***SYYS04 mammojen viikonloppu!***

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5280963&p=3&tmode=1&smode…

T-P älä huoli. Meillä mies on hirvimetällä ja tulee olemaan kaikki viikonloput tästä hamaan... varmaan lähemmäs joulua.



No, aamulla mentiin kuitenkin lasten kanssa kirkkoon, kun olin niin tuumannut. Ja ihan mukavasti meni huomioiden sen, että messu kesti 1,5h. Mikä minua puhutteli tänään:

- kulkue (no, oma poika oli mukana ja tullessa tyttökin)

- musiikki, erityisesti lauluryhmä ja huilunsoitto

-P " laulaa" mukana virsissä ja koska on tottunu laululeikkeihinkin, kädet oli myös mukana (hieman liikkiksen näköinen " halleluja" -asento)

- keskimmäinen luki mukana asiaan kuuluvia ja välillä omiakin rukouksia

- tekstinlukijoina oli kaksi n. 35v naapuruston miestä, joita ei yleensä juuri kirkossa näe (ei sillä, että itekkä siellä aina oltais)



Kirkon jälkeen ystävä oli kutsunu syömään pizzaa. Sieltä tultiin hiljattain. Oltais ehkä oltu vielä hetki, mutta kuulin, että toiset tutut oli tulossa kylään, ni en viittiny jäädä väsyneen porukkani kanssa jalkoihin. Nyt pienemmät on päikkäreillä ja esikoinen leikkii pihassa naapurin poikien kanssa. Sää on ihan uskomaton. Aurinko paistaa, on kuivaa, varjossa 15 ja auringossa n. 20 astetta! Ite nautiskelen kuitenki sisällä ja huilaan vähän.



Kyllä mä olin muuten vain hurahtanut. Enpä olisi itsestäni uskonut... eli kuukautiset alkoi tänään (. Jännä, miten kolmen lapsen jälkeen voi vielä luulla ihan omiaan, varsinkin, kun ei kukaan oo kerrasta saanut alkuaan.



Eilen unohtui. Oletteko valmiina...?

Täältä tulee aimo annos pullantuoksua jokaiseen kotiin!



ONNEA AIAN TYTY! Nyt taitaakin kaikki olla taaperoita,vai?



Jos olet jo kyllästynyt Seija Pitkäseen, hyppää seuraava yli.

" Usko luo elämään turvallisuutta.

Ihmisestä se ei kuitenkaan tee enkeliä.



Immeesestä ee tule enkelijä, uskopa hiän Taevaan Isään taekka ee.

Jollaen tiimonj elämee se tok helepottaa, ku tietää, että jokkii kahtoo perrään ja välittää, vaekka tulis mitä töllösijä tehtyvä.



Ei usko oo mikään enkelivapriikki, vaan elämistä Jumalan isoos kouras."



Ilon pisaroita päiväänne ja terveyttä!



T@hti

Olin aamulla jumpassa ja kyllä oli rankka!!Huh,huh..Meitä oli paljon ja meno melkonen,tuntu et ei jaksa.Kotiin laahustin!!



Vanhempiani olen pohtinut ja paljon tulee mieleen niitä " mitä en ainakaan tee niin" ..ehkä jatkan vielä pohdintaa ja palaan jos jotain mieleen tulee.



Uskosta on puhuttu..Minä tulin uskoon reilu 10v sitten.Sitä ennen ajattelin että ikinä musta ei uskovaista tule,mielummin satanisti -kauhukuvana kiltti pyhäkoulutyttö-mutta kun kohtaa Jumalan armon ja rakkauden,se muuttaa elämän ja ajatukset kokonaan.No ei musta " pyhäkoulutyttöä" tullu" ..T@hden runoa lainatakseni" Usko antaa turvan ,ei tee ihmisestä enkeliä" pätee hyvin.

Seurakunnassa ei tule juurikaan käytyä,on lasten kanssa niin hankalaa..Niin,T@hti kävi kolmen lapsen kanssa kirkossa :-)

Mutta toivon ja rukoilen että lapsenikin haluavat elämässään seurata Jeesusta.Poika(5v) yks päivä jutteli että " Taivas on niin ihana paikka että sieltä ei koskaan lopu hedelmät" .Minä sitten kysyin että" entäs suklaa?" Poika sanoi:" Ei taivaassa kenenkään tee mieli suklaata" ..Ehkä se lause kuvaa taivaan ihanuutta,että siellä minunkaa ei tee mieli suklaata :-)



Nyt kuitenkin tekee mieli kahvia,joten poistun..



