miten selvitä kauppareissusta 2 v kanssa
kun lapsi haluaa itse työntää kärryjä ja jos ei saa niin huutaa ihan täysillä tai menee spagetiksi lattialle.. ja huutaa siellä ihan täyttä kirkuhuutoa. jouduttiin taas lähtemään heti alkuunsa pois kaupasta. Oltiin ajettu 20 km sitä varten suuntaansa ja piti huomiselle talkooporukalle ostaa ruuat. eli nyt ei ole ruokia ja lapsi kirkuu yhä.... istuimeen en saa omin voimin istumaan ja jos saisinkin niin huuto on niin kova ettei korvat kestä. mitä tehdä? rauhallinen asioiden selittäminen lapsen tasolla ei auta lainkaan.
Kommentit (54)
Ja sinä väität, että lapselle ei ole annettu valtaa...
ja päätit tänään lähteä kauppaan. Korkeellepa arvostat ilmaiset työntekijät.
Annan sulle vinkin, soita seuraavan kerran lähikauppaasi ja tämä ei todellakaan koske mitään Lidliä ja pyydä että pakkaavat ostokset valmiiksi ja sitten vaan menet suoraan kassalle.
Ja sitten toisen kerran jos oikeesti teille tulee talkooväkeä ( huom monikko ) varaudut heidän tuloon etukäteen. Ajattele jos lapsesi olisi tänään ollut kipeä ja et olisi päässyt lainkaan kauppaan ?
prismassa? citymarketissä? k-marketissa? nauraisivat pihalle jos tuollaista joku ehdottais. ei ole työntekijöitä tuollaista varten, jokaisella oma työnsä jonka ehtii juuri ja juuri tehdä työpäivän aikana.
Ja sinä väität, että lapselle ei ole annettu valtaa...
hoidon yksivuotiaana, eli lähes vauvana, voiko vauvalle antaa vallan?
Voi luoja, miten minua korpee isot ihmiset, jotka eivät pärjää lapsilleen. Jos kaksivuotiaan kanssa on tuollaisia ongelmia, niin mitäpä luulet mitä se on murrosikäisenä? Tulee turpaan..
Nyt on viimeistään aika katsoa peiliin ja lakata selittelemästä, miten lapsi on voimakastahtoinen. Itse olet heikkoluontoinen, jos et uskalla petyttää lastasi sen verran, että istutat sen siihen kärryyn. Sitäpaitsi, miten lapseen muka sattuu istua kärryssä? Kyllä tuonikäiset kaupan kärryyn mahtuu, tai sitten on harvinaisen läski lapsi. (Ai niin, sitä on syötetty koko elämänsä roskaruoalla, koska lapsi on niin vahvatahtoinen, ettei halua syödä normaalia ruokaa).
HUOH!
Voi luoja, miten minua korpee isot ihmiset, jotka eivät pärjää lapsilleen. Jos kaksivuotiaan kanssa on tuollaisia ongelmia, niin mitäpä luulet mitä se on murrosikäisenä? Tulee turpaan..
Nyt on viimeistään aika katsoa peiliin ja lakata selittelemästä, miten lapsi on voimakastahtoinen. Itse olet heikkoluontoinen, jos et uskalla petyttää lastasi sen verran, että istutat sen siihen kärryyn. Sitäpaitsi, miten lapseen muka sattuu istua kärryssä? Kyllä tuonikäiset kaupan kärryyn mahtuu, tai sitten on harvinaisen läski lapsi. (Ai niin, sitä on syötetty koko elämänsä roskaruoalla, koska lapsi on niin vahvatahtoinen, ettei halua syödä normaalia ruokaa).HUOH!
että sulle on siunaantunut kilttejä lapsia niinkuin minunkin muut lapset. silloin oli vielä kiva arvostella toisia vanhempia jotka "ei osaa kasvattaa". lapsi ei ole lainkaan lihava mutta kylläkin 4 vuotiaan pituinen ja kokoinen. ja luonteestani ei ole kiinni mutta omilla voimillani en saa häntä siihen ahdettua, jalat ottaa vastaan niihin rautoihin vaikka miten vääntäis jalkaa, jos antais kiltisti laittaa niin ehkä saisin ahdettua mut kyllä varmasti tuon kokoista sattuu siinä istua.
