Matkalle ilman vauvaa

Miksi isä ei voi olla lasten kanssa kotona? Mikä siinä on niin pahaa?

mummolaan ja oli kauhea ikävä!!lapsi itki kun kun palasin, eli vierasti. se kyllä tuntui pahalta. nyt on ihan normaali 4 vuotias. olen tehnnyt matkoja yksin+lasten kanssa ja täytyy sanoa että hauskempaa on lapsien kanssa ja vauvahan on erittäin helppo ottaa mukaan, mutta työmatkoille se ei onnistu.

Koko elämän kannalta kaksi viikkoa ei ole kovin pitkä aika. Ja sanotaan, että parisuhde on lapsen koti, että kyllä se vauvankin etu, kun vanhemmat voivat viettää romanttista arkea arjen ulkopuolella ilman vauvanhoitovelvollisuuksia.



Antaa palaa vaan! Kerran me täällä vain eletään. En ymmärrä miksi lapset pitäisi aina laittaa oman onnen edelle? Sitten ollaan katkeria av marttyyreita.

Itse olin pakollisella tyomatkalla 3 paivaa kun vauva oli 3kk, sen ajan neitia hoiti mummo. Matka meni vauvan (ja mummon) kannalta oikein hyvin, itsella oli aika hankalaa liian taysien tissien kanssa. Olin myos 2 viikon tyo+lomamatkalla kun vauva oli reilu vuoden, sekin meni oikein hienosti (jopa itsella, olin juuri lopettanut imetyksen). Ikava iski oikeastaan vasta lentokoneessa paluumatkalla. Tytto oli taas mummon hoidossa ja kaikki meni hienosti, palattuani neiti katseli minua hymyillen 10 minuuttia mummon sylista ja kiipesi sitten syliini. Tosin -- minahan olen huono aiti ja lapsi oli paivakodissa ollut jo 10kk ikaisesta lahtien puolipaivaa :)



Kukin tyylillaan, maassa missa asun tama ei ole kummoinenkaan ratkaisu ja lapsi on todella sosiaalinen, reipas ja iloinen pakkaus, kehityksesta edella ikaisiaan ja ei toistaiseksi osoita psykopaatin piirteita :) Hanelle laheisiin ihmisiin kuuluvat myos mummo jolle han tahtoo soittaa lahes joka paiva, ja odottaa aina kovasti koska paasee taas mummolaan "lomalle" (on siis siella usein hoidossa nyt vanhempanakin). Itsekin olen ihan tavallinen, lastaan rakastava ja hanelle omistautunut aiti, vaikka nama suomimammat eivat varmaan kapeakatseisuudessaan siita olekaan samaa mielta. Mutta ole huoleti - useimmissa muissa maissa se on ihan ok jattaa lapsi mummolle viikoksi tai pariksi, ja jopa suositeltavaakin, eika naissa maissa ole sen enempaa (ainakaan!) psyykkisia ongelmia kuin Suomessa.

ei pysty kuvittelemaan etukäteen. Esikoinen oli 1v4kk, kun lähdimme risteilylle ja päivät meni hyvin, mutta iltaisin iski itku ja ikävä, enkä todellakaan nauttinut matkasta. Nyt kuopus on 8kk ja hänellä on juuri meneillään eroahdistus vaihe, eli edes isä ei kelpaa. Mummo meilläkin on päivittäin tekemisissä, mutta juuri viime la itki vain mummon sylissä, kun yritin juhlissa juoda kahvin "rauhassa".



Siskoni tytär (7kk)ja poika oli minulla viikon hoidossa, kun siskoni oli ulkomailla kaasona ja se meni kyllä hyvin, lukuunottamatta siskoni ikävää. Mutta siskontytöllä oli toisaalta veli tukena ja turvana. Kun sisareni palasi kotiin, ei tyttö mennyt hänen syliinsä ja oli selvästi loukkaantunut äidilleen. Olin heidän kanssaan vielä kaksi päivää ja lähdin sitten kotiini, niin tyttö oli kiukutellut koko päivän ja ihan varmasti vain sen takia mitä oli kokenut viikon aikana.



