Lue keskustelun säännöt.
Imetys ällöttää...apua?
21.06.2010 |
Odotan esikoistani. Synnytys lähestyy ja ajatukset on kääntynyt myös imetykseen joka ällöttää! Miten pääsisin eroon täsä tunteesta? Tiedän, että se on aivan luonnollista ja hyväksi vauvalle, lähentää äidin ja vauvan suhdetta yms. mutta silti pelkkä ajatus etoo...
Kommentit (16)
Varmasti totta, kaikki mitä sanot. Sitä vain jää helposti murehtimaan asioita liikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten tiedät vasta kun hommaan ryhdyt. Minua itseäni puistatti koko toimitus mutta silti hammasta purren kestin esikoisen kanssa 8kk sitäkin. En tosin enää toisen lapsen kohdalla. Siinä vaiheessa epämiellyttävät tuntemukset olivat jo niin voimakkaita, etten olisi millään ilveellä kyennyt imettämään.
Harvemmin vain kuulee, ettei joku pidä imettämisestä. Neuvolassakin kun asiasta hössötetään oikein kunnolla. Korvikkeesta eivät ole siellä puhuneet sanallakaan..
Aion kyllä yrittää imettämistä, mutta jos se ei ole minun juttuni, niin sitten kyllä siirryn korvikkeisiin ilman huonoa omatuntoa.
sitten tiedät vasta kun hommaan ryhdyt. Minua itseäni puistatti koko toimitus mutta silti hammasta purren kestin esikoisen kanssa 8kk sitäkin. En tosin enää toisen lapsen kohdalla. Siinä vaiheessa epämiellyttävät tuntemukset olivat jo niin voimakkaita, etten olisi millään ilveellä kyennyt imettämään.
Mikä siinä ällöttää? Osaatko analysoida, miksi?
jotka ei koskaan nauti imettämisestä. Siitä ei vain puhuta, ehkä jonkinlainen tabu. Mut turhaa murehdit etukäteen, teet sitten kuten susta hyvältä tuntuu. Ei se, imetätkö vaiko etkö, kuulu kenellekään, ei myöskään neuvolan terkalle. Jos sulta lapsen syntymän jälkeen kysytään, imetätkö, niin vastaat vaan että et. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua inhottaa kun joku (kuka tahansa) koskee mun rintoja. Kyse ei ole siitä, että tuntisin seksuaalisia tuntemuksia, tunnen vain puistatusta ja inhotusta. Koska minua inhottaa niin voimakkaasti, en voisi enää kuvitella tarjoavani rintaa lapselle. On ainakin mahdollista, että kokemani inhon tunteet voisivat hyvinkin välittyä lapselle. Sitä en toivo, sillä molemmat lapseni ovat olleet hyvin toivottuja ja rakkaita.
että alat tykkäämään siitä.. :) musta ei o mitää ihanampaa kun saada nyt 6kk tyttö tisulle :) mut ei toki kaikki tykkää tai jtn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vauvasi syntyy, saatat tuntea toisin. Jos niin ei ole, sinun kannattaa puhua siitä sairaalassa. Me henkilökunta emme halua painostaa ketään, mutta on vaikea ohjata ja kannustaa syyllistämättä, jos ei tiedä toisen toiveista ja ajatuksista. Saat juuri sinulle sopivaa ohjausta imetyksestä tai vauvan ruokkimisesta muulla tavoin, kun tuot rohkeasti tunteesi julki.
imetyksestä tarvitse mitään euforisia onnentunteita tulla. Inhosta toivottavasti pääset eroon kunhan lapsi on syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosin vastenmielistäkään. Se oli vaan keino ruokkia lapsi, ja välillä tosi sottaista ja hankalaa (käytin rintakumia ja sen asettelu vei välillä hermot niin äidiltä kuin vauvalta). Mutta kyllä siinä oli varsinkin myöhemmin kun rintakumista pääsi eroon sellaista läheisyyden tunnetta vauvan kanssa. Itku tuli kuin loppui, vaikka alussa monta kertaa mietin, miten vaivalloista, sottaista, hankalaa, epämukavaa koko homma oli. Toki se sitä oli vain minulle. Kadehdin kaveria, jonka ei tarvinnut vetäistä kuin tisu esiin ja vauva imi nätisti heti. Itse piti asetella toiseen rintaan maidonkerääjä ja poistaa molemmista rintaliivinsuoja, asetella rintakumi nopeasti ennen kuin maitoa alkoi suihkuta ja se vaati koko rinnan esille tulon. Sitten tässä vaiheessa jo huutava vauva syömään, ja vauva hermostuksissaan saattoi repiä rintakumia irti monta kertaa ennen kuin homma sujui... Mutta harjoitus teki mestarin! Loppuvaiheessa homma meni ihan yhtä nopeasti kuin kaverillakin.
ja puhuin asiasta neuvolassakin. Halusin tietysti imettää juuri mainitsemistasi syistä, kuten sinäkin.
