Saako teille tulla leikkimään?

Jos teillä saa aina olla, te ette voi edellyttää, että muillakin saa. He eivät _anna_ lastensa tulla teille, te _päästätte_ lapset teille.

Aina voi kieltää!

Pojan (11) kaveri (10) pikkuveljineen (8) on sujuvasti meillä pitkiäkin pätkiä kerrallaan. Ihan kivaa sinällään, eikä minulla ole mitään sitä vastaan.



Mutta kuvio sama kuin teillä nyt: jos poika ja kaverinsa lähtevät kaverille kylään niin se ei sovi kaverin perheelle.



Nyt kun koulusta on ollut lomaa 3 vkoa asia on jo alkanut nyppiä minua :-).

joka ei koskaan päästänyt poikansa kavereita heille, että koti pysyy siistinä. Pöyristyttävää minustakin, millaiset vanhemmat eivät halua tietää mitä ja miten se oma lapsi leikkii? Tottakai haluan nähdä millaisia lapsenkaverit ovat ja parhaiten se onnistuu, kun näen niitä lapsia.

ei, jos kaverinkaan kotiin ei pääse leikkimään.



Vuoroin vieraissa käydään, vai miten se menee..

Meille saa aina tulla. Ja tosiaan, lapsellakin on kaveri jolle ei saa juuri koskaan mennä. Ei näille asioille oikein mitään voi. Meillä omat säännöt, muilla omat...

koko tienoon lapset leikkineet aina meillä tai meidän pihassa. Mut musta se on vaan kiva, tiedänpähän tasan tarkkaan missä omat ovat ja mitä tekevät. Ei ole huolta heistä. Ja luotan, että eivätkähän sille aikuisena anna arvoa sekä omat, että naapureiden lapset.



Toisaan ei mua haittaa, etti muille pääse. Mutta se alkoi nyppiä, kun poika kyseli naapurin lapsia mukaan milloin mihinkin uimaretkelle, hoploppiin , elokuviin yms. Aina tuli lupaus, että ensi kerralla sitten heidän mukanaan hauskuuksiin, muttta käytäntö osoittanut, että heidän mukaansa ei koskaan kuitenkaan pääse.



Se alkoi nyppiä sen verran, että on ollut pakko johdatellla poikaa pyytämään muita kavereita mukaan retkille. Sellaisia, jotka osoitavat sitten väliin vastavuoroisuutta.

mikä ei tietysti ole lapsen vika. Mitäpä muuta tuossa voi tehdä kuin päästää lapsikaverit kotiinsa, jos haluaa ystävyyssuhteen säilyvän ja voimistuvan. Vai olisiko lähistöllä sellaisia kavereita, joiden vanhempien kanssa olisi helpompi viritellä tasapuolisempaa vierailusysteemiä?



(Tosin joillekin lapsille tekee ihan hyvää päästä pois kotoaan naapuriin leikkimään, jos kotona vanhemmat ovat välinpitämättömiä ja etäisiä. Kyläpaikalla, minne on tervetullut, voi olla lapsen psyykkiselle kehitykselle silloin tärkeä asia. Näin varmaan on harvat lapsen kanssa, mutta kyllähän näitäkin on).

Enkä mä tunnista muutenkaan moista ongelmaa. Meillä toimi taas ihan vastavuoroisesti.

häpeän sotkuista kotia. Tiedän että on sairasta, mutta en vaan saa siivottua.

Naapuri päästi lapseni vasta sitten kylään, kun sanoin hänen pojalleen, että ei meille tulla.

Aina ei jaksa olla se joka ottaa kylään lastensa kaverit, vie uimaan ym. ja selkeesti väsyn vilkkaiden poikien valvomisesta.

Pojalla on toinenkin kaveri ja tämän pojan luona on nytkin.

Tuntuu hyvältä, kun vastavuoroisuus toimii ja se kyllä vahvistaa ystävyyttä, kun me ei olla aina niitä antajia.

Lastensa ystävyyssuhteiden eteen on tehtävä työtä kaikkien vanhempien.

Tuolla noi seinänaapurit vain siivoo ja lenkkeilee, kun heidän poika kyläilee meillä, niin kyllä vituttaa.

Muilta ei voi vaatia, mutta voi myös sanoa ei, kun ei itse jaksa ottaa vieraita kotiinsa.

Monesti päästettiin lapsia kylään, vaikka ei oltaisi haluttu.

oma rauha tärkeää muillekin tämän perheen jäsenille. Vuoroin vieraissa eli jos muille ei saa mennä koskaan niin älä päästä teillekään aina. Komenna pois välillä!

Vaikka alkoholismia tms. jonka takia ehkä kotia hävetään tai lapsi ei itsekään halua siellä olla?