Matkalle ilman vauvaa

yksivuotiaana ja on siitä yhä 12 vuoden jälkeen pahoillaan. Harmittelee, että oli esikoisen kanssa ajattelematon eikä ymmärtänyt, että aika oli liian pitkä niin pienelle kuin vanhemmille. Loppumatka oli ollut tosi ahdistavaa. Kun he palasivat pieni ei halunnut tulla syliin eikä olla lähellä.

Muutama kuukausi ko. matkan jälkeen pieni oli minun luonani yökylässä. Hän ei rauhoittunut koko yönä nukkumaan, pidin häntä nojatuolissa sylissä ja hyssyttelin, hän hvahtui tuon tuosta itkemään issään. Aamuyöstä soitin vanhemmille ja vein hänet taksilla kotiin. Lapsi varmaan "pelkäsi" joutuvansa taas eroon vanhemmista. Viikko tai kaksi on pienelle aika lopullisen tuntuinen aika.

Itse en jättäisi mistään hinnasta. En usko, että matka on millään mittarilla sen arvoinen, että kannattaisi antaa pikkuiselle niin voimakas hylkäämisen kokemus. Ystäväni isovanhemmat olivat ja ovat lapselle tosi läheisiä ja tuttuja.

Tässä vain yksi kokemus ja mielipide.

että tuo 2 viikkoa tulee olemaan todella unohtumattoman ikävä kokemus sinulle. Jo ensimmäisellä viikolla tulee itku ja ikävä.



Minä olen 22 äitiysvuotena ollut eri pituisi ajaksoja erossa lapsistani ja voin kokemuksesta sanoa että viikonloppu vielä menee, mutta 5 päivääkin on liikaa.

että "lapsi tuskin osaa ikävöidä". Kyllähän 8 kk vanhan lapsen pitäisi jo tunnistaa vanhempansa ja kaivatakin heitä. Varmasti ikävöi !

Vai eikö vastausten sisältö tyydytä? Onko matkaa puoltava vastaus ainoastaan asiallinen? Minä itse ainakin ihan asiallisesti kirjoitin, ettei kannata tehdä matkaa, sillä ikävä lapseen on niin kova, ettei sitä pysty etukäteen edes kuvittelemaan.

Ne kylläkin puoltavat kotiin jäämistä - ei vissiin vastaus jota kaipasit.



En usko, että vauvasi "menisi pilalle" tästä, on vauvat hurjemmistakin asioista ihmisiksi selvinneet. Mutta en itse 9kk ikäisen vauvan äitinä ainakaan uskoisi pystyväni nauttimaan tuommoisesta matkasta. Ehkä voisin viikonloppureissua harkita, mutta kokonaista viikkoa en saati kahta. Se nyt on tietenkin persoonakysymys, mutta silti.



Niin muuten olin vauvan kanssa mökillä ilman vauvan isää hieman vajaan viikon, ja kotiin tultua vauva oli selvästi vihainen isälle kun oli ollut niin pitkään poissa. Kiukutteli useamman päivän, eli selvästi oli kärsinyt isän poissaolosta. Muutenkin mökillä vieraassa ympäristössä ilman isää roikkui minussa kuin pieni apina. Voin vain kuvitella miten olisi käyttäynyt jos olisi ollut jonkun muun hoidossa.

kaupunkilomalla kun lapset olivat 2v ja 3v. Nyt kun ovat 6v ja 7v voisin lähteä max viikoksi.

matkaan voi joskus lähteä ilmasn lastakin. Mutta... Ettekö voisi harkita viikon matkaa, 2 viikkoa on pitkä aika! Tai siirtäisitte reissua vaikka vuodella eteenpäin, kun lapsi jo itse ymmärtää, ettei tosiaan tule hylätyksi, vaikka olettekin pitkään poissa.



Eli ehdotukseni on: lyhyempi matka tai ajankohdan siirtäminen.