Aian tytölle ONNEA!! TAitaa nyt olla kaikki paaperoita :-)



jatu

Meidän neiti on 40 asteen kuumeessa., että sellaset synttärit:( Reppana:(



Nyt taas itkee, palaan



A

Pieni tyttö rukoili luottavaisesti. Hän tiesi, että oli Jeesus ja oli Jumala. Ja Jumalalle saattoi puhua mistä vain. Ei tyttö tarkemmin ymmärtänyt koko asiaa, mutta uskoi silti. Tyttö kasvoi ja elämä muuttui synkän sävyiseksi. Pimeä peitti verhollaan tytön mielen, joka suri mennyttä lapsuutta, vilpittömyyttä ja aikaa, jolloin ahdistusta ei ollut olemassa. Pimeys nieli toiveikkuuden, tappoi hymyn kasvoilta ja raastoi sydäntä. Tyttö rukoili edelleen, mutta sävy muuttui katkeraksi ja syyttäväksi. Mikset Sinä auta, mikset ota tuskaa pois? Jumala pysyi vaiti.



Tytön katseessa kulki pohjaton tuska. Mistä se tuli? Sitä hän ei osannut kertoa. Se vain oli, tuhosi ja lannisti. Sai aikaan vihaa ja epätoivoa. Elämä tuntui valheelta, ihmisten iloisuus ja elämä tuntui näyttelemiseltä ja kaikki kaunis, kesän lämpö ja järven tuoksu pilkkasivat tuskaista sydäntä. 15-vuotiaana tyttö ymmärsi. Hän halusi kuolla. Syvältä nousi valtava kaipaus päästä pois, Jumalan syliin. Halusiko tyttö siltikään oikeasti kuolla. Vai oliko se taivaskaipuuta.



Jumala kutsui särkynyttä. Ilo häivähti tytön kasvoilla, Jeesus oli niin lempeä. Tyttö nukkui yön yli ja aamulla häpesi tunteitaan, häpesi Jeesus-sanaa. Tyttö halusi pitää kiinni elämästään, sen harmaista riekaleista. Mutta alkoholin huumassa tyttö muisti Jumalan. Kysyi ihmisiltä: tiedätkö, miltä tuntuu, kun Jumala koskettaa.. Minä tiedän..



Tyttö haaveili. Hän haaveili rakkaudesta, joka pelastaisi hänet, pyyhkisi pois kaiken pahan ja antaisi elämän takaisin. Hän joutui pettymään ja näkemään ihmisten petollisuuden, tunnustamaan, ettei yksikään ihminen parantaisi hänen sydäntään. Tyttö rukoili edelleen syyttäen Jumalaa. Hän luki raamattua ymmärtämättä sanaakaan. Joskus öisin tyttö heräsi ja totuus iski kuin kauhu; hän kuolisi kerran. Aivan yksin. Tyttö pelkäsi. Olisiko hän tarpeeksi hyvä taivaaseen?



Elämä jatkoi kulkuaan. Tytön olemus oli tumma ja rikkinäinen. Festareilta palattiin sydän tyhjyyttä huutaen ja uusi pettymys mukanaan. Maailma ei antanut mitään. Tyttö näki kaksi unta:

Hän otti lääkkeitä. Tarpeeksi, jotta hän pääsisi pois. Kun elämä alkoi hiipua ruumiista, tyttö kuuli äänen: " Tyttäreni, sinun aikasi ei ole vielä tullut, minä tarvitsen sinua maan päällä." Henki palasi ruumiiseen. Tyttö heräsi ja huoneessa väreili Jumalan rakkauden tuntu. Häivähdys taivaasta. Toisessa unessa hän näki Jeesuksen kasvot. Silmät olivat niin lempeät, täynnä hyväksyntää ja hellyyttä. Tyttö heräsi ja tunsi rakkauden ympärillään. Mutta päivät kuluivat, mikään ei muuttunut.



Ahdistus kasvoi vuosien kuluessa, pusersi kyyneleet silmiin ja katkoi toiveet tulevaisuudesta. Tyttö tiesi, ettei ollut ketään muuta kuin Jumala, joka voisi muuttaa kaiken. Kerran tyttö päätti taas rukoilla. Ennen kuin kädet olivat ristissä, alkoi jostain virrata jotain lämmintä ja ihanaa. Se tuntui käsissä ja jaloissa, kaikkialle levittäytyi ihmeellinen lämpö, aivan kuin kaikki maailman rakkaus olisi vuotanut tytön sydämeen. Rakkaus oli täynnä varauksetonta hyväksyntää ja kyyneleet virtasivat pitkin hänen kasvojaan. Siinä hetkessä hän ymmärsi, että asiat, jotka hän oli lukenut raamatusta, olivat totta. Hänet oli kohdannut ikiaikojen Jumala.



