomalle sitten kun molemmilla on yhtä paljon rukseja ajalla xx-yy? Tai menisitte erotiikkaliikkeeseen, kun kuukauden työkiintiö on yhdessä täytetty? Tai jotain muuta, mikä on teille sitä yhteistä, ihanaa puuhaa. Tavallaan kiittäisitte toisianne tehdystä työstä ja yhdessä veneessä istumisesta.

Jos teillä on parisuhde ihan umpisolmussa, niin menkää parisuhdeleirille miettimään, mitä liitoltanne toivotte.

esim.nurmikon leikkuu. Siinä ei mitään vakavaa tapahdu, jos sen jättää tekemättä. Huomaako mies kenties sen? Ja mielenkiintoista sitten kuulla hänen mahdolliset kommenttinsa. Kehtaako sanoa että sinun pitäisi ruoho leikata?



Ymmärrän miestäsi hyvin, onhan se hemmetin paljon mukavampaa istuksia rauhassa kun maailma pyörii ympärillä. Kahvitkin on valmiiksi keitetty.



Mene lasten kanssa vaikka syömään johonkin, niin ei tarvitse ruokaa kotona laittaa.

Mitään työlistaa tai taulukkoa ei voi laatia, sillä se on miehen mielestä pakottamista. Hänen tulee itse saada päättää milloin tekee mitäkin.



Mies ei näe mitään sekasotkua tai siivoamisen tarvetta, vaikka lattiat olisi täynnä pa**aa ja tavarat hujan hajan, tiskipöytä niin täynnä, että kaikki tasot keittiössä on likaisten astioiden peitossa. Sulassa sovussa 2-3 moottoripyöräkypärän ja muun sälän joukossa. Ruokapöydän mies kattaa laittamalla lautaset ja muut lehtikasojen, aurinkolasien, kynien, likaisten talouspaperien jne päälle.



Meilläkin asiasta on keskusteltu satoja kertoja ja aina kaikki muka muuttuu. Käytännössä mitään ei ikinä tapahdu. Ja miehen mielestä minä nalkutan, vaikka omasta mielestäni siedän sellaista saastaisuutta, mitä hyvin harva ihminen kodissaan sietäisi. Meillähän on "ihan siistiä".



ei ap

lapset, lainat ja osoite.



Ei mitään yhteistä harrastusta eikä mitään, jos mennään autolla jonnekin niin me ei ees puhuta mistään, minä kyllä kuuntelen ja vastailen ja kommentoin jos mies jotain puhuu mutta kun minä puhun niin mies on hiljaa??? Että ei oikeen huvita omista asioista kertoa tai koittaa toisen kanssa puhua kun ei toinen voi ees teeskennellä että sitä kiinnostais.



Ja jos aisiasta mainitsen niin sitä väsyttää ja siks ei jaksa nyt puhua... Olen koittanut patistaa lenkille ja ulos yms mutta ei se mee en mä voi aikusta ihmistä pakottaa mihinkään, itsestä se on lähdettävä se muutos mutta miten saada se miehen kalloon taottua?



En mä sitä sano että ite oisin täydellinen, nykyään oon ihan hemmetin kiukkunen ja siitä kärsii jo lapsetkin kun ärsyttää kun on iso lapsi talossa, opeta siinä nyt lapsille sitten että miks niiden pitää siivota ja tyhjentää tiskikone ja viedä roskat ja hekee posti (luojan kiitos ne sentään auttaa mua sen minkä osaavat).



Hermostun ja huudan ERITTÄIN helposti, päivittäin ja mua itseä ahdistaa se, olen koittanut opetella siihen että ei tarvii olla niin siistiä tai ei tarvii joka päivä tehdä jotain, mutta kun sit jos tänään ei tee, niin huomenna on entsitä enemmän hommia, just vaikka nurmikko pakko se on leikata sit kun kasvaa ylipitkäks on erittäin raskasta.



