Vahan kauhea kysymys, mutta: kenen haluaisit huolehtivan lapsistasi, jos niin kauheasti kavisi etta molemmat miehesi kanssa kuolisitte?

sopineet jo aikoja sitten, että jos jotain käy sisko huolehtii/adoptoi.

vuoden nuorempi siskoni on etusijalla..

että Suomessa lapset joutuvat melkein aina " vieraan" kasvatettavaksi jos omat vanhemmat kuolevat. Lapset sijoitetaan sukulaisille vain harvoin, isovanhemmille ei usein anneta iän vuoksi ja muillekaan sukulaisille harvemmin annetaan. Eivätkä vanhemmat voi etukäteen päättää kenelle lapset menevät, viranomaiset tekevät sen päätöksen

Miksi näin? Eivätkö vanhemmat voi ennen kuolemaansa tehdä jonkinlaista testamenttia, jossa ilmaisevat tahtonsa lasten tulevaisuudesta? loppuu vanhempien päätösvalta lapsiinsa kuolemaan? Todella typerää minun mielestäni. Ja surullista. Voiko todella käydä niin, että vanhemmat sopivat esim. juuri siskonsa kanssa, että tämä ottaa lapset huostaansa mutta virkavalta sitten päättääkin että niin ei saa tehdä! Hirveä ajatus!

Oma äiti on " vasta" 55 ja hoitaa lapsia työkseen ja on elämänsä kunnossa, ja ihana mummi, johon luotan. Samoin kyllä veljeni ja vaimonsa ovat hyviä ihmisiä ja vanhempia lapsilleen, mutta en tiedä, olisiko heidän mahdollista ottaa ylimääräisiä kasvatettavia. Miehen puolella ei ole oikein ketään, jonka uskoisin edes tahtovan ottaa lapset vastuulleen, vaikka varmaankin pitäisivät yhteyttä ja edelleen rakastaisivat lapsia, jos kuolisimme.

Mutta kieltämättä tässä sydämestään toivoo, ettei molemmat vanhemmat yhtä aikaa. Jos näin kuitenkin kävisi, niin veljeni perheessä on sydämissä tilaa lisälapsille. Ja toivottavasti viranomaiset ei todellakaan saa meidän lapsia pakkosijoittaa mihinkään muualle.

laatia testamentti lapsista, niin kamalalta kun se kuullostaakin. Onneksi meillä minun vanhempani ovat nuoria vielä, ja heille lapset olemmekin testamentanneet jos se kauhein tapahtuu.

en tiedä miksi näin on, mutta niin laki sanoo ja on minunkin mielestä surullista. Eli jos vanhemmat etukäteen ovat tehneet testamentin jonka mukaan lapset menisivät jollekin sukulaiselle, viranomaisten ei tarvitse sitä noudattaa vaan tekevät oman päätöksen. Opiskelen kasvatusalaa ja meillä oli tästä eräällä kurssilla puhetta. Itsekin haluaisin lapset mieluummin sukulaiselle kuin vieraalle. Suomessa kuitenkin ajatellaan että sukulaiset eivät ole se paras vaihtoehto, mm. ikä, omat lapset jne. voivat olla esteenä.

Jos sukulaiset sitten todella haluavat lapset itselleen niin joutuvat todennäköisesti taistelemaan heistä. Todellakin vain hyvin pieni osa lapsista sijoitetaan sukulaisille nykyään.

T: se aiempi kirjoittaja

JanicaJesmiina:

Miksi näin? Eivätkö vanhemmat voi ennen kuolemaansa tehdä jonkinlaista testamenttia, jossa ilmaisevat tahtonsa lasten tulevaisuudesta? loppuu vanhempien päätösvalta lapsiinsa kuolemaan? Todella typerää minun mielestäni. Ja surullista. Voiko todella käydä niin, että vanhemmat sopivat esim. juuri siskonsa kanssa, että tämä ottaa lapset huostaansa mutta virkavalta sitten päättääkin että niin ei saa tehdä! Hirveä ajatus!

testamentti ei auta, viranomaiset voivat siitä huolimatta sijoittaa lapset muualle.

Vierailija:

laatia testamentti lapsista, niin kamalalta kun se kuullostaakin. Onneksi meillä minun vanhempani ovat nuoria vielä, ja heille lapset olemmekin testamentanneet jos se kauhein tapahtuu.

ja hän sanoi, että vanhempien toive on etusijalla, ja sain sellaisen käsityksen, että sukulaisille ensisijaisesti. (Eri asia jos lapsi huostaanotetaan) Ja eikös tällaisia tapaksia ajatellen oikeastaan ne kummitkin pitäisi valita. Meidän lapsilla ei tosin ole kummeja, mutta mieheni kanssa toivoisimme heidän sijoittuvan minun veljeni perheeseen tai sitten mieheni siskolle, jos siis meille jotain tapahtuisi.

sijoittamisasiassa, kun molemmat lasten vanhemmista menehtyivät auto-onnettomuudessa. No heillä oli onneksi testamentti, jonka mukaan toivoivat lapsensa eräälle lähisukulaiselleen. Myös kuolleen pariskunnan toiset sukulaiset olisivat halunneet lapset. Tässä tapauksessa (kiitos testamentin) oli helppo päättää, että lapset voivat mennä vanhempien toivomien sukulaisten luokse. Eli vaikka se ei viranomaisia velvoita niin tottakai testamenttia pitkälle noudatetaan.