Itse olen jättänyt 8 kk hoitoon 2 yöksi, koska olimme ystäväni häissä, kaukana. Kyllähän sitä itsellä se juhla-aika hyvin meni, mutta kotimatka tuntui kyllä tuhottoman pitkältä ja ikävä oli!

jää se sanattomaksi tunnemuistoksi hylkäämisestä.

Asiaa ei voi sanallisesti käsitellä etukäteen eikä jälkikäteen eikä eron aikana.



Oma neljävuotiaani ikävöi 10 päivää matkalla ollutta isäänsä tosi paljon, vaikka sai olla äidin kanssa. Hän ei halunnut puhua isän kanssa puhelimessa ja itki välillä tosi murheissaan että miksi isä ei tule kotiin. Pystyimme kuitenkin puhumaan asiasta ja pitämään "aamukampaa".



Olisiko niin, että lapset lähtevät vanhempien luota, kun ovat siihen valmiita eikä toistenpäin?

vauva ja mummo (ja pappa) lähtisivät matkalle mukaan? Saisitte paljon sekä omaa aikaa kahdestaan, että keskenään eri kokoonpanoissa (mummo ja pappakin voisivat olla joinakin päivinä kahdestaan).

isovanhemmat matkalle mukaan, lyhyempi matka, matkan ajankohdan siirtäminen jne.

vauva ja mummo (ja pappa) lähtisivät matkalle mukaan? Saisitte paljon sekä omaa aikaa kahdestaan, että keskenään eri kokoonpanoissa (mummo ja pappakin voisivat olla joinakin päivinä kahdestaan).

Eikö tää menis pikemminkin niin, että ÄITI ja ISÄ sais olla joinakin päivinä kahdestaan, heidänhän se lapsikin on.. eikö? :)

Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen. Juuri esim, tuota matkan lyhennystä ajatellen, onnistuisiko se?

kun asiallisesti keskustellaan siitä ettei tutkimustenkaan valossa ole hyvä jättää lapsia jos ei ole pakko niin se on haukkumista ja syyllistämistä.



Onko syyllistämistä se, että pohditaan asiaa pienen kannalta? Monet ovat kyllä kokeneet ettei matka vastaa aikuisenkaan odouksia, koska pikkuista on niin kova ikävä.



Ap on selvästi hyvä ja huolehtiva äiti, koska haluaa vielä pohtia asiaa. Muuten hän vain lähtisi asiaa sen kummemmin ajattelematta.

että haluatte antaa aikaa myös toisillenne! Kaksi viikkoa on kyllä vain todella pitkä aika, käänsi asiaa miten päin vaan. Ettekö voisi lähteä vaikka pidennetyn viikonlopun ajaksi?



Mutta te teette, miten koette parhaaksi, joka tapauksessa varautukaa siihen, että matkan jälkeen vauva osoittaa teille jollakin tavalla ikäväänsä. Itse olin viikonlopun poissa, isä oli lasten hoitajana. Nuorempi on 1 v 2 kk. Ei ollut sitten paluuta seuraavana päivänä minua huomaavinaankaan, eikä hievahtanut isän viereltä mihinkään.

ole lapsia mukana (kas, kun niitä ei silloin ennen ollut olemassa ennen papin aamenta), ette voi minusta jättää lasta pois matkasta. Olisitte menneet naimisiin ennen lapsen syntymää tai muutaman vuoden päästä, jolloin lapsi ei olisi enää niin kiusallisena esteenä.



Nyt, ryhdistäydytte ja kannatte vastuunne. Vaikka se mummo jo on joka arkipäivä siellä kanssanne pyörittämässä arkea (minusta käsittämätöntä), ei sitä vauvaa vain voi jättää. Yrittäkää nyt tajuta tämä!

Siis kamoon! Lähes kaikki arkipäivät??? Läheinen voi toki olla, mutta onkohan teillä nyt jo roolit vähän menneet sekaisin ton vauvanhoidon kanssa? Kyllä äitiyslomalla apua on hyvä ja kiva saada, mutta missä määrin se on järkevää ja edunmukaista?