Onni kesti joitain päiviä. Jälleen palasi tyhjyys ja pelko. Oma elämä oli tytölle tärkeämpi, kuin se, mitä Jumala tarjosi. Tuska syveni ja kuristi. Sen kirkkauden rinnalla, mitä tyttö oli kokenut, näytti maailma entistäkin tyhjemmältä. Aika kului ja voimat hiipuivat. Tyttö ei enää jaksanut. Koitti päivä, jolloin tuntui, että kaikki oli koettu. Jäljellä oli vain pelkkä pimeys. Itku laantui ja kauhu kouri sydäntä. Jäljellä oli kuolema tai elämä. Sinä iltana tyttö tunsi, mikä tyhjyys elämässä oli ilman Jumalaa, mutta Jumalakin oli kaukana. Sinä iltana ystävä tuli käymään. Tytöt ristivät kätensä ja Jumala saapui eksyneen luo. Valtava rakkaus täytti huoneen, se täytti tytön koko olemuksen ja kosketti hiljaa sydäntä. Kyynelten virratessa tyttö lepäsi Kaikkivaltiaan käsivarsilla, otti vastaan hyväksynnän ja antoi Isän pitää sylissään. Tyttö nukahti tuntien onnea.



Aamu valkeni kauniina. Tytön mieli oli kysyvä. Missä oli vuosien tuska, pelko, ahdistus ja katkeruus. Oliko tämäkin valhetta? Palaisiko kaikki kuitenkin taas entiseen? Tytön sydän oli puhdas, kaikki pimeys oli kaikonnut. Tilalla oli rakkautta ja elämää. Pelkoa ei tuntunut enää. Tyttö katseli Vapahtajan kasvoja ja ymmärsi jotain ihanaa. Koko matkan Hän oli kulkenut vierellä, johdattanut sittenkin, kutsunut kerta toisensa jälkeen. Tyttö ei pelännyt enää kuolemaa. Synnit oli jo pyyhitty pois, unohdettu. 2000 vuotta sitten kuiskattiin hänenkin nimensä sinä hetkenä, jolloin Jumalan Pojan veri vuosi jokaisen rikkomuksen tähden. Jo silloin Jumala rakasti. Kun tyttö kerran seisoisi Jumalan edessä virheineen ja synteineen, silloin Jeesus astuisi esiin, laskisi käden tytön harteille ja sanoisi: " Tässä on rakas tyttäreni, jonka synnit on jo maksettu." Tyttö tiesi, että kerran hän lähtisi, käsi Jeesuksen kädessä kohti Jumalan kirkkautta, astuisi Jumalan valtaistuimen eteen ja saisi katsella ikuisesti niitä lempeitä kasvoja, jotka kerran unessa Häneen katsoivat.

Pikaisesti, ku Nekkis heräs ennen aikojaan. kauheella vauhdilla kirjotin tota äskeistä. Tuli vähän pitkä stoori, ymmärrän jos ette jaksanu lukea!!



Jatu, kiitos eilisestä! :) Poikahan oli oikein mallikkaasti!!! :) Nyt vaa useemmin kyläillään!!! Harmi, et se pe ei onnistunu..mut katotaa joku toinen pvä mahd.pian!



Oltii aamulla pitkällä lenkillä, ihana ilma! Aivan ihana ollu tää syksy! Nea vetäs jälleen purkin viiliä, allergia taitaa todella olla poistunut meidän elämästä, ihanaa!!!!!



T@hti, ihailen todella, et käyt kirkossa lapsiesi kanssa. Me ei olla vielä uskaltauduttu Nekun kans srk:aan, ku ne ajat on niin ärsyttävät unien ym. kannalta! Niin, ja et taatusti ole se kuvailemani kuivakka tylsä tyyppi!! :)



Mut nyt pitää mennä viemää Nea pesulle, ku kaikki paikat sotkussa. Lyhyeks jäi, moi! :)



Aian tytölle paranemissäteet lähtee nyt *-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*



Enkeli1 ja Nea

olet kyllä nimimerkkisi arvoinen. Kyyneleet virtaa täällä langan toisessa päässä. Todella koskettava tarina, tai eihän se tarina oo vaan totisinta totta. Kiitos kun jaoit meidän kanssamme kokemuksesi. Kuvitella vain voin tilanteesi ja ahdistuksesi ja lopulta löydetyn rauhallisuuden ja onnen, sillä itse en ole sitä vielä kokenut... Hienoa että Hän tuli luoksesi ja pelasti sinut moneen kertaan. Uskomatonta.



