Tiedän saavani tyrmäävän vastaanoton,

Jotain puuttuu ja se jokin täytyy jollain tavalla täyttää. Ja jos ei tapahdu suuntaa parempaan, eräänä päivänä et jaksa vaan teet sen muutoksen itse.

Entäs jos istuisitte miehesi kanssa juttelemaan ihan kunnolla ja kerrot kaiken, myös sen, että epätoivoissasi olet hakenut huomiota jo muualta, viattomasti tietenkin, mutta hakenut kuitenkin. Kerro, kuinka kärsit ja haluaisit muutakin yhteistä kuin se omaisuus.



Jos teillä on rakkautta niin asiat selviävät varmasti. Jos ei ole, niin pelkäämpä että tilanne ei ainakaan itsekseen korjaannu.

ihastun (jos sitä siksi voi kutsua) aina varattuihin miehiin. Koen kai jotenkin "turvallisemmaksi" hakeutua heidän seuraansa, koska he tietyllä tasolla ainakin ymmärtävät missä mennään. Ja millä pelisäännöillä pelataan..



En tiedä, hajoan tähän omantunnontuskaan! Ja on syytäkin, myönnän =(



Ap

Siis sillai eri tavoilla. Etusivulla nytkin monta aloitusta yksinäisyydestä avioliitossa, tyhjyyden tunteesta jne.

Meillä on toisaalta niin hyvä olla yhdessä, mutta nää ajat kun mies on poissa kotoa (joka tapahtuu siis usein) olen ihan hajalla.



Ja töissä, saan ihan uutta puhtia päivään tekstarista tai sähköpostista missä kehutaan kauniiksi tai toivotaan että nähtäisiin pian yms.



En silti olisi kummankaan takia valmis miehestäni luopumaan. Eli miten uskallan puhua jos lopputulos onkin se että mieheni haluaa erota?

Oikeastaan sinulla on vaan kaksi vaihtoehtoa: joko jatkat näin ja otat sen riskin että olet onneton lopun elämääsi (toisaalta voihan asiat myös korjaantua itsestään, mihin en kylläkään usko), tai sitten puhut miehesi kanssa tunteesi halki poikki ja pinoon, sen jälkeen asiat joko parantuvat tai huonontuvat, mutta ainakin suhteellanne on teidän molempien tietoisten valintojen ansiosta hyvätkin mahdollisuudet parantua ja elät elämäsi onnellisena rakastamasi miehen kanssa. Ja kaiken lisäksi syyllisyyden tunteesi jää pois, kun olet ollut rehellinen.



t. 3

Itselläni samanlaiset fiilikset, mutta tilanne on eri.

mitäs sitten kun saatte lapsen, jos miehesi on harvoin kotona, olisit periaatteessa yh... onko siinä järkeä?

Koira? Kielen opiskelu? Vapaaehtoistyö?

Kohta huomaat, että olet mennyt liian pitkälle ja miten sitten suu pannaan? Pian annat luvan kosketukseen, hyväilyyn, suudelmiin ja se on menoa sitten.



Tiedän tilanteen siinä mielessä, että mieheni on tehnyt näin. Nyt ollaan todella vaikeassa tilanteessa, on talot ja autot ja kaksi lasta. Jälkeenpäin on sanonut, että tunsi tyhjyyttä ja halusi huomiota, mutta ei osannut sitten siitä minulle kertoa. Tottahan huomio imartelee kaikkia, mutta itse on osattava tehdä raja siihen ja mietittävä seurauksia. Minun mieheni ei osannut, ja on nyt vasta tajunnut, mitä kaikkea on pelissä, vaikka kuvitteli, että "eihän tässä nyt mitään". Ja hän ei koskaan kuulemma suunnitellut mitään vakavaa tämän toisen naisen kanssa. Sinun on vielä hyvä vaikuttaa asioihin, koska et ole mennyt pitemmälle.



Kehoittaisin sinua nyt tosissaan puhumaan vakavasti miehesi kanssa ennen kuin tilanteesi karkaa käsistä. Silloin olet ainakin tehnyt itse jotain asioiden eteen.