Lue keskustelun säännöt.
Nyt järkeviä neuvoja kiitos! Kyse siis perhe-elämästä
01.07.2010 |
Tilanne siis tämä, perheeseen äiti, isä, kaksi lasta ja miehen lapsi joka toinen viikonloppu
molempien työaika 9-17, mies on yrittäjä.
Minä herään klo 07.00 teen aamupalan, tyhjennän tiskikoneen tai laitan pyykkit tms, herätän lapset, puen, ruokin, siivoan jäljet,ja klo 8.15 pitää lähteä töihin ja viedä lapset kouluun ja hoitoon.
Tämän jälkeen mies nousee ylös ja ylhäisessä yksinäisyydessään lähtee töihin.
klo 17 loppuu työt, minä haen (yleensä) lapsen (toinen siis jo kouluiässä ja tullut itse kotiin) käyn ehkä kaupassam kotiin tekemään ruokaa ja keittämään kahvia, siivousta, pyykkäystä, nurmikon leikkuuta, jossain välissä olis kiva päästä lenkille tai kaverin luo tms... kotona siis ollaan n 17.40 ja illalla klo 20-21 paikkeilla saa alkaa laittamaan lapsia pikku hiljaa nukkumaan.
Mies tullut töistä 17-18 välillä ja istunut koko ajan koneella tai huilannut tai tehnyt jotain omia hommia...
Miten musta jotenkin tuntuu että tää nyt ei oo ihan reilua.
Nyt käyn kerran viikossa harrastuksessa mutta mies ei voi sinä aikana tehdä mitään kun ei osaa kun on lapset siinä...
Menee hermot!
Kommentit (47)
tänäänkin lähdin töihin ja mies jäi nukkumaan, soitin sitten klo 9.20 miehelle ja siellä se vielä nukkui... ysiltä sen ois siis pitänyt olla töissä...
Kysyi vaan multa että mikset herättänyt!!!
Niin, kyllähän mä yritin mut sit oli ite pakko lähtee etten myöhästy...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta yritin sovittelevasti, maanittelin, pyysin, järkeilin, rukoilin, itkin väsymystä ja patosin tunteitani. Tein taulukoita ja palkitsin... Ilman mitään tuloksia. Sitten yksi kaunis päivä kilahdin totaalisesti. Mieheni, joka ei varmaan koskaan ollut kuullut minun kiroilevan ja joka ei ikinä ollut joutunut minun puoleltani huutoa kuulemaan, sai sellaisen ryöpyn niskaansa, että pelästyi tosissaan. Siinä mahtui samaan tulvaan enemmän kirosanoja kuin keskiverto merimies käyttää elämänsä aikana, ja luultavasti kaisaniemi vaikuttaa tänään kirkolta siihen melutasoon verrattuna. Mies sai kertaryöppynä koko sen alistamisen tunteen mitä minulla oli siihen mennessä kertynyt.
Ei tosiaan ollut kypsä tapa asian ratkaisemiseksi, mutta siinä vaiheessa olin niin finaalissa, etten olisi jaksanut hetkeäkään enää. Uskokaa tai älkää, mutta se toimi. Itseasiassa mies on joskus jälkeenpäin siitä kiittänyt. Sanoi, ettei todellakaan ollut tajunnut miten loppu olin, kun kuitenkin kaiken hoidin. Eihän hän tehnyt mitään kun ei tarvinnut.
minun lapsuudenkodissa paitsi että isä kulki autolla töihin ja äiti kahdella eri bussilla ja kävi kaupassakin aina yksin. raahasi niitä painavia kauppakasseja bussissa meidän lasten kanssa kun päästiin kotiin isä makoili sohvalla ja odotti ruokaa. äiti teki aivan kaiken aina. erosi vasta viiskymppisenä kun sai tarpeekseen. jolloin sain opettaa isälle miten laskut maksetaan, pesukone toimii jne.
Noh itse olen kolmen 5v,2v ja 6kk lapsen yh. pääsen mielestäni helpommalla yksin kuin passattavan miehen kanssa vaikka omani teki sentään jotain. mutta riideltiin niin paljon että päätin erota kun ei vielä tiedetty että odotan kolmatta. hoitaa isompia 2krt kuussa 6h kerrallaan jolloin saan hieman levähtää. sekä lastenhoitaja käy kerran viikossa 3h kerrallaan jolloin hoitaa kaikkia kolmea.
jatkaa: äitini siis muistutti isää ja laittoi kauppalappua tämän rahapussiin mutta aina isä "unohti". muistan kuinka kerran tultiin taksilla kaupasta kun ei pystytty edes kantamaan niitä kauppakasseja julkisilla. silloin isä tajus kun näki kuinka taxi kurvasi pihaan oman auton viereen. silloin loppui isojen ostosten raahaus mutta silti aina ne pikkujutut joista kertyi se yksi-kaksi muovipussia sai äiti edelleen kantaa julkisilla
on mennyt pilalle tämän ahdistavan tunteen takia.
Mies väittää että rakastaa ja silti ei näytä sitä millään, minä aina valitan ja huudan ja motkotan niin ei ole kellään minkäänlaista motivaatiota tehdä mitään.
Kyllä mä sen myönnän että näin toimin, olen yrittänyt olla huutamatta ja naputtamatta, tämänkin viikon mutta eipä se herran perse siitä penkistä nouse... kaksi vuotta alkanut kylppäriremontti edelleen kesken jne...
tänään aioin sen selvittää jos ei tavat muutu niin minä lähden, ensiviikolla täytän asunnonhaku paperit OIKEESTI, enkä vaan uhkaile niin kuin ennen... =(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet täydellinen vaimo, jatka samaa rataa. Jos sinulta vielä saa joka ilta pesää, saat 10+.
"jatka samaa rataa, niin pääsi varmasti spragaa, sen mä voi sulle takaa"
Jos vaikka kysyisit mitä mieltä miehesi on teidän aamuista ? Jos hänestä on ihan pikkijuttu hoitaa aamutoimet lapsille ja viedä hoitoon niin silloinhan hän voi ruveta tekemään sen jokatoinenpäivä aina niin että niinä aamuina sinä voit nukkua pidempään.
Sitten selkeät ohjeet ja jos mies suorituu edes siedettävästi omasta aamusta niin kerrot kuinka paljon reilummalta tuntuu ja kehut miestä (myöhemmin voi sitten yrittää nostaa suorituksen tasoa esim aamupalan monipuolisuutta jne). Ehdottomasti älä naputa pikkuasioista jos mies oikeasti yrittää (tai se jää viimeiseksi yritykseksi kun sen jälkeen ei ole motivaatiota senkään vertaa).