Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheisyys miehen kanssa ei kiinnosta.
20.06.2010 |
Viimeiseen pariin vuoteen en ole juurikaan innostunut mieheni läheisyydestä. Seksi ei huvita, vaikka kyllä sitten yleensä aina siitä ihan nautinkin. Mutta yleensä olen aina iloinen, että se on nyt "hoidettu pois alta" ja saa pari päivää olla rauhassa.
Teemme mieheni kanssa kivoja asioita yhdessä, mutta sellainen yhdessä kyhnääminen ei kiinnosta yhtään. Mieluummin viettäisin aikaa yksin tai ystävieni kanssa, kuin mieheni kanssa. Miehen läsnäolo alkaa nopeasti ärsyttämään.
Onko tämä yhtään normaalia? Lapsia meillä ei ole, ja jotenkin niiden hankkiminen alkaa tuntua huonolta idealta kun epäilyttää tämä suhtautumiseni mieheen. Mies on kaikin puolin kunnollinen ja hyvä mies, mutta jotenkaan ei enää nappaa. Mies haluaisi seksiä vaikka joka ilta ja usein saan olla häntä hätyyttämässä pois. Ja jo ihan pussailu on alkanut ärsyttämään minua, ei huvittaisi yhtään.
Yhdessä olemme olleet 8 vuotta.
Kommentit (10)
Ihan tismalleen saman tekstin... Yhdessä oltu jo 10 vuotta ja jälkikasvua saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten ei ollutkaan kunnollinen mies ja silleen...
Näinkö se aina menee?
Meillä kaksi lasta ja olen miettinyt miten korjaisin tilanteen koska erota en varsinkaan lasten takia haluaisi. Minulla tämä kiinnostus lopahti luullakseni siksi kun mieheni ei ole tippaakaan romanttinen mutta minä taas kaipaisin hieman hellyyttäkin joskus.. Olen yrittänyt puhuakkin kun tämä valittaa seksin puutetta ym mutta ei mies mitään tajua niistä jutuista. Ja on kaiken lisäksi sellainen että "suuttuu" jos yritän jostain tärkeästä asiasta puhua..
Yhdessä 14 vuotta, kaksi lasta, ja tähän on tultu. Ero tuntuisi niin turhalta, mutta mitään kipinää, jos sitä on koskaan ollutkaan, en enää usko mistään löytyvän.. mietin päivät pitkät pääni puhki, mikä olisi oikea ratkaisu.. :(
Välitän kyllä kovasti, mutten kai enää rakasta. Ero tuntuu kamalalta ajatukselta minustakin, vaikkei meillä lapsia olekaan. Ja mietityttää, että jos jätän hyvän miehen, ei se välttämättä vaihtamalla parane. Vai paraneeko?
Lapsia haluaisin, joten sekin tässä pelottaa.
Mieheni on kaikesta päätellen minuun yhä kovinkin rakastunut, mutta itse en vaan löydä tuota kipinää. Olen kyllä yrittänyt, harrastamme seksiä, vietämme "romanttisia" iltoja ja viikonloppuja. Mutta huomaan yhä useammin olevani helpottunut, kun arki taas saapuu ja saan enemmän tilaa itselleni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helvettiä ämmät täällä kitisee. Ylämäet ja alamäet, nyt on ne ylämäet ja sillon ei ainakaan luovuteta. Äijät kattonu teitä kun ootte ollu päästä sekasin ja pitäny kiinne sovitusta. Sitten kun ette enään itte tunne oloanne mukavaksi ja kaikki ei ookkaan vihreetä ja linnun laulua niin sitte "ero ainut vaihtoehto"?
Oikea ratkaisu on niellä katkera kalkki koska syvällä sisimmässänne tiedätte että vesisateen jälkeen paistaa aina aurinko. Paitsi jos tykkäätte sateesta niin sitte toisinpäin.
sitten rakkaus hiipuu. Sitten tulee ero...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin mun kirjoittama! Tosin meillä on yksi 8-vuotias lapsi, ja olemme olleet yhdessä jotain 13 vuotta. Mutta fiilikset on tismalleen samat. Eroakin olen miettinyt, mutta kuitenkin rakastan miestäni.
Etkö osaa lukea, juurihan tässä moni kirjoitti, ettei halua erota.
Mutta muuttuuko tilanne aina paremmaksi?
ap
Alue: Aihe vapaa
samanlainen tilanne. Lapsia on kolme, yhteiselo ayli 10 vuotta. Muuten menee hyvin, mutta läheisyys ei kiinnosta. Mies on niin kyllästynyt haluttomuuteeni, että haluaa erota. Minä en, välitän kyllä miehestäni ja kokonainen perhe on minulle tärkeä. Nyt käydään perheneuvonnassa, mutta en tosiaan tiedä, mitä tästä tulle, sillä mies on eropäätöksestään aika varma.