Miten n.3-4 -vuotiaanne hallitsee numerot/laskemisen??

Pitää vielä lisätä, että IHANAA, muillakin elämä koostuu numeroista näemmä! (en ehtinyt lukea muita viestejä ennenkuin nyt). Meilläkin poika rakastaa tiettyjä numeroita (seiska oli lempikodin numero), nyt se tietää että asutaan viitosessa ja hokee sitä myös naapurin tädeille ja sitten mennään omaan kotiin ysiin, jota se inhoaa kun seiska on parempi. Se kysyy meiltä koko ajan, mikä olis äidin lempinumero ja meillä myös muistetaan täsmälleen tuttujen ihmisten numerot ja osoitteet ulkoa (isomummikin asuu seiskassa jee). Meillä poika kaksivuotiaana hahmotti myös adventtikynttilän kynttilät siten, että totesi: on parit. JOKA ASIA on jotenkin numeroihin liittyvä, varmasti katsoo maailmaa jotenkin numereenisin silmin, toisin kuin äitinsä.



Hän myös on erittäin rauhallinen, herkkä ja jaksaa keskittyä piiiiitkään kaikkeen, on aina jaksanut. Ei riehu pahemmin, ei ole kaikessa ekana ja suuna päänä eikä ystävysty kovin nopeasti. Kun ystävystyy, on erittäin lojaali ja auttavainen ystävilleen, rakastaa syvästi ystäviään ja läheisiä ihmisiä.



Nämäkö ne sitten meidän tulevaisuuden teknologian pitää korkealla tasolla nämä meidän muksut?



;-)

Pepper ja Tuoksuvadelma, kuulostaa ihan meidän pojalta nuo teidän kertomukset!! Just noi, että M on W " näin päin" ja meillä oli taannoin myös kelloradion näytöstä huomattu 3 -sehän on E toistepäin... Kelloradiota kyttää kanssa usein, 5-10 minuuttia menee helposti vahtiessa, että " mikä sitten tulee" -tai ennen kysyi, nyt osaa jo sanoa sen seuraavan numeron.. TOsin nyt vähän ihmettelee, että miksi siinä tulee 59:n jälkeen 00 eikä 60 niinkuin muuten laskiessa.. ;)

Makaronit on c-kirjaimia ja mitä milloinkin mistäkin näkee.. Itelle ei tulis mieleenkään!

Kalenteria on viime päivät tutkittu ihan urakalla, " mikä kuu" ja sit kenen synttärit on ja paljonko täyttää, nehän on tiedettävä tietysti.. Tietää, montako kappaletta on milläkin levyllä (ne 4-5, joita kuuntelee) ja jos kuulee kappaleen soivan, tietää miltä levyltä ja monesko biisi.. Ja niin edelleen..



Luonteeltaan (yllätys, yllätys!) rauhallinen, todella keskittymiskykyinen ja hieman ujokin.. Toisten (vieraiden) lasten kanssa ottaa hitaasti kontaktia, mutta sitten kun tutustuu, niin ei enää arkaile. Mutta ei tosiaan ryntää ensimmäisenä toisten lasten kanssa leikkimään tai juttelemaan.. Pihalla ei niinkään ole rakennellut hiekkakakkuja (oikeastaa vasta nyt kun 1,5v pikkuveli on niitä alkanut tehdä), vaan siellä järjesteltiin koneita riveihin (se on suurinta hittiä ollu) ja tutkittiin niitten ominaisuuksia ym.. Automerkit tuntee kaikki mahdolliset lisäksi ja muuta sellasia..



Keskittyy pitkiä aikoja, esim pikkulegoja tekee pitkän aikaa yksin, keväällä teki ekat (n.3v) ja seurasi heti rakennusohjetta kohta kerrallaan niinkuin isi näytti.. Palapelejä tekee tällä hetkellä n.60 palan. Kaikkea tuollaista näperrystä rakastaa..

