Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte kuunnella lasten pälpätystä koko ajan?
21.06.2010 |
Omani ei vielä puhu sanoja, mut pälpättää vauvakieltään ihan koko ajan. Mun on joskus pakko jättää toi lapsonen hetkeksi yksin mölyämään ja poistua huoneesta, koska mä vaan tarvitsen siitä hetken rauhan. Lastahan tämä ei haittaa, jatkaa sitä puhetta yksikseen (kuten nytkin). Jaksaako kaikki muut äidit kuunnella puheliaita lapsiaan? Siis sellaisia jotka ei ole hetkeäkään hiljaa? Ja miten ihmeessä teette sen?
Kommentit (19)
Sanontakin on " Ei niin suloista lasta, ettei äiti olisi iloinen saadessaan hänet nukkumaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päläpättäjä. Koko ajan äänessä ja kyllä voin suoraa myöntää, että en vain jaksa/kestä kuunnella sitä koko ajan.
Onneksi lapsi tosiaan kohta nukahtaa.:D ap.
En meinaa jaksaa sitä miksi miksi miksi äiti äiti äiti
Nyt kolmevuotiaana edelleen. En aina jaksa kuunnella, vaikka jutut ovat usein ihan hauskoja. Sitten pakenen vaikka saunaan. Telkkarikin on hyvä vaientaja välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapset eivät puhuneet mitään vasta kuin 3-4v ja vähän silloinkin, en koskaan puhunut vauvoille mitään. en tajunnut että niile ois jotain pitänyt puhua!
:|
kyllä sen oppii sulkemaan ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään tein sitten sen, että istutin kaikki neljä muksua olohuoneen sohvalle ja sanoin, että nyt se, joka on minuutin hiljaa saa minuutin jälkeen kertoa minulle, haluaako sipsiä. Jos ei minuutin hiljaisuutta tule, ei tule myöskään puheenvuoroa sipsin pyytämiseen.
Ihana, ihana minuutin hiljaisuus jonka jälkeen kysyin jokaiselta erikseen haluaako kipon sipsiä. Jokainen vuorollaan kuiskasi joo.
Ehkä vähän kyseenalaista, mutta kun en enää jaksanut kuunnella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pölpöttää kans paljon mutta se ei haittaa yhtään koska on vaan merkki siitä et on hyvällä tuulella. Mua risoo vain ja ainoastaan se jos se kitisee ja on sillä päällä, et on vaan pakko saada olla ihan ihan liki äitiä KOKO ajan.
Mutta ymmärrän kyllä teitä. Pahoin vaan pelkään että olin itse just sellainen lapsi (ja aikuinen :D) joka pölisee koko ajan joten en uskalla sanoa sitä rasittavaksi ;)
Kotona kolme pälättäjää kalkattaa aamusta iltaan. Joskus on ihan pakko mennä vaikka partsille karkuun, kun korvissa jo soi. Yleensä kaikilla on asiaa tismalleen samaan aikaan ja ihan helkkarin tärkeää tietenkin. Varsinkin keskimmäisellä on vähintäänkin kuuluva toi äänikin.
Olen harkinnut vakavasti Peltoreita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juttelee aika harvakseltaan ja suhteellisen järkeviä asioita. Mutta kun on yhdenkään kaverin kanssa, juttelun taso nousee ensin huudoksi, sitten kirkumiseksi. Ja vauhti kiihtyy..
miten surullista. =(
mun lapset eivät puhuneet mitään vasta kuin 3-4v ja vähän silloinkin, en koskaan puhunut vauvoille mitään. en tajunnut että niile ois jotain pitänyt puhua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erittäin äänekäs ja puhelias lapsi heti vauvasta lähtien. Olen joskus kuunnellut äitini nauhoittamia c-kasetteja omasta pulinastani leikki-ikäisenä, ja mä en tajua miten äitini on kestänyt mua. Ja nyt sitten oma lapseni on ihan samanlainen ja mulla on kestämistä. Äitini mielestä tämä on merkki siitä että karman laki toimii.;)
ap.
Totta kai kuuntelen, jos on asiaa. Mutta tuollaisella eskarilaisella ihan oikeasti tuuli heiluttelee ikeniä siihen tahtiin, että aina ei vaan mutsi jaksa. Olen koettanut opettaa, että ihan päätöntä turhaa höpöttämistä voi karsia. Lisäksi 6-vuotias voi jo miettiä ihan itse vastauksia kysymyksiin "miksi uuniin ei saa laittaa kättä" tai "miksi portaissa ei saa mennä silmät kiinni takaperin pomppien". Vähän kun raaputtaa, kyllä se kultapieni vastaus löytyy ihan ilman äidinkin apua. Mieti vaikka kokemusten kautta, äitin pikku mustelmainen murunen.
Totta kai välillä mietin, että "latistanko" lasta liikaa sanomalla välillä, että nyt loppuu tuo päätön höpötys, puhut vain, jos on asiaa. Mutta paljonhan me keskustellaankin. Ehkä minä tekisin karhunpalveluksen hänelle, jos menisin aina hänen höpötykseensä mukaan? Tai jaksaisin aina kuunnella. No, tämän kasvatusteoreettisen lähestymistavan tulokset on nähtävissä lähivuosikymmeninä.
Ainakin yhdelle työkaverilleni olisi kyllä ollut palvelus, jos hänen vanhempansa olisivat edes joskus sanoneet, että nyt turpa kii.
Meillä kummatkin pölpöttivät jo yksivuotiaasta asti(tosin tietty silloin omaa kieltään) ja ovat olleet siitä lähtien suuna ja päänä ihan koko ajan hereillä olleessaan. Vanhin on jo 18v ja nuorinkin 14v, joten on tässä tullut muutaman kerran vuosien varrella menetettyä hermot tuohon mölinään.
Itelle oli rankkaa työskentely päiväkodissa just sen ainasen mökän takia. Kotiin ku pääsin ni hiljaisuus oli ihanaa. Ei voi mitään, mutta minua tuo meteli yksinkertaisesti vaan väsyttää, vaikka muuten työ olikin ihan jees.
Lapseni on nyt reilut 3v. ja juttua piisaa aamusta iltaan. Kysymyksiä satelee ja tosiaan, jos et vastaa ni jankkaus jatkuu kunnes vastaat.Ja sitten kun vastaat ni jatkoksi tulee kysmyksiä tappavaan tahtiin ja jossain vaiheessa en enää itsekkään tiedä mihin pitäisi vastata.
Juu,juu kuuluu ikään ym.välillä vaan otsasuonet pullistelee.Ja se tauoton pälinä vaan käy hermoon.
Itse en kyllä aina jaksa noiden *****n pentujen typeriä kysymyksiä, silloin tartun rivakasti kakaran hiuspehkosta huudan kurkkusuorana päin naamaa, että jumalauta pentu nyt v**** turpa kiinni! Joskus keittää kertakaikkiaan niin pahasti yli toi helvetin vikinä, että läimäytän mojovasti poskelle, siinä vaiheessa hiljenee yleensä loppuillaksi viikari. Mies on joskus koittanut tästä jotain vikistä, mutta olenpahan itsekin kasvanut toimivaksi yhteiskunnan jäseneksi vaikka isä ja äiti kurittivat kilpaa vöin ja nyrkein, eivät todellakaan kasvattaneet ainakaan pullamössöä jatkuvalla paijauksella.
mun lapset eivät puhuneet mitään vasta kuin 3-4v ja vähän silloinkin, en koskaan puhunut vauvoille mitään. en tajunnut että niile ois jotain pitänyt puhua!