Cytotec-käynnistyksen epäonnistuminen, onko kenellekään käynyt näin?

että se vie helposti useita päiviä. Välillä pidetään taukopäivä.

mulla laitettiin ihan pieni murunen eikä suostuttu lisäämään kun mulle on tehty sektio, supistukset alkoi 7h lääkkeen laiton jälkeen ja vauva syntyi 15h supistusten alkamisesta :) Varmasti antavat lisäannoksen jos ei ala mitään saman päivän aikana tapahtua, ellei sitten ole tehty sektiota.

Viikonloppuna ei käynnistelty, joten odottelin taas maanantaihin, jolloin olin jo niin väsypoikkipuhki, että päädyttiin sektioon.

mutta ainakin sain ohjeen siitä että pidetään osastolla ja lääkkeen määrää lisätään jos ei tuota tulosta... silleen pikkuhiljaa mutta seurannassa. Käsitin että voivat sitten laittaa tippaan jos ei ala tapahtua

rv:lla 38 (toksemian vuoksi), lisäksi laitettiin oksitosiinitippa. Tuloksena 2 supistusta ja ne loppu siihen. 3 päivää yritettiin, sen jälkeen kotiin odottamaan laskettua aikaa ja jälleen yritettiin käynnistää sekä Cytotecillä että oksitosiinilla, ei käynnistynyt. Käynnistykset lopetettiin ja piti päästä seuraavana päivänä kotiin, mutta poika syntyi yöllä spontaanisti.

seitsemänkin kertaa sitä ilman että oikeastaan mitään tapahtuisi.



Itselläni meni lapsivedet mutta supistuksia ei kuulunut, yritettiin käynnistää cytotecillä mutta se vei viimeisetkin supistukset pois, kuulemma jollain ihmisillä käy niin. Mut sitten kuskattiin synnytyssaliin 2 vrk lapsiveden menon jälkeen ja siellä annettiin oksitosiinia suoneen, sillä saatiin synnytys käynnistymään (12 tunnissa).

Cytotec laitettiin 5 kertaa, mitään ei tapahtunut. Kuudennella kerralla kai sitten tupla tai tripla-annos ja sitten paikat räjähti auki (1cm > 9 cm 45 minuutissa). Tuskat ihan saatanalliset ja kukaan ei uskonut että aukeaa.



Oli sellainen kestotuska, ei mitään taukoa supistuksessa, järjetön tuska koko ajan. En pystynyt enää puhumaan enkä huutamaan. Olin osastolla vielä kun vauvan pää näkyi, eivät uskoneet että aukeaa niin nopeasti.



Sitten tulikin kiire synnytyssaliin. Ja siinä tuskassa vauva jäi jumiin, sykkeet romahti, epparit, repeämät, imukuppi ja väkisin vauvan työntö ulos (mahan päältä työnnettiin ja imukupilla vedettiin).



Sattui ihan tolkuttomasti.

4 x Cytotec. Jos luonto ei lähde mukaan juttuun, eikä vauva ole valmis, niin ei se sitten synny. Toinen mahdollisuus lantion huono muoto: lapsen pää ei mahdu laskeutumaan eikä näin ollen syntymään, sitten sektio.

mulla siis laiteltiin niitä pillereitä. mitään ei tapahtunut. sitten puhkastiin kalvot ja siitä 40 minsaa ni alkoi tapahtumaan.

maksimiannoksilla. Lopulta neljäntenä päivänä aukes puol senttiä kohdunsuu, niin että saatiin koukku just sisään ja kalvot puhki, muuten ois pitäny mennä kotiin.

maksimiannoksella eikä mitään sanottavaa tulosta. Syy oli lapsen koko ja synnärin lääkäri olikin yllättäen sitä mieltä ettei eipä se niin suuri olekaan että odotetaan vaan luonnollista käynnistymistä.

eli menin käynnistykseen 42+1, kohdunsuu täysin kiinni ja koko kohdunkanava jäljellä. Eka cytotec-annos ei tehnyt mitään, 4 tuntia myöhemmin laitettiin seuraava, muistaakseni vähän isompi annos. Siitä tunnin päästä meni lapsivedet, vähän myöhemmin supistukset alkoivat säännöllisinä ja 8 tuntia tuosta toisesta annoksesta lapsi syntyi.

kolmena päivänä sitä laitettiin ja supistukset alkoi parissa tunnissa niin voimakkaina ettei lisää voinut laittaa saman päivän aikana. Eli laitettiin pe,la ja ma aamuina. Sunnuntai oli välipäivä.

