suutuin "ystävälle" ja sanoin hänelle toivottavasti et saa koskaan lapsia.

Jos koko ajan koet, että sinun pitää sitä tai tätä tai että sinua loukataan niin, että itsekin loukkaat toista tosi pahasti, miksi sitten ylläpitää mitään suhdetta? Oletko koko kaveruussuhteenne ajan ollut ohjailtava ja käskettävä passiivis-aggressiivinen tossukka vai onko nyt jokin muuttunut? Etkö osaa pitää oikeuksistasi kiinni ja sanoa selvästi ei, tuo ei sovi nyt minulle eikä meidän perheelle?

hän suuttuu ja pistää ystävyyden poikki. Hänen äitinsäkin on huomannut samat asiat kuin minä hänessä, jos joku ei mielytä aletaan kiukettelemaan.

Niin osaa sanoa hyvin selvästi "ei" (mutta sitten hän vänkää...)

Pyysin häneltä viestillä anteeksi ja hän pyyti omia sanomisiaan anteeksi, mutta samalla kirjoitti, että siksikö minä pyysin anteeksi että tajusin, etten pääsen ilman häntä xxx paikkaan (ulkomaille). No en todellakaan pyytänyt. En olisi edes hänen kanssaan lähtenyt. Mutta heti tuosta huomaa millainen hän on. Kirjoitin viestin jätän sinut rauhaan, joten enpä enää vastaile hänelle. ap

Oikeastaan kyllä tarkoitin sitä, koska "ystävä" vaikuttaa liian tiukalta, ei anna olla lasten lapsia ja hyväksyy luunapit ja tukkapöllyt.

Sinulla oli tuon luunappiasian perusteella jotain syytä sanoihisi; jotkut viljelevät samanlaisia herjauksia myös ilman minkäänlaista perustetta. Ihan täytyy ihmetellä sellaista tyhmyyttä. Kaipa oman katkeruuden kohteen tölviminen on jollekin niin ihanaa, että se kannattaa, vaikka sitten loppuelämänsä elää seurauksien pelossa.

Kuulostatte molemmat yhtä typeriltä, olette todellakin ansainneet kaltaisenne "ystävät".

Mikään ei paranna miehen katkeruutta siitä, että hän ei kelvannut...

taas av-pohjasakka liikkeellä tämän harvinaisen typerän aloituksen perusteella.

korkeakoulututkinto. Niin? ap

Eipä sillä, tunnen ihan fiksujakin myyjiä. Kenen korkeakoulututkinto tähän jotenkin nyt sitten liittyy?

Oikeastaan kyllä tarkoitin sitä, koska "ystävä" vaikuttaa liian tiukalta, ei anna olla lasten lapsia ja hyväksyy luunapit ja tukkapöllyt.

Sinulla oli tuon luunappiasian perusteella jotain syytä sanoihisi; jotkut viljelevät samanlaisia herjauksia myös ilman minkäänlaista perustetta. Ihan täytyy ihmetellä sellaista tyhmyyttä. Kaipa oman katkeruuden kohteen tölviminen on jollekin niin ihanaa, että se kannattaa, vaikka sitten loppuelämänsä elää seurauksien pelossa.

ja mitä tarkoitat "oman katkeruuden kohteen tölviminen"? Minua ei todellakaan kiinnosta olla hänen kanssaan tekemisissä, muutkin jotka tuntevat hänet ovat sanoneet minulle, että ei kannata. Ja kuten jo äsken tuossa sanoin pyysin häneltä anteeksi, koska kaduin NIITÄ sanojani, mutta hän vaan alkoi nälviä tai ei hän mitään nälvinyt vaan alkaoi taas LUULLA minusta jotain. Ärsyttää tuollaiset "luulijat".

Sitä paitsi en ole kenellekään puhunut noin. Enkä olisi hänellekään saanut sitä sanoa, vaikka ajatteleisin niin...Eikä kyse ole pelkästään luunapeista kasvatusasioissa...Tiedättehän te ne ihmiset, jotka eivät tajua, että lapset ovat lapsia ja vaativat liikaa...

Pyysin häneltä anteeksi juuri sen takia, etten halua meidän välille jäävän mitään katkeruutta, mutta enpä halua missään tekemisissäkään hänen kanssan olla. Vai entä jos hän on minulle katkera, sillä kun meillä menee hyvin niin hän kohta jo laittaa viestin jossa hän LUULEE minusta jotain ja solvaa minua...

ap

Oikeastaan kyllä tarkoitin sitä, koska "ystävä" vaikuttaa liian tiukalta, ei anna olla lasten lapsia ja hyväksyy luunapit ja tukkapöllyt.

