Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Matkalle ilman vauvaa
21.06.2010 |
Voi olla, että sohaisen oikein kunnon ampiaispesään ja saan haukut, miten epäkelpo äiti olen, mutta yritetään silti. Asiallisia vastauksia kaipailen ja kirjoitinkin jo saman viestin tuonne perhe-osastolle...sieltä ei vain vaustaksia tullut yhtään...
Onkohan täällä äitejä, jotka ovat käyneet ulkomailla (1-2 viikkoa) reissussa ilman alle vuoden ikäistä vauvaa ?
Olemme lähdössä 2 viikon häämatkalle ja 8kk ikäinen tyttäremme jää Suomeen mummolle hoitoon siksi aikaa. Mummo on tyttärellemme erittäin läheinen (ollut heti syntymästä asti). Mummo on myös ollut suureksi avuksi koko äitiyslomani ajan ja viettää arkipäivät kanssamme, kun mieheni on töissä. Joten sikäli ei huolestuta jättää vauvaa hoitoon. Tytöllä ei muutenkaan ole ollut mitään eroahdistukseen viittaavia oireita vielä. Eli viihtyy hyvin mummon/isänsä/papan seurassa leikkimässä, vaikka äitiä ei aina näköpiirissä olisikaan.
Oma ikävän tunne varmasti reissussa ajoittain iskee päälle, mutta toisaalta reissussa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että tuskin onnistumme reissua varsinaisesti "pilaamaan" vauvaa ikävöimällä.
Selvennykseksi vielä, että vauva on meille äärettömän rakas ja kaikkein tärkein koko maailmassa, niinkuin oman lapsen pitääkin olla. Emme olisi tällaista reissua ja vauvan hoitoon jättämissä missään tapauksessa harkinneet, ellei mummo (ja pappa) olisi vauvalle niin läheinen, tuttu ja turvallinen hoitaja. Tuon ikäinen pikkuinen tuskin osaa ikävöidä meitä. Ja seuraavalle reissulle neiti ilman muuta lähtee mukaan.
Nyt siis kiinnostaisi kuulla, onko muita äitejä (ja isiä), jotka ovat olleet samassa tilanteessa - reissussa ulkomailla ilman vauvaa. Miten vauva on pärjäillyt hoidossa ja miten lujaa se oma ikävä matkalla iskee ?
En kaipaa kommentteja, joissa kauhistellaan sitä, miten saatan jättää vauvan kahdeksi viikoksi tai että vauvalle tulee tästä hylkäämiskokemus, joka kalvaa häntä lopun ikää. Olen kyllä tutustunut tähän psykologiseen aiheeseen (+olen itse opiskellut psykologiaa), emmekä mieheni kanssa näe tällaista uhkaa oman lapsemme kohdalla.
Kommentit (82)
Mikään matka ei voisi olla niin tärkeä että lapseni turvallisuuden tunne ja hyvinvointi kärsisi. Lapsiraukka :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eroahdistus alkaa tyypillisesti noin 8-9 kk ikäisenä? Eli vaikka lapsi ei vielä osoittaisi erityisesti kaipaavansa äitiä, tilanne voi olla eri juuri tuossa iässä ja jopa pahimmillaan juuri silloin. Silloin on ihan tyypillistä, että lapsella tulee ikävä äitiä jo vessareissun aikana, vaikka olisi isänsä kanssa. Jo nurkan taakse meneminen kotona saattaa laukaista eroahdistuksen.
En olisi itse pystynyt olemaan noin pitkään vauvastani erossa tuossa vaiheessa. Mekin mentiin naimisiin lapsen ollessa vielä pieni, mutta häämatka saa odottaa sopivampaa elämänvaihetta. Kyllä sen ehtii tekemään myöhemminkin, vauva-aika taas ei voi odottaa.
ja pahoittelut heti alkuunsa noiden pipipäiden vastauksista, jotka on vaan katkeria kun eivät itse pääse minnekään ilman lapsiaan, eivät edes lähikauppaan.
me oltiin etelässä viikko, ja 1,5v lapsi oli tuon ajan mummulassa hoidossa. Itselle sitä enemmän ikävä tuli kuin lapselle. :( mut hyvin meni, oli rentouttavaa ja suosittelen kokemuksena muillekin.
niin, ja aion kyllä varmaan tulevaisuudessakin jättää lapseni jonnekin hoitoon tai hän menee jonnekin leirille useammaksi päiväksi. ei siihen kuole.
