Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla oikeaa rakkautta tämä
17.06.2010 |
Kyse nykyisestä miehestäni. Tavattiin ystäväni kanssa hänet ensimmäisen kerran baarissa, kaikki oltiin selvin päin. Mies kiinnostui ystävästäni, eikä minua juuri huomannutkaan. Yritti tosissaan jonkin aikaa ystävääni, lähetti viestejä ja kun näki, tuppautui juttelemaan. Ystäväni ei ollut yhtään kiinnostunut miehestä, ja yhteydenpito loppui lyhyeen. Itse kiinnostuin heti miehestä, ajattelin että wau, tuon minä haluan. Mutta kun huomasin ettei miestä kiinnostanut niin en sitten edes yrittänyt tutustua. Myöhemmin tutustuttiin kuitenkin ja alettiin seukata, ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia.
Vieläkin ajattelen aina että mies ei heti ihastunut minuun vaan ystävääni. Ja näytti olevan enemmän ihastuksissaan mitä minuun ikinä. Mies on vannonut rakkauttaan, näyttää sekää sanoin että teoin että välittää ja rakastaa. Ja on kertonut ettei ikinä vaihtaisi minua kehenkään. Ollaan hyvin samantyylisisä, kiinnostuksen kohteet samalaiset jne.
Tiedän sen että ystäväni on hyvin erilainen, ei hän olisi mieheni kanssa sopinut yhteen jos olisivat paremmin tutustuneet. MUTTA miksi mua vaivaa se homma ettei mies ihastunut minuun vaan siihen ystävään. Hän olisi mielummin ottanut sen ystäväni. Mitä jos joskus ystäväni on taas vapaalla jalalla ja kuitenkin kiinnostuu vielä miehestäni, mitäs sitten?? Pieni pelko persiissä on.
Voiko tämä olla edes oikeaa rakkautta, olenko vain se jämä jonka mies sai kun ei saanut sitä jonka olisi oikeasti halunnut?
Tyhmää edes miettiä, mutta joskus vaan mietin. Kun itselläni ei ole ketään kenen perään olisin haikaillut. Mieheni on niin loistava, ja niin sopiva mulle etten voisi kuvitellakaan vierelläni ketään muuta.
Sanokaa jotain...... :)
Kommentit (10)
Kyse nykyisestä miehestäni. Tavattiin ystäväni kanssa hänet ensimmäisen kerran baarissa, kaikki oltiin selvin päin. Mies kiinnostui ystävästäni, eikä minua juuri huomannutkaan. Yritti tosissaan jonkin aikaa ystävääni, lähetti viestejä ja kun näki, tuppautui juttelemaan. Ystäväni ei ollut yhtään kiinnostunut miehestä, ja yhteydenpito loppui lyhyeen. Itse kiinnostuin heti miehestä, ajattelin että wau, tuon minä haluan. Mutta kun huomasin ettei miestä kiinnostanut niin en sitten edes yrittänyt tutustua. Myöhemmin tutustuttiin kuitenkin ja alettiin seukata, ja nyt ollaan oltu yhdessä jo vuosia.
Vieläkin ajattelen aina että mies ei heti ihastunut minuun vaan ystävääni. Ja näytti olevan enemmän ihastuksissaan mitä minuun ikinä. Mies on vannonut rakkauttaan, näyttää sekää sanoin että teoin että välittää ja rakastaa. Ja on kertonut ettei ikinä vaihtaisi minua kehenkään. Ollaan hyvin samantyylisisä, kiinnostuksen kohteet samalaiset jne.
Tiedän sen että ystäväni on hyvin erilainen, ei hän olisi mieheni kanssa sopinut yhteen jos olisivat paremmin tutustuneet. MUTTA miksi mua vaivaa se homma ettei mies ihastunut minuun vaan siihen ystävään. Hän olisi mielummin ottanut sen ystäväni. Mitä jos joskus ystäväni on taas vapaalla jalalla ja kuitenkin kiinnostuu vielä miehestäni, mitäs sitten?? Pieni pelko persiissä on.
Voiko tämä olla edes oikeaa rakkautta, olenko vain se jämä jonka mies sai kun ei saanut sitä jonka olisi oikeasti halunnut?
Tyhmää edes miettiä, mutta joskus vaan mietin. Kun itselläni ei ole ketään kenen perään olisin haikaillut. Mieheni on niin loistava, ja niin sopiva mulle etten voisi kuvitellakaan vierelläni ketään muuta.
Sanokaa jotain...... :)
joka miestä kiehto... Joku pikku juttu vaan...
Itsekin huomasin ihastuvani vääränlaisiin / ei itselle sopiviin miehiin..mietin miksi...nillä oli jotain luonteessa jota mulla ei ollu. Tuo voi ollav aikka ulkonäköjuttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin ajattelen aina että mies ei heti ihastunut minuun vaan ystävääni. Ja näytti olevan enemmän ihastuksissaan mitä minuun ikinä. Mies on vannonut rakkauttaan, näyttää sekää sanoin että teoin että välittää ja rakastaa. Ja on kertonut ettei ikinä vaihtaisi minua kehenkään. Ollaan hyvin samantyylisisä, kiinnostuksen kohteet samalaiset jne.
