Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Olen pettynyt "äitikaveriin"!
20.06.2010 |
"Ystävä" lapsineen kävi lapsineen meillä äitiysloman ja hoitovapaan useamman kerran viikossa leikkimässä ja söivät aina lounastakin. Kuvittelin löytäneeni samalla aaltopituudella olevan ystävän ja olin todella iloinen. Katin kotit!
Kaikki loppui, kun tämä hieno uraohjus palasi töihin. Eipä enää kelpaa tavallisen duunariperheen seura. Eipä enää soittele vaikka niin lupasi pitää yhteyttä. Ihan samalla lailla tässä minäkin nyt taiteilen työn ja perhee välillä, ettet tiedän mitä se on. Kyllä köyhän sapuskat ja seura paremman puutteessa kelpasi, mutta eipä kelpaa enää! Oon niin pettynyt ja vihainen! Miten kostaa?
Kommentit (25)
loukkauksesta. Itse olen ns. uraohjus ja töissäkäydessä en ehdi nähdä yhtään ketään. En vaan jaksa ja ehdi. Parhaan ystäväni näen kerran kahdessa kuukaudessa ja senkin järkkääminen on kauhean raskasta. Äitiyslomalla sitä tutustuu mukaviin ihmisiin, mutta kun ei vaan rahkeet riitä myöhemmin ja loppujen lopuksi ainoat pysyvät ystävät elämässä ovat ne lapsuudenystävät. Kukaan muu ei pysy elämässä, vaikka asuisi toisella puolen Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän vain lienee töiden jälkeen väsynyt, ja lapsi kaipaa huomiota kun on pitkän päivän ollut kotona, ruokaa pitäisi laittaa ja pyykätä.
Miksi sinun pitäisi kostaa toselle se että hän oli sinun ystävisi silloin kun aikaa oli. Nyt hänellä ei ehkä ole aikaa perheen ja työn jälkeen. En minäkään enää töihin palattuani ehdi arkisin ketään tapaamaan, mutta viikonloppuisin sitten. Kun niitä ystäviä on enemmänkin kuin yksi sekä kaupassa käytävä ja kotihoidettava ym. muutkin menot järjestettävä viikonlopulle, niin ei sitä läheskään joka kuukausi ehdi saamaa ystävää näkemään. Miksi se pitäisi kostaa???
Vai oikein kostoa haudot. Naurettava olet.
"uraäidistä" (joita Suomessa kyllä on erittäin harvassa, tavallisia työllään perheensä elättäviä naisia paljonkin). Ap:lla itsellään on huono itsetunto, jota ilmeisesti yrittää kohottaa ystävillään; imee itseensä jotain parempaa "ystävyyden" mukana. Sitten kun toinen osapuoli jatkaakin omaa elämäänsä, ap:n elämästä ja kohotetusta itsetunnosta häviää ilma; nyt olenkin vain oma itseni ilman ystävyyden tuomaa minälisää - ja tämä käännetään nyt sitten ystävän viaksi.
Ehkä ap:n pitäisi itse tehdä elämänsä onnellikseksi eikä pohjata sitä jonkun toisen elämään. Tuollainen omiminen ja imeminen on omiaan tappaamaan ystävyyssuhteen joka tapauksessa, oli aikaa tai ei.