Järkyt supistukset siis mutta mitään ei tapahtunut.

Lopulta keskiviikkona laitettiin oksitosiini tippa ja puhkaistiin kalvot ja siitä se sitten lähti.



Nyt minulla oli keskeytynyt keskenmeno ja otin ekat cytotecit kotoan vuoto alkoi todella runsaana,mutta kohtu ei silti tyhjentynyt.

Joudui osastolle jossa sain kaksi pilleriä yhteensä viisi kertaa aina kolmen tunni välein.

Mutta mitään vaikutusta noilla ei einää ollut vaan kaavintaa jouduin.

ekana annettiin murunen, siita tuli supistuksia moneksi tunniksi, mutta mitaan ei tapahtunut. Seuraavana paivana annettiin murunen ja myohemmin lisaa. Mulla sektio takana, sanoivat etta max 3 annosta antavat.



Cytotecilla oli supistukset tuntikausia 3min valein, mutta avautuminen olematonta. Kuunes annettiin epiduraali ja sain nukuttua. Sitten alkoi tapahtua! Nummusen aikana paikat avautuivat ja kun herasin, sain ponnistaa. Synnytykseen meni koko yo, mutta aamulla oli kaare kainalossa.

Yleensä kuulee kaikki kauhukokemukset, niin haluan kertoa kans hyvän kokemuksen vastapainoksi!



Rv 41+4 yliaikaiskontrolli, josta jäätiin sairaalaan sisään käynnistykseen. Kohdunsuu kahdelle sormelle auki. Sain puolikkaan murusen cytotecia suun kautta kymmenen aikaan, supistukset alkoi yhdeltä 3 minuutin välein ja seitsemän jälkeen vauva maailmassa. Ei ollut mitenkään sietämätöntä, puudutuksena kohdunkaulanpuudute ja ilokaasu. Uudestaankin antaisin käynnistää, jos olis tarve. Mielellään silti kokisin ihan normaalisti käynnistyvän synnytyksen. :)



(Ja mulla on varmenteen tulos AINA -2! Onko muilla??)

Käynnistysyrityksiä jo 5 päivää takana (viikonloppu kotona välissä) ja sitten annettiin (suun kautta) vähän isompi annos ja voi luoja.. Lapsi syntyi tunnissa!

Mulla oli koko ajan paikat kiinni ja kanavaa n.1cm jäljellä ja tuntia ennen syntymää sama tilanne. Huusin yksin osastolla huoneessani suoraa huutoa ja kätilö/hoitaja katsomaan mikä tilanne, ei suostunut katsomaan alakertaan, jotten pettyisi (ihmetteli vaan kipua ja sanoi, että se kanavan häviäminen koskee kun vauva puskee alaspäin) Ja hemmetin käyräkonekaan ei suostunut piirtämään koko supparikäyrää!!

Hoitaja toi mulle vielä ruokatarjottimen ja kehoitti syömään (tällöin mies juuri saapunut "pitämään seuraa") Kun huusin et tää tulee nyt. Saliin kerettiin juoksujalkaa kärrättynä ponnistamaan.

2. lapsi, ei repeämiä tms. ja palautuminenkin oli miljoona kertaa nopeampaa kuin esikon jälkeen (imetin istueltaan jo salissa..)

Kumpikaan ei käynnistynyt samana päivänä vaan vei useampia päiviä. Välillä pidettii välipäivä. Usko itsellä alkaa menemään hommaan kyllä, mutta oikeasti kyllä se synntys käynnistyy Cytotecillä ihan varmasti jossain vaiheessa.

ettei kyse todellakaan ollut synnytyksen käynnistymisestä. Mut laitettiin viikolla 38+5 vauvan koon vuoksi kontrollista heti käynnistykseen ja lääkäri vielä sanoi ettei tämmöstä raskautta voida jatkaa vaan käynnistetään nyt heti. Luulin tietty että näin tapahtuu jos ei tunneissa niin saman päivän aikana.



No synnärillä sitten puhuttiin vaan kohdunsuun kypsyttelystä ja varovaisesta aloittelusta ja plaa plaa ja kahden päivän aikana sain 2 kertaa 3 murusen sarjan eikä tuloksena ollut kuin vatsan kovettumisia. Synnärin lääkäri lähetti kotiin ja totesi ettei vauvan koko nyt niin hurja ole, että käynnistykselle edes olisi ollut tarvettakaan.