Sinulla oli tuon luunappiasian perusteella jotain syytä sanoihisi; jotkut viljelevät samanlaisia herjauksia myös ilman minkäänlaista perustetta. Ihan täytyy ihmetellä sellaista tyhmyyttä. Kaipa oman katkeruuden kohteen tölviminen on jollekin niin ihanaa, että se kannattaa, vaikka sitten loppuelämänsä elää seurauksien pelossa.

hän pyysi sitä anteeksi...mutta en nyt katso, että siihen on mitään aihetta vastata. ap

kyllä etäisyyttä... niin pitkän etäisyyden, kun loppuelämä. itsekin kyllä suutuspäissäni saattaisin jollekin ilkeilijälle vastata samalla mitalla... ja se suvaitaneen. ja kun on vielä naista tuntea sanomisesta huono omaatuntoa sekä pyytää anteeksi, niin se on kunnioitettavaa sinäänsä.

ehkei ystäväsi niine itsekkäine toimineen ja tunteineen sekä väkivaltaisine ajatuksineen sovikaan vanhemmaksi aj parempi ehkä jos ei saisi lapsia, jos sitten meinaa antaa luunappeja ja tukkapöllyjä, olit kai oikeassa..



anna tosiaan tuon "ystävän" olla nokkineen ja ota numero pois kännystäs yms.

sussa on potentialia olla parempi ihminen ilmas ystäväsi ja kiva että puolustat lapsiasi ja omaa reviiriä, etkä anna tommosen ikävän "ystävän" tulla määräilemään tai päsmäröimään.

Sinä loukkaat niin pahasti kuin ikinä osaat, ja hän uhkaa poliisilla.



Ehkä tosiaan kannattaa antaa toisillenne vaupautus toisistanne.

rumasti sanottu. Olisi voinut asiallisesti kommentoida, mutta kun tunteet kuumenee niin... ;)



Joskus kaverisuhteet (ne todella pitkäänkin kestäneet) ajautuvat erilleen. Ja joskus siihen liittyy jokin harmillinen tilanne joskus ei.

Jokaisessa meissä tapahtuu elämän mukanaan tuomaa muutosta ajattelussa, suhtautumisessa jne. ja tämä voi johtaa ajautumiseen erilleen. Eli ajatusmaailmat ei enää kohtaa.



Anna asian nyt olla. Ehkä piankin tai aikanaan taas löydätte ystävyytenne.

Sinä loukkaat niin pahasti kuin ikinä osaat, ja hän uhkaa poliisilla.

Ehkä tosiaan kannattaa antaa toisillenne vaupautus toisistanne.

hän kyllä on loukannu minua aiemmin ja paljon pahemmalla tavalla. Ei ole ikinä hyväksyny minua sellaisena kuin olen vaan aina on yrittänyt vääntää ja muuttaa. ja minusta kontrollifriikit luunappeja antavat eivät edes sovi vanhemmiksi. No olihan tuo pahasti sanottu, mutta suutuspäissään tosin. Sanoi hän kyllä mulle sitten, että toivottavasti olisit kuollu, että tasoissaan ollaan. Tuskinpa miettii edes anteekspyyntöä. ap

Ehkä teidän on parempi olla erillään, paitsi jos tuo on sellainen viha-rakkaussuhde, jossa myös hyvät hetket ovat extremeä.

rumasti sanottu. Olisi voinut asiallisesti kommentoida, mutta kun tunteet kuumenee niin... ;)

Joskus kaverisuhteet (ne todella pitkäänkin kestäneet) ajautuvat erilleen. Ja joskus siihen liittyy jokin harmillinen tilanne joskus ei.

Jokaisessa meissä tapahtuu elämän mukanaan tuomaa muutosta ajattelussa, suhtautumisessa jne. ja tämä voi johtaa ajautumiseen erilleen. Eli ajatusmaailmat ei enää kohtaa.

