Lue keskustelun säännöt.
miten selvitä kauppareissusta 2 v kanssa
21.06.2010 |
kun lapsi haluaa itse työntää kärryjä ja jos ei saa niin huutaa ihan täysillä tai menee spagetiksi lattialle.. ja huutaa siellä ihan täyttä kirkuhuutoa. jouduttiin taas lähtemään heti alkuunsa pois kaupasta. Oltiin ajettu 20 km sitä varten suuntaansa ja piti huomiselle talkooporukalle ostaa ruuat. eli nyt ei ole ruokia ja lapsi kirkuu yhä.... istuimeen en saa omin voimin istumaan ja jos saisinkin niin huuto on niin kova ettei korvat kestä. mitä tehdä? rauhallinen asioiden selittäminen lapsen tasolla ei auta lainkaan.
Kommentit (54)
Se mun tietämäni samanlainen lapsi ei olisi myöskään todennäköisesti kiinnostunut yhtään kuvakorteista ja sen lahjominen oli lähes mahdotonta. Jos ei halunnut tulla lahjotuksi, sille saattoi vanhempanakin luvata mitä vaan, mutta pää ei kääntynyt. Piti kiinni päättämästään.
Jos jotain positiivista haluat tilanteesta etsiä, susta tulee hyvä mummo ja anoppi: Et ole se isovanhempi, joka syytää toimimattomia lastenhoitoneuvoja lapselleen ja miniälle, kun tajuat kantapään kautta, että lapsissa on eroja. Kaikki keinot eivät toimi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on vähän hakuammuntaa, mutta kokeile googlata aspergerin oireet.
Tää on vähän hakuammuntaa, mutta kokeile googlata aspergerin oireet.
tuota aspergeria ja kyllä täsmää, apua mitä nyt? olen todella kriittinen sairauksia kohtaan, enkä siis lääkärikirjoista löydä sairauksia mut nyt osu ja uppos. nyt kiitos kokemuksia. millainen elämä tulee olemaan jos tuo asperger varmistuu? voiko elää normaalin elämän? työ? perhe? tulee itku...
lapsi pitäis saada innostumaan asiasta jo ennen kauppaan menoa. kerrot pelisäännöt etukäteen ja ilmotat mitä seuraa huonosta käytöksestä ja mitä hyvästä. ja alotatte harjottelun pienessä kaupassa. eihän toi välttämättä toimi mutta kannattaa kokeilla. ja muistat tähdentää jo hyvissä ajoin ettei kärryn työntämistä ole luvassa. ellei sitten palkintona kassojen jälkeen.
Tää on vähän hakuammuntaa, mutta kokeile googlata aspergerin oireet.
Tää on vähän hakuammuntaa, mutta kokeile googlata aspergerin oireet.
tuota aspergeria ja kyllä täsmää, apua mitä nyt? olen todella kriittinen sairauksia kohtaan, enkä siis lääkärikirjoista löydä sairauksia mut nyt osu ja uppos. nyt kiitos kokemuksia. millainen elämä tulee olemaan jos tuo asperger varmistuu? voiko elää normaalin elämän? työ? perhe? tulee itku...
vastata. Olin siis sama 37, jolle tuli asperger mieleen. Tuo tuntemani tapaukseen, kun sopii moni aspergerin piirre myös. Ei ole koskaan diagnosoitu, ei tosin missään ikinä haettukaan diagnoosia tai mitään. Ei noita aikanaan niin diagnosoitukaan, en tiedä olisiko nykypäivänä tullut diagnoosi. (Oma maallikkoveikkaukseni on, että tämä tuntemani tapaus ei varmaan ylittäisi aspergerin diagnosointiin vaadittavia oireita, mutta monessa kohti osuu ihan nappiin.)
Tuo tuntemani on siis nykyään jo aikuinen ja jokseenkin tervepäinen sellainen. Rauhallinen ja muut huomioonottava. Vähän erikoinen tyyppi, mutta ei mikään kummajainen. Pärjäsi koulussa ja opinnoissa normaalisti. Ehkä vähän hankaluuksia joskus tunnistaa toisten ihmisten tunteita, näin ulkopuolelta vaikea tosin tietää, mitä hänen päässään liikkuu.
Eli voi olla, että sunkaan lapsellasi ei ole mitään sen ihmeempää tiedossa elämässä. Tai sitten on. Mutta mielestäni sinun itsesi on tärkeää ymmärtää, että lapsesi ei ainakaan joka asiassa ole kuten muut. Käytä äidinvaistoasi, uskon, että pääset sillä pitkälle.
t. 37
ymmärtää, ettei sun lastasi moni ymmärrä, jos ei ole itse läheltä nähnyt samanlaista jääräpäätä. Ei sitä vain tajua. En minäkään tajuaisi, jos tuota yhtä en olisi tuntenut.