Ei VOI olla totta, meillä myös on mietitty jo muistaakseni alle kaksivuotiaana isoa kirjainta, että " näin päin mersu, näin päin folkswagen" juuri ison M:n kohdalla!! :-DD Samoin meillä käännetään usein iso L-kirjain seiskaksi nurinpäin. Ja samoin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista ruuista: juustosta voi tulla kolmio = talon katto ja niin edelleen, ei tosiaan itselle tulis mieleenkään! Viikonpäivät, kuukaudet myös tärkeitä.



Automerkit tuntenut jo alle kaksivuotiaasta kaikki, tunnistaa jopa kaupungilla, että " tuossa on ***:n auto" ja yksi päivä jopa katsoi taustapeilistä takapenkillä istuessaan, että " äiti *** ja *** ajaa meidän takana" . Ja niin ajoi!! Ite en olis ikänä tunnistanut, mutta poika panee mieleen värin ja merkin lisäksi mallin sekä rekkarin.



Meidän pitäis saada nämä tyypit perustamaan joku pikkukemisti- tai pikkufyysikko-kerho...olenkin sanonut, ettei meidän poika varmaan halua mennä mihinkään jalkapallokouluun, mutta jos löytyis fysiikka- ja matikkakerho niin AVOT!



:-D



Ihan vedet silmissä piti nauraa kun luin teidän juttuja - ihan kun luulin olevani ainoa tällaisen lapsen äiti!

Todella tarkka kaveri meillä, omat lelut (pikkuautot, legot, junat lähinnä) on aina tiptop järjestyksessä ja niitä ei saa siirrellä -muistaa missä oli mersu tai pösö.. ;)

Kaikki pitää tehdä samassa järjestyksessä, samalla lailla kun aina on tehty -enää ei niin katastrofi ole, jos jotain muuttuu, mutta joskus 2veenä oli ihan kauheaa jos tehtiin jotain eri lailla kuin yleensä.

Autossa tarkkailee " punainen valo..keltainen..vihreä" , jos ei näe itse, niin päättelee siitä, pysäytänkö auton vai miten.. Leikkii tuota myös kotona. Nopeusrajoitukset mainitsinkin, liikenneympyrät (" saa ajaa tähän suuntaan" ) ym..

Piirteli itse paperille ja siinä ne ekat kirjaimetkin tuli ihan vahingossa.. OHo, tuli i ja sitten alkoi tulla a ja muita.. Kerran piirsi jotain ja totesi, että tuli koira -oli vähän kuin M mutta tuossa ylhäällä ne väkäset vähän pienemmät, ihan kuin koiran korvat! Piirsi silmät ja sittenhän se TODELLA oli koirannäköinen! Kaikkea tuollasia hahmottaa ihan kummasti, joka paikasta pyörittelee " tämä on sen ja sen näköinen" , tai " näyttää --ltä" -oli sitten kyse ruuasta, maidosta lasissa tai piirrustuksista, jäljistä hiekassa tai melkei mistä vaan..



Palapelejä tai muistipelin kortteja pitää usein laskea, että ovat kaikki tallella.. Ja kaikkea sellaista. Kyllä sitä aina välillä tulee ihmeteltyä, että MITÄ tuosta pojasta vielä tuleekaan..?? Ainakin ekaluokalla matikantunnilla kyllästynyt!! ;D

Meidän pikkumies tuntee myös kaikki automerkit ja on oppinut tunnistamaan mm. kaikkien naapureiden autot. Sitten kun pikkumiehen kanssa liikutaan kaupungilla, saattaa poika huutaa, että tuossa meni *** äiti ja tuossa *** isä. Eilen poika sanoi ulkona, että tuossa meni ukin auto. Minä vastasin, että ei se kyllä ukki voinut olla. Ohi olikin mennyt samanlainen auto, kuin mitä ukin auto on... Meilläkin bongataan myös autojen rekkareita.

Minäkin kannatan, että perustetaan joku pikkumatemaatikkojen kerho :). Minusta tuntuu, että kunhan tuo poika kasvaa, ei häntä tule kiinnostamaan futikset tai lätkät, vaan ennemminkin joku tieteiskerho.

