Lue keskustelun säännöt.
hankala kiukkuinen syöpää sairastava anoppi
30.06.2010 |
tekee miten vaan niin aina menee väärin. Jos ei soittele niin ollaan hylätty, jos soittaa niin ei jaksa puhua. Ei saa kysyä mitä kuuluu, miten voit, mitä kesäsuunnitelmia...Pitäis varmaan vaan kysyä onko arkku tilattu jo.
Miten tuollaiselle voi olla mitenkään tukena.
Kommentit (10)
ei se syöpä minun vikanikaan ole
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin ystäväni tukena ja kuljetin häntä sairaalaan 18 kuukautta. Oli se välillä aikamoista heittelehtemistä.
Hän parani ja elämä jatkuu.
on vaan outoa miten piikikäs hänestä on tullut. Varmasti on peloissaan ja paha olla muutenkin, mutta on varmasti monta eri tapaa sairastaa. Tämä häätää kaikki ympäriltään.
ap
Silloin ei jaksa aina miettiä toisten tunteita ja huolehtia ensisijaisesti niistä.
Hoidot vaikuttavat muistiin ja mielialoihin. Ystäväni toisti paljon samoja asioita, eikä nyt muista paljoa ajasta. Mä kerron ja toimin muistina.
Oli meillä paljon hauskojakin juttuja. Oli pakko, ei sitä olisi muuten jaksanut.
Ole rehellinen hänelle ja anna hänen olla kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vaan outoa miten piikikäs hänestä on tullut. Varmasti on peloissaan ja paha olla muutenkin, mutta on varmasti monta eri tapaa sairastaa. Tämä häätää kaikki ympäriltään. ap
ja tule sitten tanne takaisin antamaan kaytosohjeita.
silloin ei jaksa olla hyväkäytöksinen ja hurmaava. Joko itse osaat käyttäytyä ja olla aikuinen tai sitten käyttäytyä pentumaisesti ja omaa napaa tuijottaen... hän voi elää viimeisiä aikojaan, kaikki kun eivät selviydy syövästä.
...kokemusta on lähipiirissä, kun tiedetään että hoidot ovat vain viivytystaistelua ja mikä tahansa puhelu saattaa olla suruviesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko ap antanut jotain käytösohjeita?
että nykyinen käyös ei ole soveliasta häntä kohtaan. Jos anoppi on ennen sairautta käyttäytynyt paremmin, niin onhan se selvää, että syöpään sairastuminen aiheuttaa nyt tuon käytöksen.
On sitå ilmeisesti niin vaikea ymmärtää, kun on vaan anoppi kyseessä.
ja voin sanoa, että niin vakava sairaus kun onkin kyseessä, niin ei sitä nyt pitäisi aivan hulluksi heittäytyä!!! Raskasta tai ei, eihän sitä kukaan jaksa, jos potilas on koko ajan tuollainen. Toki ymmärtämystä tarvitaan mm. väsymyksen yms. takia, mutta jotain rajaa.
Sanot suoraan anopille, että hänen pitää itse sanoa mitä haluaa, koska ette voi olla hänen tulkkejaan.
mitä sieltä suunnasta tulee ja samalla voit vähän miettiä, mitä tuntuisi jos syöpä tulisi omalle kohdalle. Voi tsiisus mitä ihmisiä onkaan olemassa...