Ei siinä välttämättä toimi jutut, jotka muilla toimivat. Kokeile kaikki vinkit, jotka tuntuvat hyviltä, mutta luota omaan tuntemukseesi. Itse kuitenkin tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät mikä toimii ja mikä ei. Tuon tuntemanikin lapsen äiti teki aikanaan muutaman pikapoistumisen kaupasta, kun ei enää vain onnistunut mitenkään. Kyllä se siitä helpotti. Se mitä ulkopuoliset eivät tajunneet oli, että tuon lapsen huomion kiinnitäminen muualle, harhauttaminen ja lahjominen onnistuivat erittäin harvoin. Kun lapsi oli päättänyt kiinnostua jostakin, hän vain suuttui pahemmin, kun huomasi, että hänen huomiotaan yritetään siirtää asiasta toiseen. Mutta kyllä se siitä sitten helpotti: Noin kahdeksanvuotiaana hän oli mitä helpoin kauppakaveri. Jopa leluosastolla pystyttiin käymään ihan muuten vain katselemassa ilman ongelmaa, että olisi halunnut kaiken itselleen. Ei yleensä edes pyytänyt itselleen mitään.
(Ai niin, hanki korvatulpat. Säästät ainakin korvasi kuulovauriolta.)
t. 37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja laita se niihin valjaisiin istumaan..jos lapsi huutaa ni anna huutaa.
tai sit annat sille omat pikkukärryt joita kaupassa on.
ja muut myös!
mitä enemmän luen tuosta aspergerista niin sitä varmemmalta se näyttäis, jopa itsestäni löydän monta asperger piirrettä... jatkan tuon asian tutkimista, löytyy ainakin paljon tietoa.
Kiitos!
ap
ja saa kommentoida lisääkin, käyn lukemassa aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jättää isommat lapset ja sen hirmuhuutajan autoon siksi aikaa kun kipaisee tekemässä ne ostokset.
siis lidlissä ei ole niitä lastenkärryjä. ei ole saanut valtaa mutta kyllä huutaa ja on niin voimakas että en saa häntä kärryyn istumaan ja rupeaa muutenkin olemaan jo liian iso siihen, just ja just vois saada ahdettua jos olis apuvoimia. Lapsi on erittäin voimakastahtoinen, ollut synnytyssalista asti. ja nyt siis kyse tilanteesta milloin pakko käydä lapsen kanssa kaupassa yksin. ap
siis lidlissä ei ole niitä lastenkärryjä. ei ole saanut valtaa mutta kyllä huutaa ja on niin voimakas että en saa häntä kärryyn istumaan ja rupeaa muutenkin olemaan jo liian iso siihen, just ja just vois saada ahdettua jos olis apuvoimia. Lapsi on erittäin voimakastahtoinen, ollut synnytyssalista asti. ja nyt siis kyse tilanteesta milloin pakko käydä lapsen kanssa kaupassa yksin. ap
Kun meillä normikokoinen poika mahtui vielä 5 v istumaan niissä?
Sitten alkoi tulla kilorajoitus vastaan ja poika itsekin totesi että taitaa olla liian vanha jo istumaan...
Mutta olisi varmaan 6 v vielä mahtunut niihin.
Sen toki uskon, että niihin on rimpuilevaa lasta vaikea saada, ja hetihän se sieltä pois kiipeää jos haluaa.
Mutta että ei mahtuisi... vaikea uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tekivät yhden äidin onnelliseksi, koska hänen huonosti käyttäytyvällä lapsellaan on nyt ihan oikea diagnoosi!!
Jee, hyvä me!!!
Ja ap, muistapa kipittää erikoislääkärille heti huomenna.
siis lidlissä ei ole niitä lastenkärryjä. ei ole saanut valtaa mutta kyllä huutaa ja on niin voimakas että en saa häntä kärryyn istumaan ja rupeaa muutenkin olemaan jo liian iso siihen, just ja just vois saada ahdettua jos olis apuvoimia. Lapsi on erittäin voimakastahtoinen, ollut synnytyssalista asti. ja nyt siis kyse tilanteesta milloin pakko käydä lapsen kanssa kaupassa yksin. ap
siis lidlissä ei ole niitä lastenkärryjä. ei ole saanut valtaa mutta kyllä huutaa ja on niin voimakas että en saa häntä kärryyn istumaan ja rupeaa muutenkin olemaan jo liian iso siihen, just ja just vois saada ahdettua jos olis apuvoimia. Lapsi on erittäin voimakastahtoinen, ollut synnytyssalista asti. ja nyt siis kyse tilanteesta milloin pakko käydä lapsen kanssa kaupassa yksin. ap
Kun meillä normikokoinen poika mahtui vielä 5 v istumaan niissä? Sitten alkoi tulla kilorajoitus vastaan ja poika itsekin totesi että taitaa olla liian vanha jo istumaan... Mutta olisi varmaan 6 v vielä mahtunut niihin. Sen toki uskon, että niihin on rimpuilevaa lasta vaikea saada, ja hetihän se sieltä pois kiipeää jos haluaa. Mutta että ei mahtuisi... vaikea uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oltiin kolmestaan kaupassa, poika repi pukukoppien verhoja auki ja tavaroita hyllyiltä ja kirkui. Äiti lässytti vieressä.
