Keskenmeno - missä syy???

Useinmiten on kyse jostain syystä viallisesta alkiosta, joka ei sitten voikaan kehittyä loppuun saakka. Alkion kehitys on niin ihmeellisen monimutkaista, ettei ole ihme ettei joka kerta onnistukaan.



Olen tosi pahoillani puolestasi! Keskenmenon kanssa ei mielellään eläisi, mutta pakko on. Oman keskenmenoni aikaan sisko sanoi minulle, että tämä on vain asia joka on pakko hyväksyä. Vaikka joka solu ruumiissa sanoisi vastaan, se on kuitenkin vain elettävä läpi.



Mutta älä huoli, aika parantaa ja meilläkin on pitkän yrittämisen keskenmenon jälkeen lapsi ja toinenkin matkalla. Keskenmeno on kuitenkin raskaus, johon kehosi selvästi pystyy. On vain tuurista kiinni että tämä kerta päättyi näin. Ensi kerta on taas uusi. Ota aikaa itsellesi, ja kunhan taas jaksat, lähde miettimään uutta yritystä.

ja lääkäri sanoi, ettei keskeytyneelle km:lle ole mitään sen erityisempää syytä kuin spontaanillekaan. Keskenmenojen suurin syy on sikiön kromosomivirhe.

ja jokin kehityksessä kai meni vikaan. Noilla viikoilla kehittyy sydän, hermosto, aivot ym. tärkeät elimet. Mieluummin menee kesken kuin kehittyy ja syntyy sairaana. Näin mä mietin. Enkä nyt sureskellut sen kummemmin, on pari lasta muutenkin.

se lohdutti. ap

Luulisin, että nuo viikot ovat riskialttiita koska tärkeimmät elimet rakentuvat tuolloin ja jos siinä menee jokin vikaan solunjakautumisssa tms. niin se on aika kriittistä. Näin siis kuvittelen, en tiedä.



Toivon voimia suruun. Minulla asian hyväksymiseen auttoi aika, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Suru oli aluksi musertavaa, mutta se alkoi jossain vaiheessa helpottaa.

siis kiitos oli nrolle 2.



Kyllä minua vaivaa ja tekee todella surulliseksi tuo keskenmeno, vaikka minulla jo lapsia onkin. Minulla oli vahva tunne, että jotakin on vialla sillä alkio oli kahdessa ultrassa oudon pieni. Mutta silti olisin halunnut pitää hänet.



ap

eli aiheuttaa keskenmenoa, vaan sen tosiaan johtuu paljon monimutkaisimmista jutuista. Alkion kehityksessä on tapahtunut virhe, ja jos keskenmenoa ei tulisi ja raskaus jatkuisi, lapsi syntyisi mahdollisesti todella vakavasti vammaisena, eikä välttämättä eläisi pitkäänVaikka keskenmeno onkin todella surullista, on silti varmasti parempi että alkion kehitys keskeytyy ja keskenmeno tapahtuu jo noin alkuvaiheessa jos alkio ei kerran ole elinkelpoinen. Voimia suruusi, ja haleja!

Äiti, minun täytyy jatkaa



Joku kutsuu kulkemaan.



Täytyy taittaa taival matkaa



vaikken tietä tunnekaan.







Siellä missä toisiansa



aallot vievät tansseihin



siellä veden loiskinassa,



siellä olen minäkin.







Siellä missä korkealla



siintää pilvi sulavin



siellä sinipilven alle



siellä olen minäkin.







Äiti,katso kuinka kasvan



kuule kuinka kohisen.



minkä kasvoin viimevuonna



tänään kasvan ohi sen.







Avara on taivaan syli,



tuulen tietä purjehdin.



Pääsky lentää pääsi yli,



siellä olen minäkin.







Älä pelkää, tulen kyllä,



tulen kyllä takaisin.



Iltatuulen hyväilyssä,



siinä olen minäkin.





t. 2



(ja jos haluat lukea senaikaista blogiani, niin käy kurkkaamassa: http://www.helistin.fi/?page=5646684&blogid=5265774 )

Valitettavasti.

Muistan jostain lukeneeni, että kaikista alkaneista raskauksista n. 70% päättyy keskenmenoon ennen rv 12 (osa jo niin varhain, ettei nainen tiedä olevansa raskaana). Eli suurempi osa menee kesken, kuin jatkuu ja päättyy onnellisesti.