Mä en IKINÄ enää täällä kehu kuin hyvin yöt menee. Se nimittäin kostautui viime yönä ja todella karmeesti. Menimme unille hieman ennen 01 ja Nyttynen ja esikoinen olivat nukkuneet jo 3t. Klo 01 alkoi kamala huuto kun Nyttynen näki painajaista. Sitä kesti sitten 04 asti!!!!!!!!!!!! Ihan järkyttävää, maitoakin annoin sylissä ei auttanut nukahtaan vaan ois vaan tajhtonut leikkiin. Isänsä kanteli yövalon turvin pitkin taloa ja poika hokee vaan " auto, auto" . Syliin ei nukahtanut, sänkyyn kun laitettiin kauhee huuto, ei loppunut millään, silitys vaan ärsytti lisää jne. Lopulta nukahti meidän keskelle ja odotin että nukahtaa kunnolla ja kannoin 3.30 omaan sänkyynsä. hetken kuluttua taas sama huuto! Oli pakko ottaa viekkuun ja siihen sitten lopulta nukahti, käsi oli jo ihan krampissa silittämisestä :/ Noh saatiin nukahtaa reilu 2t kun esikoinen alkoi kätistä ja kiehnätä sängyssään, reilun tunnin hä' nkin keimuroi ja piehtaroi, aina oli Nalle hukassa tai peittoa piti laittaa. Ja välillä tuumasi että äiti jutellaampa, ei todellakaan ollut juttutuulella! Kahdeksan aikaan hiljeni hän ja Nyttynen heräsi yhdeksän jälkeen kitiseen. Isäntä onneksi nousi formuloita katsoon pojan kaa ja isompikin kömpi perässä ja mä yritin nukkua, mitä siltä meteliltä pystyin. Saattaa illalla olla melko sippi. Nyttynen nukkui vaan reilun tunnin päikkiksiä ja esikko ei ollenkaan. Räkää näyttää valuvan tolla pienellä, taitaa tulla kipeeksi. Itsellähän ollut viikon öisin kurkku kipee ja ärsytysyskää.



Että tälleen täällä, meinasin jo eilen että en kyl kehu ja hetihän tuo kostautui :/ Pelottavaa ;)



Puuh, puhti pois eikä ajatus kuje, sori sisterssit nyt ei juttu luista

Tuttis kera huutavien kakaroiden



ps. jännää ettei isompi juuri häiriintynyt vaikka toinen huusi kolme tuntia, melkoiset unenlahjat!

Kotiuduttiin, kun täytyi käydä Pohjanmaalla Nöösän serkun syntskillä. Selasin pinon pikana ja jutut on ollut näköjään mielenkiintoiset uskosta ja stringeistä. Täytyy perehtyä jahka jossain vaiheessa ehdin. Nyt tosin alkaa meidän perheessä kiiruut, kun meidän talonrakennus-puuhat etenee nyt tuhatta ja sataa! Kaupat tehdään ensi viikolla ja rakentaminen lähtee heti käyntiin tai siis jatkuu. Joo, mutta lisää jossain vaiheessa. =)



Onnea tuhottomasti yksivuotiaille eli eiliselle syntymäpäiväsankarille HELLULLE ja tämän päivän sankarille AIAN TYTTÖSELLE!!!!!! *laulua ja fanfaareja*



Vielä vuoden takaiset odotusjutut eli lauantain vuodentakaiset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=2337481&t=2337476&appid=&…



ja sunnuntain vuodentakaiset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=2343665&t=2343648&appid=&…



Yritän ehtiä huomenna paremmin koneelle. Smuik kaikille!



-Mimmuli ja Nöösä

Mietinkin tuota juttua jo ennen kuin kirjoitit.



Eli mulla oli teininä aika kova pala tuo uskoon tulemisasia. Koin sen puutteena ja ahdistavana, kun ei voinut sanoa tulleensa uskoon. Mutta sittemmin olen ajatellut, että sehän on ihana asia, että olen saanut elää ja kasvaa uskossa. Silti välillä eksyen, erehtyen ja harhaillen. Mutta mummolla oli varmasti suuri vaikutus. Jos hän ehti rauhassa istuskelemaan, aina oli kädet ristissä.



Mimmuli, kuten huomaat, sinua on kaivattu tuomaan oman lisäsi keskusteluun. Mutta pärjätään toki keskenäänkin. Onnea talojuttujen edistymisestä! Nauti suunnittelu- ja rakennusajasta ja voimia siihen!



Tuttikselle jaksamisia!



Aian neidille paranemisia! Tulehan Aia kertomaan omiakin kuulumisia sitten, kun jaksat ja ehdit!