Välillä minua kyllä huolettaakin se, että miten poika tulee aikanaan sopeutumaan muiden lasten joukkoon. Nytkin jo huomaan, että hänellä on päivähoitoryhmässään ihan eri jutut mielessä, kuin muilla lapsilla. Löytääkö hän vanhempana itselleen kaltaisiaan ystäviä?? Meidän ystäväpiiristä ei ainakaan löydy toista tuollaista pikkukaveria.

Tuoksuvadelma:

Automerkit tuntenut jo alle kaksivuotiaasta kaikki, tunnistaa jopa kaupungilla, että " tuossa on ***:n auto" ja yksi päivä jopa katsoi taustapeilistä takapenkillä istuessaan, että " äiti *** ja *** ajaa meidän takana" . Ja niin ajoi!! Ite en olis ikänä tunnistanut, mutta poika panee mieleen värin ja merkin lisäksi mallin sekä rekkarin.

Meidän pitäis saada nämä tyypit perustamaan joku pikkukemisti- tai pikkufyysikko-kerho...olenkin sanonut, ettei meidän poika varmaan halua mennä mihinkään jalkapallokouluun, mutta jos löytyis fysiikka- ja matikkakerho niin AVOT!

Me Keski-Suomesta..

Meillä ei vielä (!!) ole noita rekkareita alettu tarkkailla, ihme kyllä.. Tietää automerkeistä monista myös tarkemmin, esim Ford Ka, Ford Focus, Peugeot 206, Opel Tigra, Toyota Yaris... On omista pikkuautoistaan kysellt ja opetellut..

Mutta siitä piti vielä kertoa, että kun ajetaan auto katokseemme (jossa on siis taloyhtiön muitakin autoja) niin aina ilmoittaa montako autoa siinä on ja sitten kun pysäytän oman auton, niin lisää sen siihen lukumäärään.. Ja poislähtiessä, heti kun olen peruuttamssa, toteaa, montako jäi..

Tietää myös oikeat ajoreitit lukemattomiin paikkoihin kaupungin läpi ja muutenkin.. " tuosta oikeaan, tuosta vasempaan.!" Voisi laittaa vieraille ajo-oppaaksi.. ;)



Hih, ja tää nyt on vähän jo nolo juttu, mutta potalla käydessään laskee myös tuotoksensa, tai niiden lukumäärän... ;D



Mielenkiinnolla odotan tuota rekisterinumeroiden opettelua... eiköhän sekin kohta ala kiinnostaa, nyt vaan on keskittynyt vielä muihin.. TIetää kyllä kaikkien tuttujen ja sukulaisten autojen merkit ja värit kanssa.. :)

Meilläkin opetellaan automerkkeja oikein urakalla ja varsinkin omista pikkuautoista. Poika myös laskeskelee taloyhtiön pihan autoja ja on hyvin huolissaan, jos on joskus tilanne, että koko parkkis on tyhjä!!

Jedelede:

Meillä ei vielä (!!) ole noita rekkareita alettu tarkkailla, ihme kyllä.. Tietää automerkeistä monista myös tarkemmin, esim Ford Ka, Ford Focus, Peugeot 206, Opel Tigra, Toyota Yaris... On omista pikkuautoistaan kysellt ja opetellut..

Mutta siitä piti vielä kertoa, että kun ajetaan auto katokseemme (jossa on siis taloyhtiön muitakin autoja) niin aina ilmoittaa montako autoa siinä on ja sitten kun pysäytän oman auton, niin lisää sen siihen lukumäärään.. Ja poislähtiessä, heti kun olen peruuttamssa, toteaa, montako jäi..

Tietää myös oikeat ajoreitit lukemattomiin paikkoihin kaupungin läpi ja muutenkin.. " tuosta oikeaan, tuosta vasempaan.!" Voisi laittaa vieraille ajo-oppaaksi.. ;)

Meillä myös yksi! Pepper, noi automerkit on pop täälläkin. 1,5-vuotiaana poika bongas kaikki BMW:t ja Volvot liikenteessä, vaikkei osannut edes kunnolla puhua. Lähes kaikki automerkit tunnisti 2-vuotiaana, vaikka värit on opittu vasta hiljattain (kohta 3v).