Anna asian nyt olla. Ehkä piankin tai aikanaan taas löydätte ystävyytenne.

ja hän itse syyllistyy asioihin, joita syyttelee minun tekevän. Hän esim. monta vuotta yritti saada mut xxx-ketjun myyjäksi. Kieltäydyin aina etten halua.. sanoin myös, että en ole sellainen tyyppi, joka haluaa tyrkyttää tavaraa muille. Olisi pitäny kuulema olla. Mun sanat ovat vain selityksiä ja tekosyitä, olen kuulema laiska tms. Sitten mun olisi pitänyt hänen mielestään opintojeni ohessa käydä töissä, vaikka minulla on kaksi lasta, että minulla olisi enemmän rahaa (hänen kanssaan matkustamiseen). Sitten minun olisi pitäny lähteä yht äkkiä muutaman kk ajokokemuksella 400 km (800 km ees taas) hänen 30-vuotis synttäreille ajamaan 3 ja 4-vuotiaiden lasten kanssa. Ja matka olisi pitänyt tehdä viikonlopun aikana ja tiet ja reitti ovat tuntemattomia. En ollut aiemmin ajanut kovin pitkiä matkoja ja tuon ikäisten kanssa mielestäni olisi ollut vähän hankalaa matkata autolla noin nopeassa aikataulussa. Ehkä olen pelkuri raukka, mutta mielestäni sekin pitäisi hyväksyä...

En oikeastaan tiedä haluanko olla hänen ystävä, vaikka anteeksi haluaisin sanojani pyytää...ap

Kyllähän sä voit sanoa että olet pahoillasi siitä että menetit malttisi ja sanoit ilkeästi, eikä se tarkoita että teidän täytyy koskaan enää tehdä mitään yhdessä.

Itse mieluummin lopettaisin ystävyyden jotenkin muuten kuin siihen että viimeiseksi olen itse mennyt töräyttämään jotain inhottavaa, ja sitten se on se viimeinen muisto. Sinänsä musta ei ole mitenkään kamalaa että jotkut ystävyydet eivät kestä koko elämää. Sehän on ihan normaalia.

En oikeastaan tiedä haluanko olla hänen ystävä, vaikka anteeksi haluaisin sanojani pyytää...ap

Ei muuta.

Kyllähän sä voit sanoa että olet pahoillasi siitä että menetit malttisi ja sanoit ilkeästi, eikä se tarkoita että teidän täytyy koskaan enää tehdä mitään yhdessä.

Itse mieluummin lopettaisin ystävyyden jotenkin muuten kuin siihen että viimeiseksi olen itse mennyt töräyttämään jotain inhottavaa, ja sitten se on se viimeinen muisto. Sinänsä musta ei ole mitenkään kamalaa että jotkut ystävyydet eivät kestä koko elämää. Sehän on ihan normaalia.

En oikeastaan tiedä haluanko olla hänen ystävä, vaikka anteeksi haluaisin sanojani pyytää...ap

minusta rikosilmoituksen, jos otan yhteyttä. Ja en kehtais suoraankaan sanoa, etten halua olla ystäväsi...Voiko se todellakin tehdä jonkun rikosilmoituksen, jos laitan viestin "anteeksi sanani" (vaikka en tiedä onko sillä mitään merkitystä, jos hän ei anna anteeksi.. vai onko sillä sitten, kun olen kuitenkin pyytänyt...)

Tyyppi on siitä hankala, kun se ei anna olla sitten rauhassa...

Se on sellainen joko tai...pistää sitten välit poikki, kun en ole ollut hänelle mieliksi...

ap

Ei muuta.

ap

Jos koko ajan koet, että sinun pitää sitä tai tätä tai että sinua loukataan niin, että itsekin loukkaat toista tosi pahasti, miksi sitten ylläpitää mitään suhdetta? Oletko koko kaveruussuhteenne ajan ollut ohjailtava ja käskettävä passiivis-aggressiivinen tossukka vai onko nyt jokin muuttunut? Etkö osaa pitää oikeuksistasi kiinni ja sanoa selvästi ei, tuo ei sovi nyt minulle eikä meidän perheelle?



Ehkä elämäntilanteenne on nyt niin erilainen, että kaverisi ei kertakaikkiaan ymmärrä sitä ja kokee sinun "jättäneen" hänet. Mutta jos asia ei keskustellen parane, ei riitelyä nyt ainakaan kannata jatkaa. Ota välimatkaa ja jäädytä suhde vähäksi aikaa. Ehkä jossain vaiheessa kaverisi kypsyy taas samaan vaiheeseen ja sitten ehkä taas ymmärrätte toisianne.

että anteeksi ilkeät sanani viime kerralla. Nyt on kuitenkin parempi, että otetaan etäisyyttä. En vaivaa enää. Parempaa elämää eteenpäin.