T@hti

Onnea aian taaperoiselle ja pikaista paranemista!



Kiitos Enkelille, täälläkin vedet valuu pitkin poskia.



Onneksi olkoon Mimmuli! Meillä projekti siirtyi parilla vuodella eteenpäin, mutta haudattu ei ajatusta ole. Ehtiihän sitä.



Meillä oli tosiaan ensiesittely tänään. Saldo: Neljätoista ihmistä kävi ja yksi heistä tarjosi sen mitä pyydettiin. Ollaan hyväksytty tarjous ja kaupat tehdään loppukuusta. Eli mitä ilmeisimmin viimeistään joulukuun alusta muutetaan uuteen kotiin. Levin reissu tulee nyt sittenkin mahdollisimman hankalaan rakoon... Mutta toisaalta, kun minä ja kaksi nuorinta lasta on poissa jaloista niin mies saattaa saada hommia tehtyä paremmin täällä kotosalla.



Välittäjä pääsi kyllä aikamoisille tuntiliksoille... :-)



Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

bongasinkin " mestoilta" teidän kodin ajattelin, että ollappa itsellä " kaupantekoelämäntilanne" ja että varmaan menee nopeasti kaupaksi.



Hyvä, että näin todella kävi!!!!!!



Enkeli, todella kirjoitit koskettavasti.



Aian vimoselle syysvauvalle taapero-onnea ja parantumista!



hk

Onnea Aian tyttö ja paranemista! Onko muita oireita, oisko vauvarokkoa? Toivottavasti ei kauaa kiusaa pienoista.



Enkelille suuri kiitos! Sulla on myös kirjoittajan lahjoja! Mahtavaa, että elämälle löytyi se oikea suunta lopulta ja pääset nauttimaan kaikesta ihanasta. Ihania asioitahan maailmassa riittää aina, mutta aina niistä ei voi/osaa nauttia.



Meidän viikonloppu on ollut oikeaa rytmien sekottamista ja kitinää ja äidissä roikkumista onkin ollut sen edestä. Turhauttavaa, kun pikkurinsessa huutaa miehenkin kanssa mun perään, jos olen näkyvillä/kuuluvissa.



Ehdittiin tänään jo luulla saavamme parin tunnin miniloma, kun esikoinen halusi jäädä mummolaan ja me lähdettiin tuomaan pientä kotiin päikkäreille. No, eipä päästy kuin noin 10 min eteenpäin, kun tuli soitto, että tyttö itkee mun perään ja pitää hakea pois. Koskaan ennen ei ole käynyt näin, mutta kerta se on ensimmäinenkin kai. Käännyttiin siis takaisin ja siitä hyvästä pikkurinsessa ehti nukahtaa autossa ja herätä ennen kotia ja sitten huudettiin ja kitistiin, vaikka nukkui sitten myöhemmin unet vielä kotonakin. Nyt ennen nukkumaanmenoa sitten oli iloinen oma itsensä.



Mutta nyt miehen kainaloon takaisin... libidosäteitä lähettelen~~~-> :)



T: Ynis

Mukavaa, että viikot menevät nopeasti ja viikonloput seuraavat toisiaan, mutta miksi viikonloputkin kestävät väin räpäyksen?



Kiitos Enkeli, kirjoituksesi oli koskettava.



Meilläkin Antsa heräilee tunnin-parin päästä nukahtamisestaan ja selvästi joku paikka on kipeänä. Itku on sydäntä riipaisevaa. Maha tuntuu vikovan, koska kakkakin on pahan hajuista, tumman vihreää ja löysää ja peppu aivan punaisena. Olisikohan päiväkodin ruoka..? Onneksi ensi viikolla on poika vain kaksi päivää hoidossa.



Aian pikkuiselle paranemista!! Ja syntymäpäiväonnea! Onneksi pikkutaaperot eivät vielä ymmärrä päivämääriä.



Onnea Ankkis myydyn asunnon johdosta! Ja, älä yritäkään perua matkaa!!



Kauniita unia kaikille! Minun libidonparannustalkooni törmäsivät (väliaikaiseen) veriseen esteeseen ;) (kuukautiset tulevat ihan koska sattuu, viikon tai pari ennen tahi jälkeen).



Ja hyvää alkavaa vikkoa kaikille (en kai voi lopettaa verisiin juttuihin ;)) Ja voisiko yhdessä kirjoituksessa olla vieläkin useampi " ja" -sana?



:)Saanis

lähden uinumaan, jos yöllä on samanlainen taisto niin tahtoo ees hetken paapata, kovin nenu vuotaa pikkuisella :(



Tuttis