Piristävä gallup: Mitä tekisit jos sulla olisi elinaikaa
Kommentit (12)
Mä just totesin, miten hyvin mulla on asiat. Mies ja lapsi joita rakastan, työ josta nautin. Toivoisin vaan, että kipulääkkeet toimii loppuun asti ja jatkaisin niin pitkään näin kuin mahdollista.
Yritän leikkiä realistia:
-pelkäisin
-kyselisin, että miksi juuri minun pitää luopua elämästä nuorena
-itkisin
-yrittäisin tehdä vielä jotakin hyvää ihmisille, jos voisin
-ehkä yrittäisin kertoa, kuinka arvokas elämä on, ja kuinka pieniä asioita monet arkiset seikat on.
Ja lisää realismia: en totisesti tiedä mitä tekisin. Ehkä vaipuisi psykoosiin.
sitten yrittäisin taas puhua lasteni isälle että hänen pitäisi olla isä lapsilleen vihdoinkin.
Sitten koitaisin elää mahdollisimman tavallisesti, siivoaisin kodista kaikki turhat tavarat, joita kukaan ei tarvitse.
Lopun aikaa hyvästelisin ystäviä ja läheisiä ja, kertoisin kuinka tärkeitä he ovat ja pyytäisin muistamaan lapsiani.
Tietenkin viettäisin mahdollisimman paljon aikaa lapsieni kanssa ja kertoisin usein kuinka ihania he ovat ja että he tulevat pärjäämään vaikka minä kuolen.
Olen uskossa ja elän joka päivä ja joka hetki tiedostaen, että tämä päivä voi olla viimeinen.
totta, että sairauteen kuoleva ei jaksa juuri mitään tehdä. Mutta jos vaikka meteoriitti olisi iskemässä maahan taikka jotakin ja terveenä voisi loppuelämän elellä. Itselle tulee lähinnä mieleen, että haluaisin matkustella, koska en ole paljon mitään nähnyt.
Jäisin varmaan töistä pois. Sitten kävisin hirveästi kulttuuririennoissa ja veihin niihin lapsiani. Järjestäisin omat hautajaiseni, etteivät ne jäisi toisten harteille. Leipoisin pakkaseen kuivakakkuja, joita sitten voisi tarjota hautajaisissa - olisi niin hauskaa, kun joku saisi sitten syödä vainajan tekemää kakkua. Testamentin olenkin jo tehnyt, joten sen suhteen ei olisi huolta.
ja antaisin neuvoja tulevaisuuteen. Kirjoittaisin ehkä osan kirjeisiin, koska kaikille ei olisi helppo puhua suoraan.
Olen tullut uskoon, joten itse kuolemaa en niin pelkäisi, mutta tätähän ei moni tiedä.
Olen uskossa ja elän joka päivä ja joka hetki tiedostaen, että tämä päivä voi olla viimeinen.
tämän ilman uskossa oloakin, ehkä erityisesti siksi, en usko että mulla on mitään erityistä tehtävää maanpäällä vaan voin tukehtua purkkaan vaikka huomenna. Mutta ei sitä nyt joka minuutti tule ajateltua ja toisinaan on liian väsynyt tehdäkseen ns. viimeisenä päivänään muuta kuin katsella viisi tuntia Frasieria.
Leipoisin pakkaseen kuivakakkuja, joita sitten voisi tarjota hautajaisissa - olisi niin hauskaa, kun joku saisi sitten syödä vainajan tekemää kakkua.
kirjoittaa lappuun, että "gluteeniton, Mirkku- vainaa leipoi tämän 3 päivää ennen kuolemaansa, Maistuva Tervehdys rajan takaa!"
kuolemani jälkeen. Lapsilla on siis ihan hyvä isä, mutta hiukan silti pelottaisi kuinka hän jaksaisi kolmen lapsen kanssa.
Lisäksi yrittäisin luoda lapsille kivoja muistoja musta. Kuopukselle nauhoittaisin filmiä yms., koska hän on liian nuori muistaakseen muuten mua.
Mä haluaisin matkustella perheeni kanssa ja turvata lasteni tulevaisuuden. Jos siis en olisi liian sairas tehdäkseni niin.
No tietysti soittelisin kaikki läpi ja jättäisin hyvänn muiston itsetäni. En ehkä sanois et olen kuolemassa, kun se vois latistaa tunnelman.
Sit kysyisin mieheltä ja lapsilta et mikä ois kaikkein hauskinta maailmassa just tänään. Saattais olla että mentäs esim. lintsille, mitä vaan kunhan oli oikeen hauskaa yhessä. Sit varmaan söisin niin paljon herkkuja ku vaan napa vettä, ku ei siit lihomisesta tarttis välittää.
Kotona kirjoittasin parhat reseptini ylös (ei oo montaa), ni mies sit osaa laittaa lasten herkkuruokia. Ehkä pyytäsin tuttua hoitamaan hautajaiset, et ei perheen tarttis niitä murheen keskellä hoitaa. Ja sit jotian hyvin henkilökohtaisia tavaroita ja paperieta haluaisin ehkä hävittä, kun en välittäisi jälkeeni jättää. Lapsille ehkä voisi kirjoiteela jotain kirjeitä myöhemminluettavaksi. Mut liian kauan ei voi tähän kaikkeen käyttää, et vielä ehtii miehen kainaloon illalla.
yleensä kun tuon tiedon saa, on liian heikko enää tekemään kovin paljoa.