Kai sinunkin äitinä tulisi joskus selvitä itse lapsesi kanssa arjesta? Erityisesti kun teillä ilmeisesti on 1 lapsi. Jos mummo on jo nyt lähes aina kanssanne, tuskin vauvaa häiritsee, siis oikeasti että oleete poissa! Onkohan vauvalle edes selvää kuka on se ensisijainen hoitaja... mummoko?



Ihmettelenpä vaan. Tosissaan.

jaksanut lukea kaikkia saamiasi vastauksia koska, tiedän että sut on niissä haukuttu varmasti täysin.

Mutta itse olemme mieheni kanssa lähdössä ensi vuonna viikoksi matkalle ilman tytärtämme. Tyttömme on matkan aikana hieman yli 1v.

Täällä avlla nyt yleisesti ollaan sitä mieltä, että lapsi pitäisi teipata itseensä kiinni ja että edes paskalla ei saa käydä ilman lasta, koska muuten lapsi saa traumoja ja siitä tulee asperger ja ad/hd ja kaikkea muuta sen vuoksi.



Jos lapsenne kerran on hyvässä hoidossa niin kyllähän tekin olette miehenne kanssa oikeutettuja viettämään omaa aikaa ja tehdä reissun kahdestaan. Kaksi viikkoa voi tietenkin olla pitkä aika, mutta eipä sitä kokeilematta tiedä selviääkö reissusta.

Menkää matkalle, nauttikaa (yrittäkää ainakin) ja luottakaa että lapsi on edelleenkin ihan ehjä ja henkisesti tasapainoinen kun kotiin tulette. Lapsi ei erosta rikki mene. Ja kyllä lapsenne tietää että häntä rakastatte :)

Hauskaa matkaa.

ovat olleet niin kauan erossa vauvastaan. jännä juttu, mistähän lie johtuu...?? ihan turha sinun ap on siitä vetää hernettä nenään.



Mietipä. Jos sinä, aikuinen aikaa ymmärtävä ja käsittävä ihminen, mietit miten kestät olla erossa lapsestasi 2vk, niin mitenhän se pieni ihminen joka ei ymmärrä käsitettä "kohta" tai "2vk" kestää eron kahdesta tärkeimmästä ihmisestä hänelle? Vauva ei puhu, joten siksi on helppo ajatella että vauva kyllä selviää. Ja selviäähän vauva, ei se siihen kuole eikä tosiaankaan saa välttämättä edes mitään traumoja. Mutta haluatko todella aiheuttaa omalle rakkaalle pienelle vauvallesi niin suuren ikävän tunteen ja hylkäämisen olon? Onko oma hauskuutesi niin paljon tärkeämpää kuin pienen vauvan suuri hätä siitä, missä äiti on? Miksi mikään muu vaihtoehto ei käy, kuten vaikkapa lyhyempi reissu (viikonloppu) ja viikon matkan siirtäminen edes ensi kesään?



Olet saanut aivan asiallisia kommentteja, eikä kukaan ole haukkunut sinua huonoksi äidiksi. Tuskin olet huono äiti ja vaikka lähtisitkin matkalle, se ei sinusta tee huonoa äitiä. Mutta kyllä sinun kannattaa tarkkaan miettiä, haluatko todella aiheuttaa lapsellesi kamalan hätääntymisen tunteen. Sillä sen sinä teet, vaikka kuinka koittaisit kieltää sitä itseltäsi.

Ehkä kun alkaa lapsia toivomaan olisi hyvä käväistä mielessä, että se vaatii melkoista sitoutumista ja myös luopumista. Kun on "lapsellinen2 pari ei ole enää "lapseton" pari.



Mutta ihanaa välillä viettää puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa, totta vieköön! Kyse an kai ajan pituudesta. Perussääntö taitaa olla niin monta yötä voi olla erossa kuin lapsella on vuosia.

ulkomailla 4päivää. Vauva 10kk oli mummin kanssa kotona. Hyvin olivat pärjänneet, mutta itseni yllätti ikävän suuruus! :( Matka sinällään oli ihan virkistävä, mutta ikävä oli mieletön. Itselleni ainakin tuo 4päivää oli ihan maksimi aika erossa.