Itse olen keskenmenon myös kokenut ja kyllä se satutti. Mutta sitten koitin ajatella, että alkion kehityksessä meni jotain pieleen ja se ei olisi ikinä voinut elää kohdun ulkopuolella. Ja parempi niin, että meni kesken heti, kuin että olisin 9kk odottanut että saan ihanan pienen vauvan, joka sitten synnyttyään olisi heti kuollut. Näinkin käy joskus.



Ajan kanssa paha olo helpottaa. Kaikkein kamalinta oli se, kun itse vuosin paljon verta ja oli kovia kipuja (alkio ei ollut tullut vielä ulos) ja samaan aikaan kuulin, että parikin tuttua on raskaana! Toki olin onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla hirveän katkera siitä, että minulta se otettiin pois.



Nyt on kuitenkin jo uusi raskaus käynnissä ja LA kahden kuukauden kuluttua. Vieläkin mietin tuota yhtä yksilöä, joka ei koskaan saanut elää elämäänsä mutta luonto hoiti asian näin. Ja varmasti oli parempikin niin. Loppujen lopuksi.



Voimia sulle tähän tilanteeseen ja muuta en voi sanoa, kuin että kyllä se siitä ajan kanssa. Näitä samoja latteuksia, mitä muutkin sanoo, mutta se on kuitenkin totta.

näin ihania ja rohkaisevia viestejä. Kiitos runosta erityisesti.



t. ap

-Itkusta ei vain tahdo tulla loppua.

ainakaan äiti ei ole sitä normaalilla elämällä aikaansaanut. Vakava kehitysvirhe, viallinen alkio on todennäköisin syy. Luonto karsii varhaisessa vaiheessa ne pois.

Totuus on, että niitä vain tapahtuu, syyttä. Mitä useampia raskauksia naisella, sitä todennäköisempää, että on ollut myös ainakin yksi keskenmeno. Omasta lähipiiristäni on vain muutama poikkeus, joilla ei ole ollut keskenmenoa. Niin ikävää kuin se onkin, se on osa luontoa. Eri asia sitten, ne joilla toistuvia peräkkäisiä usein - niihin yleensä löytyykin syy.

Minä antaisin mitä vain keskenmenosta, en halua olla raskaana, mutta en pysty tekemään aborttiakaan. 

Mutta keskenmeno on puhtaasti luonnon keino karsia vialliset yksilöt. Siitä ei voi kukaan syyttää itseään eikä siihen voi vaikuttaa. Se tulee silloin, jos Alkion kehitys ei ole mennyt niin kuin sen olisi pitänyt mennä.

Meidän suvussamme ei ole keskenmenoja, siksi toiveeni keskenmenosta onkin aivan turha.

Ottaisin enemmän kuin mielelläni jonkun teistä keskenmenon itselleni ja että te saisitte jatkaa toivottua raskautta ilman pelkoa keskenmenosta.

Voimia! Olen kokenut kolme keskenmenoa. Kaikista helpoimpia oli kaksi ensimmäistä, kun tulivat itsekseen pois. Rankin kokemus oli kaavinta. En ole koskaan ottanut sairaslomaa, halusin vain äkkiä arkeen kiinni. Onneksi näiden lisäksi on syntynyt kaksi ihanaa lasta. Syitä keskenmenoille ei tiedetä, vaikka on tutkittu. Nyt jälleen raskaana viikolla viisi. Ultra noin viikon välein, se helpottaa. Edelleenkään en anna itselleni lupaa ajatella koko raskautta, ei tule niin suuria pettymyksiä. Ja olenkin sanonut neuvoloissa, etten halua jutella aiemmista keskenmenoista. Ne saavat minut vieläkin itkemään, mutta koen etten halua päästää näistä tunteista irti. Ei sitä muistikuvaa alkiosta unohda millään, mutta ne ovat niitä ainoita muistoja mitä minulla niistä pienistä on.

Leikattiin väliseinä pois ja loppui keskenmenot

mies tykkää ja pojat tykkää. Esikoisen tukka ajettiin koneella ekan kerran varmaan lähempänä kolmea vuotta - harmittaa, että odotettiin niin kauan, kun katsoo vanhoja kuvia näytti aika kamalalta. Meidän pojille sopii sellainen ja se on ah niin ihanan helppo. Vaikka on lyhyt ei ole mikään pystytukka, sellaiset pystyssä sojottavat siilit on musta rumia.



