Kotiäitinä lihoo

myös jatkuva väsymys kerää kiloja...:/

Kun lasten kanssa syö aamu- ja välipalan ja kaksi lämmintä ruokaa niin ei kahvinkaan kanssa enää maistu pullat entiseen tyyliin. Eli hoikemmassa kunnossa olen kun ennen. Ja liikuntapuolesta huolehtii hyötyliikinta mitä lasten kanssa saa, aivan varmasti enemmän kun entisessä elämässä liikuin lenkillä yms.

lapsia jos et keksi kotona muuta hommaa kuin syömisen?;D



t. 12 lapsen kotiäiti, joka on "lihonut" peräti 2 kiloa reilussa 20 vuodessa

No en kyllä syöpöttele.

Nyt kotona ollessa on aikaa laittaa kunnon ruokaa ja syödä sitä rauhassa. Toisin kun työssä ollessa.

Siellä hotkaistaan jotain hiilarimättöä vauhdissa ja kotiin tullessa niin kauhee nälkä että ilta menee sitten taas jotain pikaruokaa vetäessä.

Nyt on aikaa myös liikkua ja ulkoilla lasten kanssa, sitä ei jaksanut tehdä työelämässä lainkaan. Ja nukkua!

Kauhee univelka oli aina ja päivät meni kauheella stressillä ja vauhdilla. Huhhuh.

Todellakin nyt kotona ollessa on mahdollisuss panostaa omaan hyvinvointiin!

KOtona kun olen, pystyn paljon tarkemmin katsomaan, laskemaan ja punnitsemaan mitä kaikkea syön eli lasken kaloreita/pisteitä ja se on paljon helpompaa kuin työpaikkaruokalassa. LIsäksi töissä kun olen, tulee liian pitkä tauko ruokailujen välille ja sitten illalla kotiin tultua tulee ahmittua liikaa. Kun on kotona, voi syödä kevyesti kolmen-neljän tunnin välein, eikä tee mieli ahmia laisinkaan. Paino putoaa tasaisen varmasti. Ja kaikki kotityöt on hyötyliikuntaa, töissä vaan tulee istuttua koneen ääressä. LIsäksi kun kävelee hakemaan lasta ip-kerhosta, tulee käveltyä joka päivä nelisen kilometriä.

koska töissä on niin kiire, etten ehdi syödä. Kotona ei koskaan ole niin kiire, ette jotain ehtis jääkaapilta käydä hakemassa.

että pikemminkin laihdun kun en ehdi syödä ja kokoa ajan juostaan ulkona. Ja kotityötkin on mun kontolla.

Töissä sitä vaan istua jämöttää paikallaan ja tulee herkuteltua, kotona tuli ulkoiltua tunteja päivässä ja syötyä terveellisesti lasten kanssa.

Eihän sitä jaksa kokoajan olla pihalla ja leikkiä lasten kanssa ja tehä kotihommia! Siihen tylsistyy täysin. Ehkä joo liian vähän lapsia, 2 alle kaksivuotiasta. Oon pyrkiny käymään joka päivä puolen tunnin lenkillä, mutta esimerkiksi tänään on satanut vettä(ei viitti lasten kans lähteä vesisateeseen). JA ainaiset kävelylenkitkin alkavat tylsistyttää.



Hieno kuulla, että on ihmisiä, jotka osaavat ottaa oikealla tavalla ilon irti kotiäitinä olemisesta. Itsellä se menee siihen, että leikkii lasten kanssa, siivoaa ja syö. Välillä käy lenkillä, ja taas sýö. Ja ihan kauheita määriä. Ehkä väsymykselläkin on osansa tuohon syömishimoon.



Mutta olen myös huomannut, että ei sitä saa nukuttua sen enempää, vaikka onkin kotiäitinä. Ehei. Kuopus valvottaa öisin ja esikoinen päivisin. Ei sitä varmaan jaksa sit touhutakaan sen seurauksena niin paljon.



Mut olin väärässä. Tämä siis vain omalla kohdalla tämä lihominen. Ja muutamien muiden, vai?



ap

Mulla on 2 lasta ja olen kotiäiti. Vanhempi lapsista on alipainoinen ja muitakin vaivoja hänellä on. Yritän siis aina itse olla esimerkkinä ruokapäydässä ja syödä, tekemättä siis kuitenkaan syömisestä nroa. Tähän mennessä lapsi on vain laihtunut ja äiti lihonut. Sais mennä toisinpäin:(

Jumppasin, kun lapset päiväunilla, kävin vaunulenkeillä, oli hyvää aikaa suunnitella oikea ruokavalio koko perheelle ja myöskin toteuttaa sitä.

jota perhe on lihottanut. Sinkkuna asuin yksin kaupungissa, ei ollut autoa, joka paikkaan kävellen ja pyörällä, lämmin ruoka hyvä jos kerran viikossa, jumppasin joka päivä. Vaatekoko 36-38.

Nyt naimisissa kohta 6v, mies, kaksi lasta, okt maalla, kaksi autoa, lämpimät ateriat 2 krt/pvä, liikuntaa nolla minuuttia viikossa jne - vaatekoko 44-46. Siis lähes 30kg tullut painoa vain ja ainoastaan sen perheen tuoman elintapamuutoksen vuoksi.