Numerot on kans tosi kiinnostavia. Numerot luettelee melkein 20:een, ja osaa käyttää niitä kymmeneen asti. Mä itse rakastan myös numeroita ja kaikkia logiikka- ja päättelytehtäviä. (Muille kiinnostuneille vinkiks, tsekatkaa uus lehti Aivotreeni.) Lukuja on tosiaan joka paikassa, moneen kertaan on laskettu nenät ja korvat, tuolinjalat ja lihapullat.



Mua on kans yllättäny, kuinka toi kiinnostus voi olla niin luontaista. Mutta mitä muuta voi odottaa kahden insinöörin lapsesta...

Poika on jo vuoden määritelly ihmiset autojen kautta (mikä materialisti!). Joskus ei muista nimiä, kenestä puhutaan. Mutta kun mainitaan, mikä auto kyseisellä ihmisellä on, niin johan poika muistaa. Kun poika oli ekan kerran gondolihississä 1,5-vuotiaana, kysyin mökille palattuaan, missä tämä kävi. Vastaus oli haltioitunut " Voovo" , kun oli ajellut hissille ja takas papan Volvolla. Tällä viikolla mummi toi pojan muskariin, ja tärkeintä oli ajelu Toyotalla.



1,5 vuoteen meillä ei ole leikitty millään muulla kuin autoilla. Muoviset lelut ei kelpaa, vaan autojen pitää olla aitoja pienoismalleja. Siitä iskäkin on innostunut keräilemään Matchboxeja, ja päivittäin tapellaan, millä autoilla poika saa leikkiä ja mitkä on koristeita.

Onko kukaan muu teistä pikku matemaatikkojen vanhemmista koskaan epäillyt, että lapsella voisi olla asperger.

Omakin lapseni osasi, numerot, autonmerkit, kirjaimet ja kaikenmaailman logot jo niillämain kun täytti 2. Sen jälkeen osasi näkömuistista lukea ties mitä. Ja kaikki numeroihin liittyvä on koko ajan kiinnostanut - kiinnostuksen kohteet tuntuvat olevan ihan erit kuin muilla ikäisillään.

Itse olen lähinnä huolestunut moisesta - enkä niinkään onnellinen ja ylpeä, sillä olen alkanut epäillä, että pojalla saattaa olla aspergerin syndrooma.

Toki joskus on käynyt mielessä, mutta silti.. en hakemalla hae jotain syytä poikani käytökseen. Enkä nyt oikein yhdistä lastani ko. syndroomaan, vaikka joku kohta saattaisikin täsmätä..

Lainaan tähän pätkän Aspergerin syndroomasta yhdeltä sivustolta:

Aspergerin syndrooma eli oireyhtymä (AS) on neurobiologinen (aivoperäinen) keskushermoston häiriö, joka näkyy henkilön sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi AS-henkilöllä saattaa esiintyä vaihtelevasti kielellisen ja ei kielellisen kommunikoinnin vaikeuksia, toistavaa käyttäytymistä, toimintoihin juuttumista sekä poikkeavaa reagoimista aistiärsykkeisiin. Nämä tekijät vaikeuttavat oleellisesti arkielämässä kuten myös koulussa selviytymistä.

Miten Aspergerin Syndrooma ilmenee

Yksilölliset vaihtelevuudet ovat suuria ja oireet vaihtelevat ikäkauden ja kuntoutuksen mukaan. AS-henkilöille tyypillisiä piirteitä ovat mm. seuraavat:

1) Vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Henkilö on huomattavan itsekeskeinen ja ehdoton.

[color=red]Meillä lapsi on mielestäni ihan normaalin UJO, ei sosiaalisissa vuorovaikutuksissa mitään ongelmia ole sen kummemmin..[/color]

2) Kapeat kiinnostuksen kohteet.

Henkilöllä on jokin erityinen intohimoinen harrastus tai mielenkiinnon kohde. Elämä näyttää pyörivän vain kyseisen mielenkiinnon ympärillä, ja kaikki muu tuntuu jäävän täysin vaille huomiota.