Kysy itseltäsi kuinka tärkeä häämatka (etenkin 2vk) on sinulle? Kuinka paljon olet valmis pelaaman lapsesi tunteilla?

Vauva kyllä unohtaa sinut, tuon ikäiset eivät pysty pitämään kiintymysmielikuvaa yllä kovin pitkään.



Saattaa vierastaa jonkun verran kun palaatte!



Et kuitenkaan ole huono äiti, mutta tee ainakin kokeeksi vaikka 2 päivän reissu ja katso miltä se tuntuu.

Miksi ihmeessä matkan kestoksi ei riitä YKSI viikko??? Jos siis niin kauas on ihan pakko päästä, viikonloppu tai vaikka pidennetty sellainen olisi jo ok!

varmaan jotenkin pudot lapset,koska eivät koskaan ole itkeneet hoidossa ollessaan..kai joku vialla=)Viikon olen ollet 1-vuotiaan luota pois,ihan töiden takia.

Koko elämän kannalta kaksi viikkoa ei ole kovin pitkä aika. Ja sanotaan, että parisuhde on lapsen koti, että kyllä se vauvankin etu, kun vanhemmat voivat viettää romanttista arkea arjen ulkopuolella ilman vauvanhoitovelvollisuuksia. Antaa palaa vaan! Kerran me täällä vain eletään. En ymmärrä miksi lapset pitäisi aina laittaa oman onnen edelle? Sitten ollaan katkeria av marttyyreita.

vaikka ap menisi sinne reissuun vasta 16 vuoden kuluttua!

Jos tiesit matkalle lähteväsi, niin miksi ihmeessä et käyttänyt ehkäisyä ja saanut lasta vasta myöhemmin? Ja jos taas matkasta päätettiin lapsen jo synnyttyä niin miksi ihmeessä ylipäätään lapsen halusitte?



Minusta ei ole kyse eroahdistuksesta tai lapsen iästä vaan koko asenteestasi, aivan kuin lapsi olisi liikaa ja ylimääräinen. Nyt tämä häämatka ja myöhemmin kymmeniä samanlaisia hylkäämisiä, joiden ainoa tarkoitus on osoittaa, että lapsi ja tunteensa ovat arvottomia.



Ei pidä hankkia lapsia, jos ei kestä sitä, että on koko loppuikänsä äiti/isä.

Vauvasi vieraantuu ja tulet katumaan matkaa myöhemmin. Voisitteko tehdä nyt lyhyen matkan (1 yö) ja sitten myöhemmin pidemmän?

Vastaukset ovat aina heikohkoa tasoa.



Olin vuosia sitten samassa tilanteessa. Vietimme viikon häämatkalla ilman lasta hänen ollessaan noin vuoden. Minkäänlaisia ongelmia ei ollut lapsella eikä vanhemmilla. Tottakai oli ikävä lasta, mutta toisaalta teki todella hyvää saada hengähdystauko ja romanttista lomaa miehen kanssa. Tiesimme lapsen olevan erittäin hyvässä hoidossa mummolassa. Arki jatkui matkan jälkeen ennallaan, kukaan ei ole tähän päivään mennessä traumatisoitunut :)

Silloin ei vielä puhuttu mitään 1v ja 1 vrk -systeemistä tai kiintymyssuhteista.



Olin mieheni kanssa matkalla. Ihan lomamatkalla. Rakasrakas mummo hoiti.



Takaisin kun tulimme, ei tullut sekunnissa syliin. Kun lauloin tuttua laulua, vauva tuli syliini. Ja kaikki hyvin. Neiti on nyt 16-vuotias ja erittäin suloinen ja empaattinen nuori. En näe hirveitä traumoja.



Tunnen myös kaksi muuta lasta - nyt jo aikuisia, joiden vanhemmat olivat heistä viikon erossa (lomamatka), kun lapset olivat 2- ja 3-vuotiaita. Ovat aivan ihania nuoria aikuisia ja heidän suhteensa heidän vanhempiinsa on ihan parasta.



Itse olin häämatkalla jokunen vuosi sitten uudessa suhteessa. Vauva tuli mukaan. Nykytiedolla en olisi muuta edes harkinnut. 8-kuinen on niiin helppo pakkaus. Helppo matkustaa tuon ikäisen kanssa.



