Tempakan vauva oli tänään hesarissa, lehden mukaan Alliisan laskettu aika on maaliskuussa.

Eikö se ole rasismia?

Heillä on biologinen vanhempi jossakin päin maailmaa mutta eivät tätä koskaan tule näkemään, miksi se on hyväksyttävää, mutta keinohedelmöitys ei? Miksi toisen vanhemman pitää olla kuollut että se olisi hyväksyttävää?

Vierailija:

Onhan yksinhuoltajan lapsillakin isä/äiti vaikka eivät yhdessä olekaan, silti lapset on saatettu " luonnonmukaisesti" maailmaan.

annetaan asian jo olla ja katsotaan vuosien päästä mitä heidiän lapsista kasvaa!

Eli voisin kyllä myös adoptoida lapsia, mikäli se olisi mahdollista.



Voisin myös synnyttää lapsen, jonka biologinen isä olisi eri rotua kuin itse olen.



Emmekä edes sanoneet tuota, että " ainoa toivomuksemme olisi, että luovuttaja olisi samaa rotua" , vaikka toimittaja on sen tuolla lailla laittanutkin. Hän kysyi, saimmeko itse vaikuttaa luovuttajan ominaisuuksiin ja sanoimme, että ylimalkaisesti eli saa esittää toivomuksia hiusten ja silmien väristä, pituudesta ja painosta. Ja että niiden lisäksi tiedämme luovuttajan olevan samaa rotua.



Kysymys teille heterosuhteissa eläville samoilta tiimoilta. Toivon mahdollisimman paljon vastauksia:

Jos kävisi ilmi, että miehenne siittiöitä ei voitaisi käyttää hedelmöittämisessänne ja menisitte lapsettomuushoitoihin, olisiko teille aivan sama, mitä rotua siittiöiden luovuttaja olisi?

En löytänyt.

Asiallisesti osaat perustella ja pohdiskella tätä asiaa - ja varmastikin olet joutunut näitä asioita mielessäsi moneen kertaan käymään lävitse.



Pohdiskelin tätä asiaa myöskin siltä kantilta, että itse olisin tilanteessa missä mieheni sukusolut eivät " toimisi" ja olisimme sen valinnan edessä ottaako vastaan hedelmöityshoitoja vai jättääkö asia sikseen - olla siis lapseton pariskunta, ja tulin siihen tulokseen etten varmaankaan ottaisi vastaan hoitoja. En siis usko siihen ylipäätään, että on ok asia ja hyvä juttu ottaa sukusoluja talteen yhdestä ihmisestä ja siirtää niitä toiseen - en usko siis rakkaudettomaan hedelmöittymiseen, jos näin hassusti asian voisi ilmaista. Taustalla ei ole uskonnollista vakaumusta, vain ja ainoastaan tunne siitä, että sen kaltainen ihmisten " tehtailu" (<-- kaamea sana, anteeksi) ei ole oikein, koska se ei ole enää millään muotoa luonnollista.



Luonnollisuudesta muutama sananen. Niin mikä on ylipäätään enää luonnollista? Erittäin hyvä kysymys. Ehkä paremminkin voitaisiin esittää ajatus siitä minkälainen luonnon " avittaminen" on moraalisesti vielä hyväksyttävää. Se, että jonkun syöpäsairaan sairautta hoidetaan ja käytetään kaikki mahdolliset lääketieteen keinot ihmisen parantamiseksi on minun mielestäni kuitenkin vielä eri asia - ja täysin eri mittakaavassa luonnon valintaan puuttumista, kuin uuden ihmisen " luominen" / alulle laittaminen. Luodessa uutta elämää törmätään väistämättä suureen vastuuseen siitä millaiseen maailmaan ja millaiseen ympäröivään todellisuuteen olemme tätä lasta tuomassa. Kysymykset vanhemmuudesta ja bilogisesta perimästä (lapsen alkuperästä ja juurista) nousevat pintaan - ja joskus hän saattaa haluta niihin vastauksia. Mitä sinä silloin hänelle äitinä kerrot? Ainakin minulle itselleni on ollut tärkeää molempien (niin isän että äidin) läsnäolo ja vaikutus minun elämässäni - ja tässä välissä täytyy mainita, että olen avioerokodista ja kaiken lisäksi vahinkolapsi. Isän läsnäolo minun elämässäni ei siis ole ollut aivan itsestään selvyys.



Vaikka sinä hienosti, Tempakka, kantaasi perustelitkin, minun täytyy edelleen sanoa, etten ole sillä kannalla, että lapsen saamisen tulisi olla ihmisen subjektiivinen oikeus - ennemminkin koen sen niin, että niin tässä kuin monessa muussakin asiassa elämässä pätee se " sääntö" , että suljettuasi yhden oven takanasi uusi ovi aukeaa edessäsi - mutta päästäksesi uudesta ovesta sisään, sinun tarvitsee ensin sulkea toinen ovi. Ihminen siis tekee elämässään joko tietoisesti tai tiedostamatta valintoja jotka kuljettavat elämässä eteenpäin - kaikkea ei ole mahdollista saada, ihmiset täytyy myös paljosta luopua. Se kuuluu ihmisyyteen - ja sen tosiseikan ymmärtäminen on osa tätä elämää.



113

Kommenttia?

Vierailija:

Mikä on tutkimusten luotettavuus ja millä aikavälillä tutkimukset on tehty ja kuinka paljon niihin on osallistunut vastaajia?

Sulla on vääristynyt kuva jos suljet silmäsi siltä todellisuudelta, että todennäköisesti lapsianne kiusataan :(

Todennäköisestä lapsia jossain vaiheessa kiusataan oli ne heterojen tai homojen lapsia. Maailma on nimittäin niin julma. Ja vanhemmat vielä kasvattaa lapsensa toisiaan kiusaamaan.

Onnea vaan vielä molemmille ja jaksamista! Toivon teille kaikkea hyvää!

vilpittömästi

Minä muuten itse olisin ihan mieluusti ottanut itselleni toisenkin äidin isäni sijasta, jota ei pahemmin ole maisemissa näkynyt... Mutta kai se sitten on luonnollista, että on isä ja äiti vaikka toista ei ikinä edes tapaa... ;-)



Kaikkea hyvää teille!!!

etkö edes sinä tiedä että rotuja ei ole ihmisistä puhuttaessa edes olemassa!!



rotu-sanaa ei tulee käyttää.

Kiitos linkistä, oli oikein mielenkiintoinen dokumentti. Silti tuo suvaitsevaisuus on mielestäni vähän vaikea käsite; miten se määritellään ja miten suvaita eri mieltä olevia?

T:88

Tempakka:

Tuo, että sateenkaariperheiden lasten on tutkimuksissa todettu eroavan heteroperheiden lapsista vain hieman suuremman suvaitsevaisuuden suhteen on tosiaan ainoa ero, mikä tutkimuksissa on havaittu. Ei minun mielipiteeni. Tutkimuksia on tehty pilvin pimein ja ne, joita tutkimusten objektiivisuus kovasti kiinnostaa, voivat tutustua niihin vaikka osoitteessa http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/paosisallys221.htm.

Kirjoitit juuri minun ajatuksiani :) Aiheesta on typerää olla täällä tukkanuottasilla, mutta haluaisin kuulla Tempakan kommentin tuohon sun kirjoitukseen.