[color=red]Okei, numeroita näkyy joka puolella, mistä niitä vaan voi keksiä, mutta se on enemmänkin " tällä hetkellä IN" , kuin mikään muu..Kyllä poika muutakin puuhaa, ihan normaalisti toki!On muutakin elämää siis..[/color]

3) Pakottava tarve juuttua rutiineihin tai harrastuksiin.

Henkilöllä on pakottava tarve keskittyä kiinnostuksen kohteeseen. Tämä harrastus vie usein niin paljon aikaa, että muut toiminnot, kuten ihmissuhteet ja arkiaskareet kärsivät. Hän saattaa painostaa muita noudattamaan rutiinejaan tai harrastuksiaan niin, että se pyrkii hallitsemaan myös muiden elämää. Tähän liittyy usein myös vaikeasti hallittavia kiukunpurkauksia.[color=red]Ei mitään pakottavaa tarvetta, toki pitää rutiineista, mutta sehän on ihan normaalia lapsille, rutiinit tuo turvaa. Ei meillä tämä numeroharrastus haittaa muita puuhia tai mitään tuollaista..[/color]

4) Puheen ja kielen kehityksen ongelmat

Henkilön puheen kehitys on ollut lapsena viivästynyt tai erikoinen. Puhe varsinkin alle kouluikäisenä on huoliteltua, virheetöntä kieltä ja antaa pikkuvanhan vaikutelman. Äänenkäyttö voi olla myös erikoista ja jopa konemaista. Myöhemmällä iälläkin puhe saattaa olla muodollisesti täydellistä ja pikkutarkkaa, vaikka puheen ymmärtämisessä on suuria ongelmia.[color=red]Puheen ymmärtämisessä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia, nytkin saa selostaa pitkän lauseen ohjeita, niin poika kyllä muistaa ja osaa. Puheentuotto on sitten heikompi, tosin siinäkin on menty isoin harppauksin. Siis asiaa tulee, mutta ääntämisessä on vielä pieniä hankaluuksia, mutta ei mitään merkittävää kuitenkan[/color]

5) Nonverbaaliset kommunikaatio-ongelmat

Henkilö käyttää rajoitetusti tai niukasti ilmeitä ja eleitä. Hän ei osaa tuottaa tai tulkita nonverbaaleja viestejä. Ilmeet ja eleet saattavat esiintyä myös väärissä asiayhteyksissä.[color=red]Tälläisiä ei meillä puutu! Ilmeilee ja ymmärtää kyllä toistenkin ilmeistä..[/color]

6) Motorinen kömpelyys

Motorinen kömpelyys esiintyy usein hienomotoriikan tai karkeamotoriikan puolella, mutta se ei ole välttämätön edellytys diagnoosille.[color=red]Ei mitään kömpelyyttä, päinvastoin! Ketterä ja näppärä sormistaankin. Ajaa pyörällä, kiipeilee, juoksee, käyttää kynää ja kokoaa pikkulegoja ym..[/color]

¿ Älykkyys: Valtaosa normaaliälyisiä. Lahjakkaita ja heikkolahjaisia suunnilleen yhtä paljon. Jonkin verran myös lievästi kehitysvammaisia. Älyllisestä kapasiteetistaan huolimatta ongelmia voi ilmetä etenkin toiminnan ohjaamisessa sekä keskittymiskyvyssä ja valikoivuudessa keskittyä.[color=red]Keskittymiskyvyssä ei ole MITÄÄN ongelmia.. Päinvastoin! Moniko kolmevuotias poika jaksaa keskittyä yli puoli tuntia saman (esim legon) rakentamiseen...?Meillä se tapahtuu ilman herpaantumista![/color]

[color=red]En nyt sanoisi, että kaikkien täytyisi huolestua, jos joku kohta osuisikin omaan lapseen.. Vaikka toki kannattaa asia tutkituttaa, jos se omaa mieltä vaivaa (tai jos vaikka suvussa on ko- syndroomaa), mutta minua ei asia ei nyt siinä mielessä ainakaan huoleta! Lapsilla on omat kiinnostuksenkohteensa, ihan kuin aikuisillakin! Lapset on niin eriluonteisiakin.Vaikka meilläkin paljon numeroita ym pyöritellään, niin eivät ne kuitenkaan elämää hallitse!! Menee toki päiviä, ettei ihan joka asiaa lasketa ja sitten taas enemmän.. ;)[/color]

Toki löytyy lapsia, joille syndrooma on täyttä totta! Mitenkään vähättelemättä tietenkään, toivottavasti kukaan ei ymmärrä väärin..