Tiedän sen että ystäväni on hyvin erilainen, ei hän olisi mieheni kanssa sopinut yhteen jos olisivat paremmin tutustuneet. MUTTA miksi mua vaivaa se homma ettei mies ihastunut minuun vaan siihen ystävään. Hän olisi mielummin ottanut sen ystäväni. Mitä jos joskus ystäväni on taas vapaalla jalalla ja kuitenkin kiinnostuu vielä miehestäni, mitäs sitten?? Pieni pelko persiissä on.
Voiko tämä olla edes oikeaa rakkautta, olenko vain se jämä jonka mies sai kun ei saanut sitä jonka olisi oikeasti halunnut?
Tyhmää edes miettiä, mutta joskus vaan mietin. Kun itselläni ei ole ketään kenen perään olisin haikaillut. Mieheni on niin loistava, ja niin sopiva mulle etten voisi kuvitellakaan vierelläni ketään muuta.
Sanokaa jotain...... :)
Kyllä se nyt tajuaa, että sä se maailman ihanin olet.
Ensin rentoudutte oikein kunnolla ja sitten sanot, että asia on vaivannut sinua. Jospa ystäväsi olikin vaan enemmän tyrkyllä, mutta miehesi huomasikin, että sinulla onkin samanlaiset ajatukset jne?
ONhan toi kurja tilanne kieltämättä ja jää kaivelemaan. selvittäkää se?
jämäkorvike...
hän olisi todella halunnut, mutta ei saanut. (Ja olisi ottanut jos olisi saanut)...Ei kai ne miehetkään kaikkea menneisyydestä kerro? Vai kertooko "Harmi kun en saanu yhtä naista, sen olisin halunut, no otan sit sut kun en saanut"
Mutta luonnehan se lopulta ratkaisee. Itse en todellakaan ihastunut mieheeni heti. Vaan ajan kanssa kun opin tuntemaan. Ei kyllä kestänyt kuin reilu viikko kun olin ihan lääpälläni ja mä tykkään myös hänen ulkoisesta olemuksestaan vaikka alussa ei juurikaan kiinnittänyt mun huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneet on menneitä. Miehes rakastaa sua nyt ja se on tärkeintä. Kyllä minäkin baarissa ensin Brat Pittiä varmaan yrittäisin mutta sitten olisin ihan tyytyväinen siihen kivaan tavikseen. Enkä tarkoita ap että olisit edes mikään tavis. Ystävässäsi oli vaan joku mikä miestäsi ensin kiinnosti. Se voi periaatteessa olla vaikka samantapainen hajuvesi mitä miehen äiti on käyttänyt :) (näin jostain luin joskus).
ja alettiin seukkaa, oltiin ihan vääränlaisia toisillemme.
Sitten ihastuin siihen, joka osasi soittaa kitaraa, no ei sitten paljoo kiinnostanut kuitenkaan...
Koska huomasin miten hieno ja mielenkiintoinen tyyppi siinä sivussa oli ollut koko ajan ihastunut minuun!! Hän on nykyinen mieheni, yhdessä ollaan oltu puolet elämästämme ja olen siitä asti rakastanut häntä aivan yli kaiken.
Joskus ei vaan heti huomaa millainen helmi istuu ihan vieressä kun keskittyy vääriin asioihin.
Jätä siis tuollaiset "jämä" -mietteet, se on hyvän energian tuhlaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena minä ihastuin aina miehiin, jotka eivät ihastuneet minuun. Kävivät vain panemassa minua. Itse taas jätin monta miestä (poikaa), jotka olivat todella ihastuneita minuun. Minä en vain syttynyt. Olin jo huolissani osuisiko kohdalleni koskaan ihmistä, jonka kanssa meidän tunteet kohtaisivat. No, osuihan se.
Näin jälkeenpäin 15 vuoden jälkeen olen monta kertaa ajatellut, että olipa onni, etten joutunut pitkään suhteeseen noiden miesten kanssa, joihin olin nuorena niin rakastunut. He eivät ole nykyisin yhtään minun tyyppiä ja elämäni olisi valunut aivan hukkaan heidän kanssaan. He esim. eivät ole kovin kouluttautuneita ja minä arvostan koulutusta jne.
En ala sitä enempää miehelle jauhamaan. Joskus vaan itse mietin. Olisi ollut kiva olla miehelle heti se ykkönen johon hän olisi ihastunut. Mutta kivalta tuntuu sekin, etät mies usein halaa ja kertoo kuinka hän rakastaa. Aina sanoo ettei vaihtaisi koskaan minua kehenkään. On lisäksi tehnyt valintoja jotka kertoo sen että todella välittää. Minun pitöisi olla onnellinen ja unohtaa. Mutta tyhmä kun olen niin silti mietin. Onneksi ystävä ei asu samassa kaupungissa ja nykyisin vähemmän ollaankin tekemisissä.
Senkin puolesta harmittaa, kun ystävänin on vähän sellainen flirttailija-tyyppinen. Keimailee miehille ja nauttii siitä että saa miehen ihastumaan. Todellinen luonne on sitten vähän ikävä. Antaa herttaisen kuvan itsestään mutta on ihan muuta kuin herttainen.
AP
omapahan on häppeensä!