Minkälaisia ovat nämä aikuiset, jotka asettavat lasten tarpeet omien tarpeittensa jälkeen?

Eli välillä lapsi joutuu sopeutumaan aikuisten tarpeisiin, tosin useimmiten tietysti menee toisin päin.

Kysehän ei varmaan ole normaalielämästä, kuten nukkumisesta yms.



Jos lapsia aletaan vastuuttamaan tuossa toisessa ketjussa esiintulleista asioista, kuten muuttuneen elämäntilanteen hyväksymisestä ilman irrationaalista reagointia, silloin aikuisuudessa on ongelmia.

On vaikeata käsittää kuinka lasta autetaan kasvussa.

ovat tunnevammaisia, itsekkäitä paskoja, jotka eivät vaan kykene ajattelemaan asioita lasten kannalta. Minä minä ja minä on aina etusijalla. Lienevätkö näitä itsekeskeisen kasvatuksen tuloksia, nk. IDOLS-sukupolvea, jota ei ole kertakaikkiaan kasvatettu ottamaan keitään muita huomioon kuin vaan se oma hyvä.



No, oman kokemuksen itsekeskeisin ja kaikkein eniten läpimätä tyyppi (joka ei koskaan kykene pistämään lapsia etusijalle) on nyt 40 v ex-mies, jonka mielestä lasten tulee sopeutua hänen uusiin elämänfilosofioihinsa, alati vaihtuviin kasvatusmetedeihinsa, ruokavalioihinsa ja parisuhteisiinsa tuosta vaan. Tekisi mieli väittää tyyppiä pahimman laadun narsistiksi, mutta sellainen termihän on täällä av:lla täysin loppuunkulunut.



Itse pidän tärkeänä, että lapset saavat olla tietyissä asioissa etusijalla niin pitkään kuin ovat vanhempiensa "armoilla" - teini-ikäisenä asia on jo toinen. Etusijalla oleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö rajoja ja rajoituksia olisi. Niitä meillä on kyllä ja toisinaan tiukkoja ovatkin. Myös tiukat rajat voivat olla lapsen etu.