Edelleen olen ylpeä lapsestani ja hänen taidoistaan, pidän häntä lahjakkaana ja sikäli poikkeuksellisena tapauksena! :) (toki olisin ylpeä lapsestani joka tapauksessa!) Ja aion rohkaista häntä tässä asiassa! haastetta täytyy olla ettei tylsisty.. ;)

Enkä minäkään ole huolissani mistään oireyhtymistä, minusta tuntuu että poika vaan on persoonaltaan tällainen matemaatikko. On erittäin näppärä juoksija ja kiipeilijä ja käy mm. temppukerhossa, kesällä hetken oli jopa futiskoulussa (mutta keräili kukkia...).



Ja meillä myös osataan autokatoksen autot ulkoa, jopa huomaa sen kun naapuri on vaihtanut talvirenkaat. Ja myös lasketaan montako autoa on kun me lähdettiin ja montako on kun tultiin.



On nämä hauskoja!

Poika on rauhallinen ja hieman ujo, mutta muuten sosiaalisesti lahjakas. Hän puhuu hyvin eikä puheen ymmärtämisessä ole koskaan ollut ongelmia. Hän on erittäin keskittymiskykyinen ja liikunnallisesti taitava. Totta on, että hän on kiinnostunut numeroita ja kirjaimista (ja niistä autoista), mutta myös monesta muusta asiasta mm. kirjoista ja musiikista.

vielä ei ole täällä talvirenkaita tarvittu, joten sitten sitä taas tarkkaillaan.. ;) Kauppaleikit on myös jees, on sellanen kassakone, jossa on laskin.. ;) ei sentään vielä osaa laskea ostostensa hintoja yhteen (vaikka plussan tajuaakin..).. Naurussa on monesti pitelemistä, kun tämä kaveri väläyttää näitä tietojaan! ;D Osaa kyllä hassutella onneksi muutenkin, siinä on pikkuveli 1,5v suurena apuna.. (siinä on kaveri, joka pelaa sitten enemmän tunteella, ei varmasti isompana tuollaisia mieti, mitä veljensä..)



Nautitaan näistä pikku fiksuista! ;)

Meidän poika on juuri täyttänyt 5 v ja tässä iässä alkaa eron huomata, kun lapset alkaa jo selvästi leikkimään enempi keskenään.

Muuten kun noi kaikki teidän jutut kuulosti myös meidän pojalta ¿ bussiaikataulut on meillä olleet jo pari kolme vuotta ¿lempikirjoja¿ ja bussit ja junat kiinnostaa muutenkin.. Kaikkien kaverien asuntojen numerot on osattu ulkoa. ¿Lempileluja¿ ovat kassakoneet, laskukoneet ja tietokoneet, jolla voi paitsi pelata myös kirjoitella kirjaimia ja numeroita wordilla ja Excelillä  - leikkii poika muillakin leluilla mutta jotenkin kiinnostus noihin numerojuttuihin on suurta. Myös toi kukkien keräily jalkapallokoulussa kuulosti tutulta ¿ on jotenkin aina ihan omat jutut mielessä.

Ennen tämä oli minustakin vaan hauska ja harmiton harrastus ¿ enkä huomannut niis suurta eroa muihin lapsiin, mutta kun tosiaan ikää on jo 5v alkaa eron toisiin lapsiin huomaamaan. Pojalla ei ole kauheesti innostusta muiden lasten juttuihin ja muut alkaa pitää meidän pojan leikkejä vähän outoina (kyllä hän välillä toki myös muiden lasten kanssa leikkii.)