13&14, teillä on ollut järkevä sosiaaliviranomainen, mutta tilastojen mukaan vain murto-osa sijoitetaan sukulaisille, eli yleensä lapset menevät vieraille.

Tähän toivottavasti on tulossa muutos.

Vierailija:

ja hän sanoi, että vanhempien toive on etusijalla, ja sain sellaisen käsityksen, että sukulaisille ensisijaisesti. (Eri asia jos lapsi huostaanotetaan) Ja eikös tällaisia tapaksia ajatellen oikeastaan ne kummitkin pitäisi valita. Meidän lapsilla ei tosin ole kummeja, mutta mieheni kanssa toivoisimme heidän sijoittuvan minun veljeni perheeseen tai sitten mieheni siskolle, jos siis meille jotain tapahtuisi.

että tarkoitan nimenomaan tapauksia joissa vanhemmat kuolleet, en huostaanottoja. Opettajani, jolla pitkä kokemus ja hyvä asiantuntemus, kertoi meille tästä, lisäksi olen lukenut aiheesta itsekin.

Itse olen harkinnut, että tekisimme testamentin mieheni veljille. Kaksi vanhempaa vanhemmalle veljelle (tämä on jo sovittu), ja kaksi nuorempaa nuoremmalle veljelle. Omilla veljilläni on ikää jo sen verran, että heille en sen vuoksi sijoittaisi - nuoremmalla veljellä on itselläkin jo viisi lasta, ja vanhempi veljeni on selvästi lapsiajan jo ohittanut. Taas neljää lasta en voi pyytää kenenkään ottamaan, joten siksi olemme näin pohtineet. Testamenttia asiasta ei vielä ole laadittu. Miehen veljillä ei itsellä vielä ole lapsia, mutta ihan täysi-ikäisiä kuitenkin ovat ja vastuuntuntoisia ja lapsirakkaita miehiä.

Muutenkin vanhempani ovat luotettavia ja kunnollisia, sekä perusterveitä.



Miehen äiti olisi liian vanha.

Vai riittääkö jos on ilmaissut jollekin kantansa etukäteen?

Meidän esikoinen oli 8 kk kun lähdettiin miehen kanssa kahdestaan autoreissulle asuntomessuille. En osannut ääneen puhua asiasta, mutta laitoin hyvälle ystävälleni sähköpostia jossa sanoin että jos miehen kanssa joudutaan vaikka onnettomuuteen ja kuollaan, niin toivon lapsemme kasvavan veljeni ja hänen vaimonsa kotona, ovat kummejakin ja lapsia on omiakin. Ystäväni lupasi toimittaa asian eteenpäin jos niin kurjasti kävisi.

Onko tällainen menettely lain edessä pätevä vai pitäisköhän siitä tehdä joku virallinen paperi todistajineen kaikkineen?

kyllä meillä kummit kysyttiin niin, että ottavatko tytön, jos kuolemme molemmat.

Oikea isä on mielenterveysongelmainen, appivanhemmat kovin vanhat ja omani, no äiti ehkä jaksaisi, mutta isä taistelee nyt syöpää vastaan, eikä tervehtymisestä ole mitään takeita. Toivon että saisin elää ainakin niin kauan että poikani 15v ehtisi täysi-ikäiseksi ja voisi ottaa siskon luokseen. Ehkei sekään käy sos.ihmisille?

meillä on myös isäpuoli lapsilla, mutta jaksaisiko hän, viisikymppinen mies nyt jo.

Pelottava ajatus... kai sekin jotenkin järjestyisi sitten kun olisi pakko.

Toinen mahdollinen olisivat lapsen kummit. He ovat koko ajan aidosti välittäneet pojastamme. Jotenkin eri tavalla kuin kaverit yleensä. Heihin luottaisin.

joka on nyt 50 joten ei mikään ikäloppu.

Jos häntä ei kelpuutettaisi niin joko miehen veljelle (on kyllä muksuja jo omastakin takaa) tai omalle veljelleni (poikamies mutta tasanen ja rauhallinen luonne)



Appivanhemmat taitais olla viimisenä listalla. Enemmin jo vieraalle kun heille, kasvattajina todella surkeita.