että vaikka oltiin syksyllä etelässä, ja siellä ei pitänyt olla kovin helle, niin oli kuitenkin, joten se olisi ollut tuskaa koko reissu pienelle lapselle. hotellihuoneessakin oli öisinkin varmaan +27, ja ilmastointi ei siihen vuodenaikaan enää toiminut. mukavaa reissua ap, nauti häämätkasta!
me oltiin etelässä viikko, ja 1,5v lapsi oli tuon ajan mummulassa hoidossa. Itselle sitä enemmän ikävä tuli kuin lapselle. :(
matkalla. Voisiko tämä vaikuttaa kommentteihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka vievät omat lapsensa päivähoitoon heti vuoden iässä ja palaavat työelämään! tai jopa alle vuoden ikäisinä! mitä se aiheuttaa lapsille?!
itse tosin suosittelen vain viikon reissua, loppuviikosta oli jo kova ikävä lapsen luo, vaikka tiesi ettei lapsella ollut hätää, ja siitä ei todellakaan ole tullut mitään traumoja tai muuta. paskallakin käyn ilman lapsia, toisin kuin muut av-mammat. :D
tosin toivottavasti sun imetys ja muut on tuolloin matkan aikaan jo ohi.
Haluaisin kuulla ap;lta ihan asiallisen perustelun, miksi? Asia olisi helpompi käsittää jos kyseessä olisi jokin painava syy matkustamiseen, vaikkapa kuoleva sukulainen tms, mutta pelkkä huvimatka.
Minä en todellakaan ole niitä äitejä jotka roikottavat vauvaa tississä 24/7, mutta silti on todella vaikeaa samaistua ongelmaasi ja siihen että miksi ihmeessä tekee lapsia jos molempien vanhempien prioriteetit ovat oma matkailu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun esikoisemme oli 8kk. Lapsi oli mummon ja papan hoivissa. Mutta ikipäivänä en enää tekisi niin!
Tästä on jo 8 vuotta aikaa, mutta edelleen muistan sen ikävän ja sen lohduttoman itkun vauvalta (ja itseltä myös) kun jälleen nähtiin matkan jälkeen. :(
Ettekö mitenkään pysty ottamaan vauvaa mukaan?
Meillä minä jouduin palaamaan töihin olosuhteiden pakosta nuorimman ollessa 4kk, isä hoiti lapsia kotona. Nuorimman ollessa 7kk jouduin ensimmäiselle työmatkalle ja se kesti 8päivää. Minua ahdisti eikä asiaa auttanut yhtään lähipiirin arvostelu. Lähdin kuitenkin työmatkalle, koska en muuta voinut. Vauva oli pärjännyt hyvin isänsä kanssa, ilmeisesti välillä äitiä ikävöinyt iltaisin, mutta itku helpottanut kun sai äidiltä tuoksuvan yöpaidan tmv. hypisteltäväksi.
Nyt tämä vauva on jo 15v eikä mitään merkkejä mistään traumoista. Teidän tilanteessanne minä lähtisin, vaikka täällä suuri osa varmasti vastaa, että olet huono äiti, älä lähde vauva menee pilalle jne. En lukenut kun alusta muutaman viestin, mutta voisin kuvitella, että vastaukset ovat tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän oli esikoisen ollessa n. vuoden vanha Alpeilla viikon miehensä kanssa. Poika (joka on nyt 23v) oli isovanhemmilla hoidossa.
Kun siskoni tuli takaisin, pojalla meni pitkä aika, ennenkuin tunnisti äitinsä. Hän oli ehtinyt jo unohtaa viikossa. Voisin kuvitella, että se tuntuu äidistä hieman kurjalta.
Noin 8-9kk vanhalla on kova vierastus päällä ja vauvat voivat mennä jopa syömälakkoon ikävöidessään huoltajaa - tämä ei ole uhkailua eikä pelottelua, mutta kannattaa ottaa huomioon.
Ärsyttävää. Siis nää "lässynlässyn"-äidit. Tottakai äidillä saa olla omakin elämä. Muksuilla ei juurikaan ole ajantajua ja uskon, että vauva pärjää ihan hyvin mummunsa kanssa. Pidä hauskaa ja lepää äitiydestä pari viikkoa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lähden käymään kaupassa ja poikani nukkuu sillä aikaa, hän herätessä etsii minua vaikka isänsä on siinä vieressä.
Eli tietenkin !!!!!!!!!!!!!!!!! lapsi tulee kaipaamaan teitä, mutta tuskin hänelle siitä traumoja jää. Pahin trauma jää sinulle, usko pois !!!
2 vkoa, oikeesti
Tosin sinusta ei taida äidiksi olla muutenkaan, koska oma äitisi on jo nyt vastuussa vauvasta. Hylkäämiskokemus lapselle tulee vasta sitten, jos mummi ei enää hoida.