Ei minäkään suoraan poikaani tuosta Jedeleden kopioimasta tekstistä tunnista, mutta kun olen perehtynyt vähän enemmän Aspergerin syndroomaan ja todennut etteivät ne oireet ihan noin yksioikoiset ole ¿ olen alkanut epäillä, josko pojallani olisi lievä sellainen.

Hänkin on motorisesti ihan kehittynyt ja oppinut puhumaan¿

Tai sitten hänkin on vaan ¿omalatuinen persoona¿ ¿ joissakin lukemissani kirjoissa ollaan sitä mieltä, ettei koko syndroomaan ole olemassa vaan nämä ¿pikkuprosessorit¿ ja ovat vaan persoonallisuuksia.





Mutta jos jotain aihe kiinnostaa tässä mielenkiitoinen kirja:



Gillberg. C. 1999. Nörtti, nero vai normaali? Aspergerin oireyhtymä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla.

Kyllähän sitä alkaa kaikenlaista oiretta ja muuta löytää, jos lukee enemmän kaikkia aiheeseen liittyviä kirjoja ja muita. Niinhän se on että tieto lisää tuskaa..

Eli minä ainakin taidan vielä jättää kirjat aiheesta ja muutenkin lukematta, niin ei ala mielikuvitus itsellä liikaa laukkaamaan.. Sitten on eri asia, jos se elämistä tosiaan alkaa haittaamaan! Missä sitten menee rajat, kuka on normaali, ja kellä on jokin syndrooma.. Se on niin vaikea määritellä kumminkin.

Niin kauan kun lapsi voi hyvin ja pärjää elämässään, en tästä asiasta aio stressata. Toivottavasti ei tarvitsekaan. En jaksa murehtia etukäteen.. :)

löytyy teidän lapsistanne. Pokani laski minulle 149 3,75 -vuotiaana kaupassa. Hän pitää mittaamisesta (remontin keskellä vanhassa talossa mittaamista riittää). Hintalapuista uusien lukujen katsominen on mukavaa (uuden pesukoneen etsiminen oli vaivatonta kun poika viihdytti itsensä). Hän osaa muodostaa noin tuhanteen, vaikka epäilen ettei hän ymmärrä sen suuruutta osatessaan luetella mikä tulee seuraavaksi. Hän innostui reilu kolmivuotiaana miettimään mitä on kolme ja kaksi yhteensä. Nykyään ihmetellään paljonko on kolme kuutosta jne. Onneksi hän tekee paljon muutakin ja on tavallinen lapsi leikkeineen ja muineen.



Kaikilla lapsillamme näyttää olevan myös kyky keskittyä tekemisiinsä ja samalla muistaa hyvin asioita. Poikani leikkii autokilpailua, hän on antanut autoille numerot (joita ei ole kirjoitettu autoihin) ja kisan edetessä hän kertoo meille monentena on mikäkin auto (nyt kolmonen johtaa ja vitonen on viimeisenä).Poikani osaa kirjaimet (itse asiassa aakkoset järjestyksessä kuin lorun), tunnistaa kirjaimet, mutta sanoista ei osaa lukea kuin pari tuttua sanaa. Epäilen lukemisen tulevan vasta keskarissa tai koulussa.



Niin kauan kun pienellä lapsella ihmettely ( maailman jäsentäminen) ja laskeminen on vapaaehtoista ja hauskaa ollaan oikeilla jäljillä. Älkää tuputtako vielä laskutoimituksille nimiä (+, - kerto) vaan antakaa heidän muododtaa omin sanoin käsitteistönsä. Havainnointi ja yhtäläisyyksien ja eroavuuksien etsiminen ovat tärkeitä. Matematiikan opettajana suosikkileluni pojalle ovat legot, mutta osaltaan myös ukkojen antaman mahdollisuuden omien tarinoiden luontii takia.

- laskee sataan

- laskee laskuja 0-30 osan sormista osan muistaa ulkoa tai laskee päässä

- osaa kirjaimet

- tunnistaa sanan alkukirjaimet

- osaa vaihtaa sanasta kirjaimen esim alkukirjaimen