Ja musta pitkät (usein sotkuiset tukat) pojilla on vaan tosi rumia.

koneella ajeltu tukka kohtaan, mitenkäs se nyt tänne hyppäsi. Aika asiatonta. Pahoittelen

Minäkin olen kokenut keskenmenon, eikä siitä ole kuin viitisen kuukautta aikaa. Nyt jo uudelleen kuitenkin raskaana, pian 12 viikkoa täynnä. :) Kyllä se voimille se keskenmeno ottaa ja huomasin itsekin olevani erityisen allapäin n. kuukauden-kaksi, sitten alkoi helpottamaan. En nyt päivittäin itkeskellyt kuin ehkä sairasloman ajan (5 päivää), mutta selkeästi sellanen hälläväliä fiilis oli vähän siivoamisen ja kaiken muun arkipäivän pyörittämisen suhteen. Olisi vaan halunnut olla rauhassa, murehtia sohvan nurkassa ja syödä suruunsa. Työ teki kuitenkin hyvää ja kun kuukautiset jälleen alkoivat alkoi olla parempi mieli, kun tiesi, että taas voi yrittää!



Ekasta kuukautiskierrosta keskenmenon jälkeen ei tärpännyt, mutta toisesta kerrasta kylläkin.. ja nyt ollaan sitten tässä... Tätäkin raskautta on varjostanut pelko keskenmenosta, joka alkaa nyt hieman jo helpottaa. Viimeksi päästiin viikolle 11, alkio oli menehtynyt kylläkin jo joskus viikolla 8. Keskeytynyt keskenmeno siis mullakin.



Meillä ei ole lapsia vielä ennestään ja tutkittiin tuo miehen spermakin sitten, tulos oli aika musertava, vaan 2% oli normaaleita siittiöitä. Onneksi olin tuloksen tullessa jo uudelleen raskaana. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että ei tuo vallan huonoa spermaa ollut, kun kaksi kertaa olen kuitenkin raskaaksi tullut ja määrä ja liikkuvuus oli kuitenkin suht ok.



Halusin vain kertoa oman kokemukseni ja toivottaa hurjasti tsemppiä jatkoon! Kyllä tekin vielä onnistutte! Joskus käy näin ikävästi, mutta sille ei mahda mitään. Todennäköisesti syynä tosiaan oli jokin sikiön kromosomivirhe, syy ei ole sinussa!



Voimia ja hyvää kesää! Voi kun voisin halata... :)

Mulla on myös taustalla keskenmeno (keskeytynyt), joka havaittiin noin päivälleen kaksi vuotta sitten. Edelleen mietin minkä ikäinen se pieni olisi ja millaista elämämme olisi. Mulla ei homma mennyt ihan putkeen, sillä lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut, sain pahan kohtutulehduksen enkä ole onnistunut raskautumaan uudelleen (kohdussa edelleen häikkää ja olemattoman ohut limakalvo). Ennestään on yksi lapsi, onneksi.



Olen siis aika katkera tuosta keskenmenosta. Silti ihmiselämässä on asioita, joille ei kerta kaikkiaan mitään voi. Ne pitää vain hyväksyä ja jatkaa parhain mahdollisin voimin ja kyvyin eteenpäin. Maailmassa on pahempiakin asioita kuin keskenmeno. Se on sitäpaitsi kovin kovin yleistä. Syy ei yleensä ikinä selviä. Mulle sanoi ihana hoitsu tilanteen selvittyä, etten mitenkään voinut itse sitä aiheuttaa, en teoillani enkä ajatuksillani. Se helpotti ja olen samoilla sanoilla tukenut myös itsesyytöksissä rypeneitä keskenmenon kokeneita ystäviäni.



Tsemppiä. Kyllä se siitä (ja muita tosia kliseitä).

joskus vaan käy niin. Minulla on ollut kolme tuulimunaraskautta, lääkäri tokaisi, että se vaan on tosi yleinen nuorilla naisilla.



Jos yhtään lohduttaa, niin tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kokevat saman joka vuosi. Asia ei ehkä koskaan unohdu, mutta minulla oli jokaisen keskenmenon jälkeen n puolen vuoden suruaika ennenkuin uskalsin yrittää uudestaan. Nyt on kaksi lastakin jo :)