pettynyt perheeseensä
taidan olla vähän sairas. Mutta olen jotenkin pettynyt perheeseeni. Minun esikoinen on nyt 4,5 vuotias ja kovin haasteellinen tapaus. Hänen kanssaan kaikki on yhtä vääntämistä. Leikit on pelkkää riehumista ja käytös huonoa, vaikka kasvatettu on ja kuria on pidetty. (lapsella on tarkkaavaisuushäiriö) Mutta tuntuu todella turhauttavalta kun lapsen kanssa saa hakata päätään seinään jatkuvasti. Todella turhauttavaa.
Kakkonen on sitten pahimmassa mahdollisessa uhmassa ja vaikka lapsi sinäänsä on suht kiltti, niin leikit esikoisen kanssa on pelkkää tappelua, lyömistä, painimista, tavaroiden heittelyä ym. Meteli ja huuto on valtava!
Sitten kolmonen. Yllätys yllätys samaa sukupuolta kun edellisetkin. En sitten ikinä saanut kuin yhtä laatua. Eli yksi remuaja lisää tähän taloon. Olisikin ollut liikaa pyydetty, että minä olisin edes kerran saanut mitä toivoin. Mutta ei tietenkään...
Miestäni rakastan kyllä, mutta hänkin on muuttunut vuosien varrella kauheasti. Ulkonäkö on täysin erilainen ja tuntuu, että hänkin on tästä kaaottisesta lapsiarjestamme aivan puhki. Ihme on jos parisuhteemme tämän kestää. Ja epäilen, että ei kestä.
Aika vaikea tässä elellä elämää mitä ei koskaan itselleen toivonut!
Kommentit (24)
Nytkin istun koneella yksin. Poika 6v. on ulkona ja 8v. pelaa koneella ja ei rasita yhtään.
Pienet lapset on raskaita hoidettavia ja ei kaikki tytötkään ole helppoja.
Tosi hyvin noi poikani käyttäytyvät nykyään.
Niin käy sinunkin pojillesi, kun ne kasvaa. Myös esikoisesi muuttuu helpommaksi, kun ikää tulee lisää.
miten joku voi masentua lapsen sukupuolesta. Ihan kamalaa luettavaa. Jos aikuinen ihminen ei raskautta suunnitellessa ymmärrä sitä että jompaa kumpaa sukupuolta voi tulla niin kannattaa lykätä sitä lasten hankintaa ja ryhtyä sitten kun hyväksyy asian ettei voi tilata joko tyttöjä tai poikia. Traumat vaan aiheutat lapsillesi jos heidän nähden itkeskelet. Kyllä he jossain vaiheessa näkevät sinusta että mikä harmittaa. Toivottavasti opit nauttimaat pojistasi ja toivottavasti pojat eivät koskaan huomaa mikä sinua harmittaa.
Ihan oikeesti kannattaa harkita lasten tekemistä tai jättää se lapsiluku pieneksi jos lapset aiheuttavat noin suunnatonta mielipahaa. Ja jos se syö vielä parisuhdettakin.
todella haasteellinen tapaus. Saa raivokohtauksia ja käytös monesti erittäin huonoa. Itekin yrittänyt parhaani kasvatuksessa.
Ajattelen, että luulet että tyttö olisi kiltimpi. Näin ei kyllä aina ole. Pojatkin voivat olla kilttejä ja rauhallisia. Ei se siitä sukupuolesta ole kiinni, lapset ovat yksilöitä.
Nyt kun ne pojat remuaa, niin murrosiässä voivat jo rauhottua kun taas tytöillä menee ihan liian lujaa. Uskon, että tulet vielä olemaan pojistasi todella ylpeä.
Tiedätkö, itse olen helisemässä todella usein lapseni kanssa. Siis vain yhden lapsen kanssa, joka on vielä tyttö.
Adhd diagnoosin saa aikasintaa 6v. ja silloinkin oltava tosi yliaktiivinen.
Mulla kaksi poikaa ja ikää heillä on 8v. ja 6v.
Toisella kehitysvamma ja toinen ollut adhd tyyppinen.
Ihania poikia nykyään, vaikka pienenä ajattelin ettei heistä kunnon ihmisiä tule.
Sulla pieniä lapsia ja usko, että helpottaa, kun ne kasvaa.
On mua tällä palstallakin haukuttu etten osaa kasvattaa heitä. Pienet lapset muuttuu, kun ne kasvaa.