Mulla se hoikkuus vaati 1-2h liikkumista joka päivä, aterioiden lähes täydellistä hylkäämistä jne. Nyt kun elän "terveellistä" perhe-elämää, niin se kyllä kanssa näkyy kiloissa.

Ekan jälkeen olin laihassa kunnossa kotona ja töissä. Ehti syödä kotona hyvin ja laittaa hyvää ruokaa ja lenkkeillä. Töissä ehdin myös syödä hyvin ja pysyin laihana, imetys kai ne kilot oli vienyt. Olin pirteä.

Tokan jälkeen en laihtunut enää, olin liian väsynyt sekä kotona että töissä. Liikkuakaan en jaksanut kovin paljon, kahden lapsen hoito väsytti minut täysin.

Toiset jaksavat hoitaa vaikka 10. Minä en kahta väsymättä täysin.



Vasta kun lapset isoja, olen laihtunut.

Lapsien määrästä ja luonteesta, jos on lapset sellaisia että tuijottavat puolitoista tuntia paikalleen jämähtäneinä dvd:tä, niin ehtiihän siinä syödä, vaikka hevosen tai kaksikin. Mun lapset (2kpl) vaan ovat sellaisia, että kiipeävät puolessatoista sekunnissa kattolamppuun, joten en jouda laittamaan ruokaa saati syömään. Teen viikonloppuisin viikon ruuat pakastimeen, josta voin nopeasti lämmittää ateriat. No, meillä on toisaalta asunnon pohjaratkaisukin sellainen, etten voi keittiöstä hellan äärestä vahtia lapsia, koska keittiöstä ei yksinkertaisesti näe muihin huoneisiin. Kuten ei näe muistakaan huoneista toisiin huoneisiin. Lemmikkien vuoksi joidenkin huoneiden ovilla on portit rajoittamassa lemmikkien kulkua, ja porttien vuoksi en pysty säntäämään hirveällä kiireellä pelastamaan lapsia pulasta, joten on parasta ja helpointa yksinkertaisesti olla samassa tilassa heidän kanssaan.



Vaikuttaa varmasti myös väsymys - itse asiassa unen puutteenhan on tieteellisesti todistettu aiheuttavan ylipainoa (sori, en jaksa lähteä tutkimuksen linkkiä googlaamaan). Toisaalta sehän aiheuttaa myös ruokahalun puutetta joillakin, kuten minulla, joten ensimmäisen koliikkivauvani kanssa kuihduin luurangoksi.



Ja äiditkin ovat yksilöitä, aineenvaihdunta vaikuttaa, ikä vaikuttaa, elämäntavat sekä moni muukin asia, johon äiti itse ei välttämättä voi vaikuttaa. Toiset lihoo herkemmin kuin toiset, ja jos äiti joutuu yksikseen olemaan vastuussa lapsista ja kodista, ei saa nukkua öitään kunnolla eikä ehdi tekemään kunnon ruokaa, en yhtään ihmettele, ettei kilojen kertyminen ole se suurin huoli juuri sillä hetkellä. Tai vaihtoehtoisesti kilojen katoaminen, kuten mulle kävi. Liikunnan harrastaminenkaan ei kiinnosta sitten tippaakaan, kun univelkaa on keskimäärin 7500 tuntia, oli niitä ylimääräisiä kiloja tai ei. Mulla ei ollut, mutta jos joku olisi ruvennut urputtamaan jostakin liikunnan harrastamisen tärkeydestä, olisin luultavasti tirvaissut kuonoon pelkästään ärsytyksen vuoksi.



Ja niin, jos sitä tosiaan vaan jämähtää sinne kotiin, voi hyvinkin muodostua tavaksi piristää päivää pullalla ja muilla herkuilla. Ymmärrän hyvin senkin, ettei kaikki viihdy puistoissa, ei välttämättä ole mahdollisuuksia lähteä perhekerhoihin tai vastaaviin, mutta jos on, kannattaisi. Niistä saa parhaimmillaan sellaista piristystä arkeen, ettei tule herkut edes mieleen. Mä käyn lasten kanssa puistossa korkeintaan kerran kahdessa viikossa, koska en yksinkertaisesti tykkää kökkiä siellä tyhjän panttina. Sen sijaan käymme monessa perhekerhossa, teen vapaaehtoistyötä (jota pystyn tekemään lapset mukanani), kyläilemme ystäviemme luona ja ystävämme kyläilevät meidän luonamme. Joka päivälle riittää tekemistä, mutta itse minun on pitänyt sitä etsiä. Ei kukaan ole tullut minua kotoa hakemaan.

Vai vertaatko itseäsi muihin vastikään synnyttäneisiin?



Jos sulla on "tylsää" lastesi kanssa niin lapsillasi on tylsää sun kanssa.

Ettei sulla olis masennusta jos kahdessa vuodessa lapset jo tylsistyttää?



Ei ihme että alle 3- vuotias väsyttää sua päivällä jos ette tee mitään ulkona ja omaa rytmiä niin lapsi nukkuisikin.



T. neljän alle kouluikäsen mamma