Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla perheellisillä jotenkin erittäin vilkas seuraelämä?
25.06.2010 |
Eli siis tapailette kavereita joka päivä. Puhutte ainakin edes yhden kaverin kanssa päivässä. Facebookissa teillä on 200 kaveria ja lastenne synttäreillä käy äitejä ja isiä lapsineen suurina laumoina?
Kysyn vaan. Meillä nimittäin on aika hiljaista. Ja tuntuu et jos käy samaan aikaan töissä ja hoitaa lapsia ni ei jaksais enää pitää kavereihinkin aktiivisesti yhteyttä. On niin hankalaa edes päästä mihinkään ilman et ois koko lapsikatras mukana.
Kommentit (11)
Me tykätään olla kotona ja keskenään, en tykkää puhua puhelimessa enkä pääse oikeen itekseen täältä maalta kyläilemään ilman ajokorttia :). Joten kylästellään perheenä max kerran viikossa, puhun puhelimessa oikeastaan vain siskoni kanssa ja muun yhteydenpidon hoidan jos jaksan. Yleensä en.. Nuorempana olin aktiivisempi, mut ei enää edes kiinnosta kuin lähimmät ystävät. Saa nähdä lasten kasvaessa, ehkä vaativat enemmän sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yksi ilta viikossa on niin, että olemme vain oman perheen kesken. Se on kyllä pyritty aina ihan suunnittelemaan :) Muuten tapaamme ystäviä ja sukulaisia päivittäin ja naapureiden kanssa tietysti vietämme aikaa päivittäin. Puhelimessa en puhu paljoa, mutta lähden kyllä herkästi köpöttämään iltateelle ystävän luokse tai käsken jonkun meille.
Me viihdymme suuressa yhteisössä. Pelkkä ydinperhe sosiaalisen elämän pääsääntöisenä lähteenä voisi ajaa minut hulluuden partaalle :)
eli arkisin tapaamme tietty päiväaikaan työ- ja päiväkotiporukkaa ja sen jälkeen omalla pihalla talomme muita lapsia ja aikuisia. Joskus kyläilemme tai meillä on vieraita myös arkena.
Muu seuraelämä rajoittuu aikalailla viikonloppuihin. Toki välillä ollaan vain perheenkin kesken.
Lapsikin tykkää kun saa ikäistään seuraa ja meille kaikille uudet kokemukset eli käynnit vaikkapa konserteissa, teatterissa, eläintarhassa jne. ovat elämyksiä, jotka usein jaamme jonkun ystäväperheen kanssa.
ja "omat kaverit" ovat lapsen tulon myötä luopuneet meidän seurasta. joten aika lailla kolmistaan aikaa vietetään. lapsi vielä niin pieni, ettei olla pihan hiekkalaatikolla tms. eikä siis olla tutustuttu naapuruston vanhempiin. juhannus menee rauhassa kolmistaan. ollaan jo aika totuttu tähän ja itseäni ei niinkään harmita, miestäni enemmän. en jaksa tuputtaa omaa ja vauvani seuraa, jos se kerran ei kiinnosta.
sen jalkeen kun tuli vauva, tuli sosiaalinen tyhjio. Kaikki kaverit toissa ja illat kotona perheen kanssa. En tunne ketaan toista, jolla vauva.
Monet perheettomat matkustelee ja isojen lasten vanhemmat kiinni lasten harrastuksissa, aina paa kolmantena menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja harrastuskaverit, joita näen useamman kerran viikossa. facebookissa ei ole montaa kymmentä kaveria kuitenkaan. onneks ei ole enää niin pieniä lapsia, että pitäis jotain lapsiperhevierailuja järjestää, yök :D
Viikolla en hirveästi soittele, mutta viikonloput ovat yhtä sutinaa. Tiukka aikataulu kuka tulee meille ja mihin me mennään seuraavaksi. Itse oisin olla hissukseen kotona, mutta miehellä pitää olla aina jotain seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta juuri pienen lapsen kanssa oli helppo lähteä juhannuksen viettoon. Vauveli nukkui paljon ja ruokinta oli helppoa kun vaan imetti. Sitten kun lapsi osaa ite istua, niin hiekkalaatikolle vaan, niin tutustuu ihmisiin.
Kun esikoinen oli alle vuoden ikäinen, kävin paljon srk:n kerhoissa (tietty kesällä ei oo niitä). Ja siellä oon tutustunut muihin perheisiin. Nyt kahden lapsen kanssa ollaan kaikissa kerhoissa, minne vaan ehdimme ja aina saadaan sitten sadepäiviksikin leikkiseuraa sisälle :) Ja toisaalta myös ulos: ite ulkoillaan paljon myös ihan koiranilmoillakin, ja sitten vaan soitto toisille ulkoilmaihmisille ja treffit samaan puistoon.
Onneksi meidän kaverit ei "hylänneet" meitä, kun lapsia tuli. Toki ollaan paljon vähemmän samalla porukalla liikkeellä kuin ennen. Jos saunaillat alkaa vasta kasilta, niin mehän ollaan jo kotona iltapalalla. Mut sitten vaan rohkeesti kysyttiin, että voisko joskus aloittaa illanistujaiset vaikka kuudelta, että mekin ehdittäis hetkeksi mukaan.
En saanut viestistäsi sitä kuvaa, että olisit tilanteesta kovin harmissasi, mutta halusin viestisi kautta muille pienten vauvojen vanhemmille kertoa, ettei pieni vauva ole hankala kaveri juhlien vietossa! Ja miten nopeesti se vähänkään hankala vaihe menee ohi! Ei kannata ajatella, että sosiaalinen elämä ois nyt ohi. Meidän lapset ovat 2- ja 3,5-vuotiaat, ja heidän kanssaan voi ihan kivasti mennä kaveriporukalla mökille. Vanhempi pelaa jo mölkkyäkin ihan kivasti! Tietysti jos hauskinta hupia on kännääminen, niin sittenhän lasten kanssa ei voi jussia viettää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkiekkoa.
Muista junnuvanhemmista on tullut kuin perheenjäseniä, koska heitä tapaa 3-5 kertaa viikossa. Lisäksi teen vapaaehtoistyötä, jossa tapaan kavereita n. kerran viikossa (siis jääkiekon parissa sekin).
Sukulaisia tai ystäviä meillä käy noin kerran viikossa.
Työnikin on sosiaalialalla, joten välillä tuntuu, varsinkin talviaikaan, että olisi ihana olla ihan vain ilman ketään muita kuin omaa perhettä:D
moninkertaiseksi kun erosin. Avioliitossa ollessani sitä ei ollut juuri ollenkaan.