Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Se oli nyt tässä, tämä(kin) työsuhde

Vierailija
18.06.2010 |

Hetki sitten kotiuduin, päättyi 6kk työsopimus eikä uudesta tietoakaan. Ahdistaa helvetisti, pidän nyt 1,5-vkoa oikeata lomaa kun vuosilomia jäljellä ja sitten olisi, taas, ilmottauduttava työvoimatoimistoon.

Alan olla liian vanha tällaiseen (34v) jatkuvaan epävarmuuteen ja työttömyyteen vähän väliä, en edes tiedä mitä on "kunnon" palkalliset kesälomat ja lomarahoista nauttimiset, henkiset voimavarat vähissä, ahdistaa ahdistaa ja pahasti.

Saan toki ansiosidonnaista, mutta tulot tippuu silti n.700e/kk ja se on meille hemmetin iso raha kun ei muutenkään ole millä mällätä.



Huokaus, yritän nyt kuitenkin nauttia kesästä vaikka en tiedä miten se taas kerran onnistuu.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
18.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vuoden verran nuorempi :). Mutta näillä mennään, minkäs teet.



Itse opiskelen jatkuvasti lisää, ehkä tämä jonain päivänä vielä palkitaan :D.

Vierailija
2/4 |
18.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä saatat olla seuraava! Yritä nyt nauttia kesästä, saattaa olla että vakityö on lähempänä kuin uskotkaan. Tsemppiä sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
18.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikka taloudellisen toimeentulon huolet on inhottavia, niin pitäkää huolta itsestä! Kannattaa opetella jonkinverran hallitsemaan ahdistusta ja nauttia elämästä kaikilta niiltä osin kuin vaan voi. Elämä itsessään on se tärkein asia, eikä mikään ole hirveämpää kuin huomata vuosien kuluttua elämän olleen pelkkää ahdistusta pätkätöistä. Kannattaa siis ehdottomasti opetella nauttimaan elämän hyvistä puolista ja työntää ahdistus takaa-alalle aina kuin vain voi. Apua saa kirjoista, arvomaailmaansakin kannattaa tarkistaa jne. Eihän se käytännön huolia poista ja tietenkin epävarmuus vaikuttaa, mut huolimatta työstä tai sen puutteesta, se itse elämä on ja pysyy arvokkaana niin kauan kuin sitä riittää.Eikä ainoa oikea tapa elää todellakaan ole luterilainen työmoraali ja suorittaminen:)



Terv. ikuinen (ja nykyään tyytyväinen) pätkätyöläinen

Vierailija
4/4 |
18.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse tein opiskelujen jälkeen lähes 15 vuotta töitä osa-aikaisena, tunti-työläisenä tai määräaikaisena. Vasta nyt neljänkympin tienoilla sain ekan vakituisen työpaikan.Olen ainakin oppinut pitämään taloudestani huolta, kun aina on pitänyt tarkkaan laskea mihin rahat riittää.Ei ole tosiaankaan helppoa kaikilla aloilla työllistyä ja itsekin saan koulutukseeni nähden "ala-arvoista" palkkaa, mutta iloitsen kuitenkin siitä, että sain vakituisen työn.Nautihan kesästä ja luota siihen, että kyllä se uus työpaikka vielä löytyy.