Aloitin imettämisen sairaalassa ja jatkoin sitä esikoisen kanssa 9kk. Imettäminen ei llut minulle koskaan mikään nautinto, ja ihmettelen edelleen sitä hehkutusta mitä jotkut imettämisestä pitävät (siis muuten kuin vauvan etujen vuoksi). Kun opimme vauvan kanssa kunnollisen imetysotteen, imettäminen oli ihan siedettävää, tavallista, kuten pyykinpeseminen tai suihkussa käynti. Minulla ei ollut imettämiseen mitään tunnesidettä, vauvaan kylläkin.
Älä ota imettämisestä mitään paineita. Yritä kunnolla, älä anna periksi, ainakin 2kk. Jos sen jälkeen tuntuu epämiellyttävältä, ällöttävältä tjtn. niin anna olla ja siirry korvikkeisiin.
Tsemppiä ja sinnikkyyttä! Älä ajattele asiaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi lasta ja koen imetyksen edelleenkin todella ällöttöväksi ja vastenmieliseksi.
Jonka vuoksi molemmat ovat korvikevauvoja.
Ekaa imetin 2kk eikä se ällötys mennyt ohi,minusta se oli niin inhottavaa kun ajattelee et joku (vaikka onkin oma lapsi ja ihana) oikeesti imee mun tissiä ja käyttää sitä leluna. Mun tissit on mun tissit,eikä kenenkään muun.
Molemmilla kerroilla olen yrittänyt imettää mutta ei se vaan onnistu,mua vaan ällöttää se ajatus niin kamalasti.
Nyt vartun kolmatta lastani ja aion jälleen yrittää imettää ja keskustelen neuvolassa jälleen kerran ongelmasta imettämistä kohtaa.
Joka kerta vaan toivon et se ens kerralla se sit onnistuu. Mut en kyl ruoski itseäni jos en onnistu.
Molemmat lapset olleet myös koliikkisia,
imetys ollut hankalaa kun vatsanväänteissää hamuaa rintaa,eikä kuitenkaa ime ja huuto on hirmuinen ja takasin on päästävä hirveiden vattanväänteiden kera.
Toivottavasti pääset eroon ajatuksesta ja pystyt imettämään lasta ! :)
koko ajatus imettämisestä odotusaikana, ja en pitänyt siitä silloinkaan kun vauva oli jo syntynyt. Mieheni mieliksi imetin edes hiukan sairaalassa ja hieman vielä kotonakin, mutta inhosin sitä yli kaiken. Kokeilin myös pumpata ja antaa maidon pullosta, sitä jaksoi muutaman päivän tehdä, kunnes siirryin kokonaan korvikkeeseen. Suhde vauvaan on alusta saakka tuntunut läheiseltä ilman sitä imetystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntui jotenkin pervolta, että vauva imee tissiä (joo tiedän että siihen tarkoitukseen ne tissit oikeasti on, mutta ajatusmalli oli näin kumma...). Mutta kappas vain, kun vauva syntyi, imetys oli jo synnytyssalissa maailman luonnollisin juttu, ja koin sen todella tärkeäksi ja läheiseksi asiaksi vauvan kanssa.
Sitä ei voi selittää edes, miltä tuntuu kun ruokkii omaa lastaan... Imetin 13 kk, ja nyt odotan seuraavaa lasta syntyväksi 2 kk kuluttua, ja toivon todella kovin, että imetys sujuisi yhtä hyvin kuin ensimmäisen kanssa!!
Imetys voikin tuntua ihan luonnolliselta kun oma vauva on rinnalla ja hamuaa. Se on ihana tunne. Ei kannata liikaa suunnitella ja ajatella etukäteen. Kyllä ne sairaalassa sitten opastavat. Toivottavasti imetyksesi onnistuu!