mut joo, turha keskustella henkilöiden kanssa joilla "normaaleja" lapsia, ehkä mun lapsessa on jotain vialla. kiva että joku ymmärsikin tilanteen, jolla kokemuksia vastaavasta lapsesta. siinä ei kovatkaan kasvatuskeinot auta. ap
tai ainakin siltä tuntuu, että pahimmat raivarit on vetänyt kaupassa. Meillä otetaan tyttö holdingiin, istun lattialla tyttö tiukasti sylissä, jossa sitten aikansa riehuttuaan ja huudettuaan rauhottuu. Yleensä on sen jälkeen niin väsynyt, että kauppareissu hoituu jopa tytön taholta anteeksi pyydellen loppuun.
Olen saanut paljon katseita, monet ovat tuputtaneet karkkia yms, jotta raivari helpottuisi, mutta minä en ole antanut periksi. Lapset tykkää auttaa, kerätä tavaroita kärryyn yms. Meillä käytetään myös kaikenmoisia lauluja (omakeksimiä suurin osa) apuna jokapäiväisissä tilanteissa. Tiedän, että helpommalla pääsisin, jos antaisin periksi. Yleensä tiedän kieltäessäni, mitä tuleman pitää, mutta olen itsekin omapäinen enkä anna lasten pompotella minua. Muiden seurassa käyttäytyvät kuin enkelit, ja se on hyvä.
Jos 2-vuotiaan kanssa kauppareissut on kaaosta, tulevaisuus tulee olemaan vielä kaoottisempaa.
siinä ei kovatkaan kasvatuskeinot auta. ap
Tuoko on sinun vastauksesi, kun tilanne pahenee pahenemistaan? Keinot on vaan löydyttävä. Jos ei sinulta, niin sitten ammattilaisia kehiin.
tai ainakin siltä tuntuu, että pahimmat raivarit on vetänyt kaupassa. Meillä otetaan tyttö holdingiin, istun lattialla tyttö tiukasti sylissä, jossa sitten aikansa riehuttuaan ja huudettuaan rauhottuu. Yleensä on sen jälkeen niin väsynyt, että kauppareissu hoituu jopa tytön taholta anteeksi pyydellen loppuun.
Olen saanut paljon katseita, monet ovat tuputtaneet karkkia yms, jotta raivari helpottuisi, mutta minä en ole antanut periksi. Lapset tykkää auttaa, kerätä tavaroita kärryyn yms. Meillä käytetään myös kaikenmoisia lauluja (omakeksimiä suurin osa) apuna jokapäiväisissä tilanteissa. Tiedän, että helpommalla pääsisin, jos antaisin periksi. Yleensä tiedän kieltäessäni, mitä tuleman pitää, mutta olen itsekin omapäinen enkä anna lasten pompotella minua. Muiden seurassa käyttäytyvät kuin enkelit, ja se on hyvä.
Jos 2-vuotiaan kanssa kauppareissut on kaaosta, tulevaisuus tulee olemaan vielä kaoottisempaa.[/i
]
on siis kiltti lapsi kun hänet saa rauhoittumaan, meillä ei holdingit auta, todellakaan. lapsi tosiaan jaksaa huutaa putkeen 6 tuntia ja kirkuna on niin kova että mun korvat ei kestä. hän siis ei rauhoitu millään otteella missään tilanteessa.
Oletteko perheneuvolan ja psykologin asiakkaita? Olettehan?
OOtko kokeillu lahjontaa? ei mitään kilon karkkipussia, mutta jotain esim yhdessä tekemistä. Entä jos pidät lapsen kiireisenä askartelemala hänelle omat kauppakortit joiden mukaan hakee tavaraa hyllystä? esim. maitohyllyllä annat teidän maitopurkin kuvan ja pyynnön etsiä se. sitten laskette yhdessä montako otatte jne.
