USA:ssa 2-vuotiaan kielitaidottoman kerho-ongelmiin apua?

Meillä 2- ja 4-vuotiaat aloittivat USAssa pre-schoolit hyvässä Metodistikirkon koulussa kielellisesti ihan ummikkoina syyskuun alussa.



4-vuotias käy 3 kertaa viikossa ja hänellä on mennyt alusta asti tosi hyvin. Nyt on menossa viides viikko, ja hän puhuu jo jonkin verran kerhossa englantiakin.



2-vuotiaan ryhmä on vain kerran viikossa. Ja on ollut tosi vaikeaa. Ensimmäisellä kerralla jätin lapsen sinne, kuten muutkin. Tätä ennen oli ollut vain tunnin tutustumiskerta äitien kanssa. Tyttö jäi kerhoon iloisesti, mutta tunnin päästä itku alkoi. Tädit eivät saaneet rauhoitettua ja kahden tunnin itkemisen jälkeen minut soitettiin mukaan. Olin loppupäivän mukana. Kerhoa on klo 9-14.



Tokalla kerralla hoitajat pyysivät taas, että lähden heti pois kuten muutkin äidit. Itku alkoi saman tien ja reilun tunnin päästä soittivat, että lapsi ei rauhotu. Olin senkin päivän kokonaan mukana (vauvan kanssa). Kolmanella kerralla tyttö itki jo kun mentiin sinne. Hoitajat sanoivat, että voin jäädä heti. Niin jäin ja sanoin lapselle, että voi olla rauhassa, äiti on mukana koko päivän. Parin tunnin jälkeen opet kuitenkin pyysivät, että lähtisin, kun lapsi leikkii niin mukavasti. Ja itku tuli heti kun sanoin lähteväni. Tyttö ei rauhottunut ja reilun tunnin itkun jälkeen mut taas soitettiin paikalle.



Neljännellä kerralla lähetin tytöt kerhoon aupairimme kanssa. Aupair oli mukana alussa ja tyttö oli rauhallinen. Kun auparimme käskettiin sieltä pois, tyttö itki hetken, mutta alkoi sitten leikkiä. Tyttö leikki 2 tuntia tosi kivasti muiden kanssa. Mutta sitten tuli itku ja mulle taas soitettiin. Hain tytön kotiin klo 12. Kehuimme kovasti reipasta tyttöä, joka oli ollut niin hienosti itekseen kerhossa.



Tänää oli viides kerta. Aupair vei ja sai olla hetken mukana, koska tyttöä alussa meinasi alkaa itkettämään. Mutta kun tilanne rauhoittui heti, hoitajat pyysivät, että aupair lähtee. Itku tuli taas, ja tyttö leikki vain vähän ilman itkua ilman aupairia. Mutta nukahti nätisti klo 12.15 ja nukkui 14 asti kun menin hakemaan.



Nyt opettajat ja rehtori olivatkin vastassa ja ilmottivat, että tytön pitäisi ehkä lopettaa kerho, kun hän ei sopeudu ryhmään. Kysyin, voisiko kerhopaikan säästää ja kokeillaan vaikka tammikuussa uudestaan. Se ei käynyt. Opet ja rehtori ovat olleen tähän asti minusta tosi ihania ja rakastavaisia. Mulle tuli ihan itku, kun itestä tuntui, että tytön kerhoon jääminen on mennyt kuitenkin, vaikkakin hitain askelin, parempaan suuntaan.



Tyttö puhuu tosi hyvin suomea, ja luulen, että syy itkuun on juuri kielitaidon puute. Tyttö ei vielä ymmärrä paljon mitään. On vaikea kuunnella esim satua, kun ei siitä tajua. Mutta missä muualla sitä kielitaitoa juuri kunnolla saisi? Kotona ollaan katsottu paljon englanninkielisiä lastenohjelmia ja olen lukenut ja kääntänyt paljon lastenkirjoja tytöille. Puistoissa ja leikkipaikoissa ollaan käyty, mutta niissä 2-vuotias ei leiki vieraiden lasten kanssa. Alueellamme tuntuu, että kaikki 2-vuotiaat ovat päivät preschooleissa, ja puistossa seurana päiväsaikaan on lähinnä 1-vuotiaita.



Olen puhunut tytön kanssa paljon kerhoasiasta, ja mikä siellä itkettää. 2-vuotias sanoo, että se itkettää, että äiti ei ole mukana.



Mitä teen? Annanko periksi ja lopetamme kerhon? Harmittaa sen takia, kun tietää, että sitten ei koko vuonna saa kerhopaikkaa. Mihinkään muuhun kerhoon en halua enää yrittää, koska isosisko käy tässä lähikirkossa, joka on tuntunut tähän asti niin ihanalta. Muutimme tänne kesäkuun lopussa, ja koko ajan suurin murhe täällä on ollut lasten kavereiden puute. Kavereita taas saa vasta kun osaa vähän kieltä. Ja kielitaitoa ei saa, jos on kotona äidin ja vauvan kanssa. Olettko samaa mieltä?



Rehtori pyysi mua miettimään huomiseen. Ja sitten puhumme lisää. Pelkään että mut pakotetaan lopettamaan kerho. En voi uskoa, että sekään on hyvä vaihtoehto. Olen maksanut tämän kuun. En tiedä saanko rahat takaisin, vaikka se raha ei nyt tässä oo mikään pääasia. Auttakaa? Ajattelin ehdottaa, että kokeiltaisiin vielä tämä kuukausi. En tiedä antavatko, kun jonotuslistalla on monia odottamassa kerhopaikkaa ja meidän tyttö on näin vaikea.



Jos saamme vielä ens viikolla kokeilla, onko mitään vinkkejä, millä voisin lapsen itkua helpottaa? Olen puhunut tytölle, että kerhossa ei ole mitään hätää. Äiti tulee päiväunien jälkeen. Olen ollut tosi lempeä koko ajan. Tänään uskalsin sanoa kerhon jälkeen, että kulta, ymmärräthän, että kerhossa ei saa itkeä kun se häiritsee muita - on paljon kivempi mennä leikkiin mukaan jne. Kaikki apu olisi nyt kullan arvoista. Josvain saamme vielä ens viikolla koittaa, niin miten priiffaan tyttöäni?



Kiitos jo etukäteen... jo tää kirjottaminen näköjään vähän auttaa mun huoleen.