Nyt on miehellä enää 3 viikkoa aikaa tehdä yks vaatehuone valmiiks, ollut siis jotain 3-4 kuukautta sitä aikaa mutta enpä usko että sekään ajallaan valmistuu.

Siis toki lapsille ruokaa, mutta miehelle en tehnyt ruokaa. En pessyt pyykkejä, en tiskannut, en laittanut roskia roskikseen vai jätin keittiön pöydälle mätänemään ja haisemaan ym. En siis tehnyt mitään. Kummasti mies oppi pesukonetta käyttämään kun huomasi ettei ole yhtään puhtaita vaatteita. Kummasti oppi pesukoneen täyttämään ja tyhjentämään kun huomasi ettei ole astioita sekä laittamaan roskat roskiin sekä viemään roskat kun oli MUUTAMAN kerran jotunut tyhjentämään tiskipöydän mädistä, haisevista roskista. jne.jne..



Nykyään se tekee joka huomaa tai on paikalla ja aikalailla puoliksi kaikki menee.

miehen pitäs tehdä valmiiks ne aloitetut remontit ja siivota omat jäljet eikä olettaa että mä siivoon, kyllä mä pesen pyykit ja hoidan tiskit yms jos hän tekis sit jotian muuta ns miesten hommia...



ap

jos toinen ei yksinkertaisesti näe siivottavaa. Likaisen lautasenhan voi tiskata sitten kun sitä tarvitaan. Ja mädäntyneen hajun päälle suikutetaan jotain hajuvettä tai haetaan kaupasta ilmanraikastin.

Siis toki lapsille ruokaa, mutta miehelle en tehnyt ruokaa. En pessyt pyykkejä, en tiskannut, en laittanut roskia roskikseen vai jätin keittiön pöydälle mätänemään ja haisemaan ym. En siis tehnyt mitään. Kummasti mies oppi pesukonetta käyttämään kun huomasi ettei ole yhtään puhtaita vaatteita. Kummasti oppi pesukoneen täyttämään ja tyhjentämään kun huomasi ettei ole astioita sekä laittamaan roskat roskiin sekä viemään roskat kun oli MUUTAMAN kerran jotunut tyhjentämään tiskipöydän mädistä, haisevista roskista. jne.jne..

Nykyään se tekee joka huomaa tai on paikalla ja aikalailla puoliksi kaikki menee.

itse olen 3 lapsen yh, viimeksi harrastanut jotain 10v sitten, omaa aikaa 2 kertaa vuodessa ja silloin käyn ravintolassa. teen töitä kaikki viikonloput hoidan arjen 100% yksin.

Turhaa valitat.

Turhaa valitat.

Pitäisikö sinun mielestäsi miehellä olla täysi ylläpito kotona?

Älä pese sen pyykkejä, älä tee sille mitään. Jos kitisee, niin sano, että kun se ja se homma on tehty alat taas laittamaan sillekin ruokaa. Kun se on pari viikkoa elänyt kotipizzan avulla ja kaivanut pyykkikorista paskasia vaatteita päällensä, niin eiköhän opi.



Lopeta sen palveleminen, jo tänään!!!

Ihan oikeesti, jos tilanne ei millään parane ja on pysyvä, niin mieluummin olisin vapaa ja yksinhuoltaja, kuin naimisissa ja yksinhuoltaja. Ei tuollainen ole kumppanuutta eikä rakkaussuhdetta.



Ja en todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka olisivat heti eroamassa. Päinvastoin. Uskon syvästi parisuhteeseen ja siihen, että perhe-elämä jos mikä on parin yhteinen hanke. Se on kaiken pohja.



Olen tosi pahoillani, jos kuulostan jyrkältä, mutta meillä kaikilla on vain yksi elämä. Ja tuosta teidän tilanteesta ei hyödy yhtään kukaan, väitän että lapsennekin olisivat onnellisempia jos tuollainen ahdistava tilanne ja ilmapiiri kotona loppuisi.