Ap, ihan lämmöllä: kaksi viikkoa on liian pitkä aika. Mutta en usko, että mitään peruutamatonta vahinkoa lapsellesi aiheutat.

niin miksi ihmeessä haluat olla siitä erossa 2 vko? Tätä yhtälöä en ymmärrä! Voihan sitä sanoa rakkaaksi ketä tahansa, vaikka ei sitä tarkoita.



En minä ainakaan kehtaa sanoa rakastavani jotakuta ja sitten jättäisi häntä samantien. Reilumpaa olisi sanoa, että lapsi on liikaa parisuhteellemme.

vaikka nuorimmainen on jo 6-vuotias, vanhin 16. Kaksi viikkoa on 8 kk ikäisen vauvan elämän mittapuulla mitattuna tosi pitkä aika, mutta vielä sitäkin suurempi ikävä olisi minulla äitinä, en kyllä pystyisi nauttimaan lomastani yhtään, vaan miettisin koko ajan miten vauvani jaksaa. Énkä ole mikään kovin lapsirakas ihminen edes.

Tosiaan on totta, että 8-9kk iän kehitysvaiheeseen kuuluu suuri eroadistuksen tunteminen.



Kommentillani en tuomitse =).



Ottakaa siis vauva mukaan ja jos mahdollista, myös isovanhemmat niin saatte sitä omaa aikaa. Ja jos vaikka viereiset hotellihuoneet saatte ja on mahdollista niin isovanhemmat voisivat olla jonkin yön vauvan kanssa?

Ja jos haluatte nauttia matkanteosta kaksin, niin odottakaa vielä muutama vuosi noin pitkän matkan suhteen. Nautitte sitten kaikki olostanne tuona aikana enemmän. Silloin voi myös olla ihana palata ajatukseen naimisiinmenosta häämatkan merkeissä =).

viettää arkipäivät äidin ja vauvan kanssa kun isä on töissä?



Leikkii äitiä? Äiti ei selviä vauvan kanssa arjesta itse? Vai miksi?



Siis läheisiä voi olla ja vaikka kahvitellakin, usein, mutta että oikein viettää arkipäivät heidän luonaan isän ollessa poissa. Ja vielä tarvitaan 2 vkoa kokonaan ilman vauvaa?



Kyllä valitettavasti tuntuu siltä, että oma elämä on ykkönen, vauva tulee kakkosena (ja sen hoitaa mummo).

olimme häämatkalla 5 vrk kun lapsi 7kk. Lapsi oli hoidossa isovanhemmillaan.

Matka sujui hienosti. Ikävä ei päässyt pilaamaan reissua vaan oli normaalia.

Kun haimme lapsen isovanhemmilta avasi lapsi samantien kätensä halaukseen meidät nähdessään ja kapsahti ensiksi isänsä syliin ja oli hymyä vaan. Mitään traumoja en ole nähnyt eikä kiintymyssuhde ole rakoillut.

Kaikki sujui siis hienosti ja me pystyimme nauttimaan matkasta täysillä.

jokainen kokee tietysti asiat omalla tavallaan. Mä en voisi kuvitellakaan jättäväni lasta kahdeksi viikoksi kenellekään hoitoon, vaikka olen esikoisen vienyt päiväkotiin 14kk iässä. Noin pitkän ajan lapsi oppii ehkä joskus 4-5-vuotiaana ymmärtämään. Vauvahan luulee, vanhemmat ovat hylänneet hänet.



Mun oma mummu oli vienyt äitini mummolaan hoitoon muutamaksi viikoksi kun äitini oli 1,5-vuotias. Oli haettaessa kutsunut mummua äidiksi. Jos se ei haittaa, niin siitä vaan. Mummu murehti tuota vielä kuolinvuoteellaan.



Trauma on ehkä liioittelua, mutta eihän tuo ratkaisu mitenkään lapsen turvallisuudentunnetta lisää.

ei kukaan ole noin tunnekylmä ihminen, tai jos on niin ihan ällöttää..