Oletteko perheneuvolan ja psykologin asiakkaita? Olettehan?
neuvolassa ja neuvolan täti keskustellut psykologin kanssa lapsestamme mutta on kuulemma normaalia.. itse en enää tiedä. jotenkin pelkään ja ahdistaa kun lapsi on kovin vihamielinen useasti, kovin päättäväinen ja määräilevä. ja minua kun on aina pidetty hyvänä ja tiukkana kasvattajana ja nyt olen jotenkin voimaton. hän myös lyö ja heittää tavaroita vaikka kuinka kieltäis. vaikka kuinka komentais, ottais tiukasti syliin, selittäis asiat jne. niin asia toistuu, varsinkin sisariaan lyö ja heittää tavaroilla.
kuitenkin hän tykkää halia, keskittyy todella hyvin asioihin, on erittäin kehittynyt puheessa, enemmän 4 vuotiaan tasolla kuin 2 vuotiaan, piirtää myös täydellisiä ihmisiä (1 v alkaen piirtänyt ihmisen keskikroppineen kaikkineen), eli tyhmä ei ole lainkaan, päinvastoin.
hän ei jää huomaamattomaksi.
nyt saa antaa kommentia että kuulostaako normaalilta, joltain sairaudelta vai vaan kovapäisyydeltä.
mutta tiedän erään joka oli. Eikä siinä tosiaan välttämättä auta holdingit kaupan lattialla tai kärryyn vaan laittaminen: Lapsi jaksaa huutaa vaikka tuntikausia ja sun tapauksessa isokokoinen lapsi vielä pahentaa asiaa.
Mä en osaa ehdottaa muuta kuin valjaita sekä sulle kuntosalilta lisää lihaksia. Ja aikaa. Kyllä se munkin tuntema samanlainen lopetti, kun järki kasvoi. Viimeiset kaupparaivarit taisi vetää noin viisivuotiaana.
Ja lohdutuksen sana: Kyllä vanhemmilla voi olla yhä ote lapseensa, vaikka jotkut tilanteet ovatkin hankalia. Tuokin tuntemani tapaus oli teini-ikäisenä hyvinkin säyseä ja rauhallinen, vaikkakin oma tahto oli yhä voimakas.
mutta tiedän erään joka oli. Eikä siinä tosiaan välttämättä auta holdingit kaupan lattialla tai kärryyn vaan laittaminen: Lapsi jaksaa huutaa vaikka tuntikausia ja sun tapauksessa isokokoinen lapsi vielä pahentaa asiaa.
Mä en osaa ehdottaa muuta kuin valjaita sekä sulle kuntosalilta lisää lihaksia. Ja aikaa. Kyllä se munkin tuntema samanlainen lopetti, kun järki kasvoi. Viimeiset kaupparaivarit taisi vetää noin viisivuotiaana.
Ja lohdutuksen sana: Kyllä vanhemmilla voi olla yhä ote lapseensa, vaikka jotkut tilanteet ovatkin hankalia. Tuokin tuntemani tapaus oli teini-ikäisenä hyvinkin säyseä ja rauhallinen, vaikkakin oma tahto oli yhä voimakas.
OOtko kokeillu lahjontaa? ei mitään kilon karkkipussia, mutta jotain esim yhdessä tekemistä. Entä jos pidät lapsen kiireisenä askartelemala hänelle omat kauppakortit joiden mukaan hakee tavaraa hyllystä? esim. maitohyllyllä annat teidän maitopurkin kuvan ja pyynnön etsiä se. sitten laskette yhdessä montako otatte jne.
koittaa noita. äsken yritin että kerätään yhdessä tavarat kärryyn jne. mut lapsella oli mielessä vain kärryn työntäminen, ainakin tuossa tilanteessa olis kuvakortit heittänyt menemään.
käytöksensä takia, kyse ei ole enää "joistakin hankalista tilanteista"...
Tää on vähän hakuammuntaa, mutta kokeile googlata aspergerin oireet.
kuulla jotain positiivistakin eikä vaan haukkuja vallan menettämisestä. en ole tyhmä tai lepsu, tiedän että lapsi on normaalia hankalampi.
Tää on vähän hakuammuntaa, mutta kokeile googlata aspergerin oireet.
ja päätit tänään lähteä kauppaan. Korkeellepa arvostat ilmaiset työntekijät.
Annan sulle vinkin, soita seuraavan kerran lähikauppaasi ja tämä ei todellakaan koske mitään Lidliä ja pyydä että pakkaavat ostokset valmiiksi ja sitten vaan menet suoraan kassalle.
Ja sitten toisen kerran jos oikeesti teille tulee talkooväkeä ( huom monikko ) varaudut heidän tuloon etukäteen. Ajattele jos lapsesi olisi tänään ollut kipeä ja et olisi päässyt lainkaan kauppaan ?