Kuopuksen raskaudessa mulla todettiin raskaushepatoosi, johon sain ensin lääkkeet rv 37, ja vaikka veriarvot laskivat normaaliksi lääkkeellä, rv 38 äitiyspolilta pistettiin lähete käynnistykseen. Siellä laitettiin cytotecia kolmena päivänä kolmesti päivässä. Ensimmäisenä päivänä eka annos aiheutti pieniä supistuksia, toinen ei mitään, kolmas muutaman pienen supistuksen. Seuraavana aamuna lääkärintarkastuksessa todettiin, että mitään ei ollut tapahtunut, joten uutta sarjaa kehiin. Eka ja toinen annos ei aiheuttaneet mitään, kolmas aiheutti supistuksia, jotka näkyi käyrällä mutta joita en itse tuntenut lainkaan. Taas aamulla todettiin, ettei edistymistä, uusi sarja siis. Eka annos, ei mitään vaikutusta, toisella annoksella taas tunnottomat supistukset, kolmannella ei mitään vaikutusta. Neljäntenä aamuna lääkäri totesi, ettei mitään edistystä ollut tapahtunut, katseli papereita, oli vähän huolissaan siitä että supistukset olivat muuttuneet tunnottomiksi, lähetti sairaalan labraan verikokeeseen ja käski mennä kotiin lepäämään viikonlopuksi, jos verikoe on kunnossa. Sanoi, että voin lähteä heti, verikokeen tulos tulee iltapäivällä, ja jos siinä on häikkää, soittavat heti takaisin sairaalaan, mutta jos soittoa ei kuulu, voin lepäillä huoletta ja tulla sitten seuraavan viikon tiistaina aamukahdeksan ja -yhdeksän välillä takaisin (oli just pääsiäisviikonloppu kyseessä, eli maanantai oli vielä pyhäpäivä), ellei synnytys nyt satu spontaanisti alkamaan viikonlopun aikana. Lisäksi lääkäri vielä vähän ihmetteli, miksi lähete käynnistykseen oli laitettu "niin aikaisin", vaikka veriarvot olivat normalisoituneet lääkkeellä. Minä vain kohauttelin olkiani ja totesin, että tein mitä käskettiin ja tulin käynnistykseen kun niin sanottiin. Juu, totesi tämä lääkäri, ja toivotti hyvää syntymäpäivää, kun sattui papereista huomaamaan, että kyseinen päivä oli mun syntymäpäiväni.



Minä menin kotiin ja kirosin hartaasti, olin kuvitellut minäkin että synnytys käynnistyy jos ei nyt samantien, niin ainakin seuraavana päivänä. Kotona odotti järjetön sotku, kun mies oli ollut esikoisen kanssa kahdestaan, ja minä sitten siivosin kiukuissani koko loppupäivän, kun toivoin, että se edesauttaisi synnytystä. Ei vaikutusta. Lauantaina saunoin urakalla, ja sunnuntaina nukuin koko päivän, maanantaina pesin vauvan vaatteita ja kokosin pinnasängyn. Ei supistuksen supistusta, ei mitään merkkiä, ja kirosin, että joudun taas käynnistelemään. Keräsin kaikki sairaalassa tarvittavat vaatteet ja tavarat sohvalle, ja aloin pakkaamaan niitä laukkuun, pakkasin laukun ja muistin, että kännykän laturi olisi hyvä ottaa mukaan. Nousin ylös, ja lapsivedet lorahtivat siihen vasta pakattuun laukkuun.



Aamuyöstä noin yhden aikaan lähdettiin sairaalaan, jossa vastaanottanut kätilö etsi papereita puoli tuntia ja tuli sitten tosi pelokkaan näköisenä selittämään, ettei hän millään löydä mun papereita, ettei ne vaikka olisi mun tyttönimellä... Sanoin, ettei taida olla, kun en ole tyttönimeä käyttänyt kuuteen vuoteen, mutta ettei olisi siirretty jo osaston puolelle, kun piti tulla aamulla käynnistykseen. Kätilö lähti katsomaan, ja siellähän ne paperit oli. Aamulla kuuden jälkeen syntyi poika, ja vähän kahdeksan jälkeen meninkin sinne osastolle. Ensimmäinen vastaantullut hoitaja oli sama hoitaja, joka oli edellisellä viikolla monta kertaa laittanut mulle cytotecia ja mitannut supistuskäyrää, ja tuo hoitaja totesi ohi mennessään, että "et sitte malttanu kuitenkaan tulla enää käynnistelee".