Ilman muuta aikuisten tarpeet menevät lapsen edelle, kiva ja rakas nukkehan se vauva on. Hirmu tyhmää, että ne kasvaa isommiksi ja alkaa osoittaa jotain ajatuksia. Pitää sitä nyt häämatkalle päästä, hyvänen aika, ei lapsi siitä kärsi. Lapsi muutenkin on oikeastaan vain sellainen sivujuonne parisuhteessa, kiva perhekuvissa ja silleen, ei muuten kovin tärkeä ollenkaan.
Ja koska mies voi vauvasta erota noin vain pariksi viikoksi niin mikäänhän ei takaa, että kovin tiukasti haluaa muutenkaan perheenä pysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppumatka olisi ok kun hoitaja on hyvin tuttu mutta tuo on tosi pitkä aika. Tietenkin ihmiset ovat erilaisia ja kaikki ei ole lapsensa kanssa niin läheisiä, itse tiedät varmaan parhaiten mikä teillä toimii, tuo on vain minun mielipiteeni.
No mut hei toivottavasti vauvalla on yhtä vähän aivosoluja kuin äidillään eikä se huomaa mitään vaan nauttii täysin rinnoin......
Ärsyttävää. Siis nää "lässynlässyn"-äidit. Tottakai äidillä saa olla omakin elämä. Muksuilla ei juurikaan ole ajantajua ja uskon, että vauva pärjää ihan hyvin mummunsa kanssa. Pidä hauskaa ja lepää äitiydestä pari viikkoa! :
eikä niitä töitä!
Meillä minä jouduin palaamaan töihin olosuhteiden pakosta nuorimman ollessa 4kk, isä hoiti lapsia kotona. Nuorimman ollessa 7kk jouduin ensimmäiselle työmatkalle ja se kesti 8päivää. Minua ahdisti eikä asiaa auttanut yhtään lähipiirin arvostelu. Lähdin kuitenkin työmatkalle, koska en muuta voinut. Vauva oli pärjännyt hyvin isänsä kanssa, ilmeisesti välillä äitiä ikävöinyt iltaisin, mutta itku helpottanut kun sai äidiltä tuoksuvan yöpaidan tmv. hypisteltäväksi.
Nyt tämä vauva on jo 15v eikä mitään merkkejä mistään traumoista. Teidän tilanteessanne minä lähtisin, vaikka täällä suuri osa varmasti vastaa, että olet huono äiti, älä lähde vauva menee pilalle jne. En lukenut kun alusta muutaman viestin, mutta voisin kuvitella, että vastaukset ovat tuollaisia.
HEI HALOO ÄIDIT! Äitiyden paremmuutta ei voi mitata sillä, oletko joka päivä lapsesi kanssa. Kyllähän loman voi hyvin pitää, jos ja kun niin haluaa/pystyy tekemään. Ei kaikki tenavat itke äitinsä perään, etenkään, jos on turvallisessa paikassa hoidossa. Miten te voitte selittää sen, ettei kaikki ne lapset, jotka ovat esim. eroperheestä, ole traumatisoituneita, kun ei näekään enää etänä asuvaa vanhempaa joka päivä? Onhan teillä nyt PIKKAISEN KOHTUUTTOMAN kärkkäät mielipiteet. Huh huh!
hyvin mielin lomille. Anna noiden mielestään "super-äitien" kiehua omissa liemissään.
Alue: Aihe vapaa
...kun esikoinen oli 3kk. Oli pumpatut maidot ja isänsä hoivissa. Vauva ei mua kovasti kaivannut, mutta mä kyllä kaipasin häntä. Eli kuten moni muu on täällä jo maininnut, niin lomasta ei varmasti nauti samalla tavalla kuin reissusta yleensä, jos kotiin jää pieni vauva.
Nyt mulla on kaksospojat 3kk ja haluaisin lähteä reissuun siskoni luokse pariksi yöksi, mutta koitan saada mieheni puhuttua ympäri, jotta lähdettäisiin koko perhe.
Eli kokemusta asiasta mulla on ja sinuna mä ottaisin kyllä vauvan mukaan. Olette varmaan menossa jollekin ihanalle paratiisisaarelle ja siellä olo on varmasti elämys myös vauvan kanssa. Ja mä korostan nimenomaan sitä sun omaa olotilaa, ei ole kiva laskea päiviä jotta pääsee takaisin vauvan luo.
Ihanaa hanimuunia joka tapauksessa sinulle ja puolisollesi!