Olin joskus hoitamassa sinkkuna lasta kun äitinsä oli töissä. Käytiin kaupassa niin, että käskin vekaran kävellä vieressä nätisti kun ostan tavarat. Jos yritti kiukutella, nappasin kainaloon ja ostettiin tavarat. Jos yritti mennä repimään verhoja auki pukukopeista, hain takaisin kainaloon ja jatkettiin matkaa.
Äitinsä ihmetteli, miksi minulla on niin helppo käydä hänen lapsensa kanssa kaupassa.
Niinpä. Yhtä helppoa oli käydä sitten myöhemmin omien neljän alle kouluikäisen kanssa. Ei ollut ongelmia.
kohta 4 lasta ja kyllä voin ihan hyvin käydä kaupassa heidän kanssaan,jos joku karjuu ja kilahtaa niin sitten kilahtaa=)Ovat olleet aina kaupassa mukana ja tottuneet siellä käyntiin.
Voisiko tilanteiden sietämistä ja tottumista siihen että äiti nyt vaan tekee niinkuin tekee huusi siinä tai ei, opetella muutenkin kuin kaupassa, vai onko kauppa ainoa hankala tilanne/paikka.
Sujuuko pukeminen, syöminen, leikkien lopetus, nukkumaan meno, ulos meno, sisälle tulo jne?
Ja tarkoitan että sujuuko ne hyvin ilman mitään kikkakolmosia ja ylimääräisiä palkintoja?
Jollei suju, niin kannattaa ottaa kokonaisvaltainen johdonmukainen päämäärätietoinen toiminta kuvioihin. Selkeä päivärutiini ja selkeästi hyvästä käytöksestä kehuja, huono jätetään huomiotta ja mamma vaan pukee jne. vaikka sitten pitäisi pukea se lapsen riisuma takki 50 kertaa päälle. Samoin sisälle tullaan kun äiti niin sanoo ulkona ollessa. Mutta tietysti kaikki toiminnat kannattaa mainita ja kertoa etukäteen että lapsi osaa orientoitua. Itse kerron 2-vuotiaalle etukäteen eesim. 2kohta mennään autolla", kaupassa kiinnitän huomiota johonkin lasta kiinnostavaan, esim. katonrajaan vappuna noussut tiiekri-ilmapallo jaksaa kiinnostaa vieläkin ja kun mennään kauppaan matkii lapsi jo ovella tiikerin murinaa ja odottaa koko reissun että kassojen lähellä näkee ko. pallon katonrajassa. eli luon arkirutiineista odotuksia ja toimin luomieni odotusten mukaan, jolloin todellisuus jäsentyy ja tuntuu lapsesta hallittavalta ja mielekkäältä. Kaupassa saatan myös antaa jonkin rikkoutumattoman tuotteen pideltäväksi rattaissa tai kärryissä istuessaan. Meilläkin on jo pari kertaa katsottu kuka on kuka näissä rattaissa istumisissa ja voimia se vaatii. Varmasti riippuu rattaista, mutta mä teen niin että tavan rattaiden ollessa kyseessä laitan rautakankihuutajan (2v ja iso on) niin että menee "sukkana" jalat sinne jalkatuelle. Sen jälkeen on oltava salamannopea ja harhaliikkeisiin ei tunnu olevan varaa, sillä muksu muuttuu sekunnissa jalkatuen kautta ulos valuvaksi kiemurtavaksi veltoksi spagetiksi ja ylös ei voi nostaa, kun osaa olla niin kertakaikkisen veltto ja panna vastaan. Eli niksi on se että kun rautakanki on hollilla, niin toinen käsi jo vyötärönauhaan ja toinen haarapalaan. Nämä hyppysiin ja tiukalla väännöllä kiinni toisen nivusen /lonkan ympärille ja sitten on varaa kaivaa nopeasti toisen puolen remmi myös kiinni haarapalaan. Eli meillä on lukko johon voi laittaa remmit erikseen kiinni ja tärkeää on erityisesti se haarapalan nosto vauhdilla. Niin ja jollen ole nopea, niin spagetti ehtii valahtaa lattialle. Toinen remmi ei yksin riitä pitämään lasta rattaissa, vaan menee selkänojan yli rautakankena, jollen samalla paina täysiä rystysillä lantiota niin että peppu painuu penkkiä kohden kun vedän ekaa hihnaa kiinni haarapalaan ja tietysti alussa on se kanki pantava sukkana tarpeeksi pitkälle tai menee nojan yli ennenkuin ehtii edes haarapalan saada käteen. Varsinainen taiteenlaji ja tuo kaikki suoritetaan armottoman huudon kanssa ja vaatii kyllä vääntöä mammaltakin. Tuntuu että muutaman kerran jälkeen mennyt jakeluun että kyse on matsista jonka aina voittaa mutsi.
Mitä tulee huudon jatkumiseen, niin siinähän karjuu. Mulle on tainnu kassat pari kertaa vaan puolipaheksuen todeta, että mikäs nyt noin huudattaa tms. Siihen olen ottanut neuvolantätimäisen kaikkitietävän ilmeen ja ollut hyyyviin rauhallinen ja sanonut että "lapset nyt joskus vähän itkevät, mutta on ne vaan niin antoisia" siihen päälle leveä hymy ja "kiitoshei".