Miten n.3-4 -vuotiaanne hallitsee numerot/laskemisen??

Meidän tyttö todella kiinnostunut numeroista ja laskemisesta. Automatkat menevät nykyään hurahtamalla, kun hän haluaa, että isi/äiti kyselee miinus- ja pluslaskuja häneltä eli tyyliin 2+4 ja 7-2. Tyttö laskee sormilla lähinnä 0-10 lukualueella mutta jonkin verran osaa myös isommilla. Ja mieletön kiinnostus nyt kelloa kohtaan! Sai just oman rannekellon ja osaa täydet tunnit katsoa. Voi sitä riemua, kun osaa ilmoittaa, että äiti kello on 5 ja lasten ohjelmat alkaa tai äiti nyt, kunsyödään, niin kello on 12.



Myös kirjaimista kiinnostunut kovasti. Osaa/tuntee aakkoset ja kirjoittaa oman ja siskonsa nimen ilman apua. Tekee kauniita kirjaimia ja kyselee joka päivä, että miten kissa tai vaikka myyrä kirjoitetaan. pitää sanoa kirjaimet yksi kerrallaan ja kirjoittaa ne paperille. Osaa lukea jo tavuja. Ulkona yrittää " lukea" kovasti kauppojen mainoksia ja bussin kylkien tekstejä.



Pikku siskokin (2v) innostunut hokemaan " mikä ä ja mikä ö" eli kovasti harjoittelee mukana ja osoittelee sanoja ja kirjaimia kirjoista.

osa-alueella? Matemaattisesti? Kielellisesti? Motorisesti? Sosiaalis-emotionaalisesti jne. jne? En kysele vertailun vuoksi, vaan siksi, että oma kokemuspohja rajoittuu omaan poikaan ja muutamaan kaveriin eikä noin pienestä joukosta saa tehtyä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä :-)

Meillä kolme ja puoli vuotias. Osaa 1-10 kyllä ja osaa sormillaan näyttää oman ja serkkujensa iät, ja laskee kuvista montako mitäkin on, mutta ei sen abstraktimpaa. Ei mun mielestä vielä tarvitsekaan osata sen enempää. Kellonajat kiinnostaa, mutta sanoo itse että on vaikka kello 25... joten ei paljon tajua siitä kuitenkaan. Ymmärtää kuitenkin että numeroita käytetään. Mun mielestä se onkin tuossa iässä olennaisinta, että ymmärtää, että numeroilla ilmaistaan tärkeitä asioita. :)

Kyllä meillä vielä lasketaan montako sormea on pystyssä ja nopasta pallukoiden lukumäärä (paitsi pidemmän pelituokion aikana muistaa jo sitten ulkoa nopan lukemat). Ei alle 4v:lla tytöllämme kyllä ole hajuakaan mitä numeroita on esim. 3 ja 6 välillä. Isompia numeroita ei osaa (ei ymmärrä logiikkaa että täysien kymmienien jälkeen luvut alkavat alusta). Numero 49 on täysin käsityskyvyn ulkopuolella.

Laskemisesta meillä sen verran että tyttö ymmärtää jos on esim. 3 ja siihen lisää 1 niin laskee että siitä tulee 4 (tai vastaavasti osaa jakaa 4 tasan 2 ja 2) ja muut tälläiset pienet laskutoimitukset onnistuvat. Tähän kiinnostukseen on varmaan hyvinkin syynä eskari-ikäinen veli, joka osaa myös juuri saman verran laskea kuin siskonsakin - ei siis yhtään paremmin. Itse käsitän tälläisenkin muutamilla pienillä luvuilla laskemisen lukujen luettelemisen avullakin laskemiseksi. Lisäksi minusta olisi hyvä että lapset ymmärtäisivät mihin numeroita ja lukuja voi käyttää. Oppisivat soveltamaan näitäkin taitoja käytännössä (kalenterista päivien numerot, kellon ajat, eri suuruiset rahat, leikissä jakaminen jne). Minusta itse luvut eivät ole tässä itseisarvo sinänsä.

Jedelede:

Eli esim. miten pitkälle osaa luetella numeroita ja osaako käyttää numeroita muutenkin kuin " oikeassa järjestyksessä luettelemalla" ?

Osaako esim. sanoa (laskematta ääneen), että montako sormea tässä on tai jos kysytään, että mitä numeroita on vaikkapa 3 ja 6 välillä? Entä isommat numerot.. ja vaikkapa jos kysytään, että mikä numero tulee 49:n jälkeen, osaako sanoa sen suoralta kädeltä (laskematta)?

Lähinnä nyt olisin kiinnostunut tuosta " todellisesta" laskutaidosta, ei pelkästään tuosta numerolitanian luettelemisesta.

Todellakin, ei tuon ikäisen ole vielä tarkoitus osatakaan enempää.. Kuullostaa just sellaselta NORMAALILTA, mitä minäkin tuonikäisen kuvittelisin osaavan..Sillä vain kyselen, kun oma n.3,5 vuotiaani on tositositositosi kiinnostunut numeroilla pelailemisesta (myös kirjaimilla) ja ihmettelen, että onko muilla vastaavaa..

Tällä hetkellä laskee (luettelee) numerot niin pitkälle, etten edes tiedä.. Kertaistumalta jaksaa luetella jonnekin 60-70 asti, mutta osaa kyllä siitä eteenpäinkin.. Myös sadasta eteenpäin hahmottaa, miten luvut muodostuu.

Huomaa numerot joka paikasta ja kyselee/pohtii niitä.. Kalenterista kysyy kerran, mikä päivä on, ja siitä eteenpäin tietää itse katsomalla, monesko päivä.. (ei siis enää tartte kysyä) On laskenut jo pitkään, että esim. silleen, jos lautasella on 5 lihapullaa, niin montakko jää, jos syö yhden tai lisää yhden tai kaksi.. Eikä tartte niitä erikseen laskeskella, sanoo vaan suoraan. Sama jos laskee vaikka palapelin paloja, niin sit tietää, että ku 15 on jo laitettu, niin seuraavaksi tulee 16.. Mutta, mutta, jos seuraava pala ei tuukaan siihen viereen, vaan vaikka jää kaksi tyhjää väliin, niin pala on sitten se 18 ja sitten jos tulee se 16.pala paikalleen, niin sanoo sen oikein.. Tai jos kysyn, mikä tulee 52:n jälkeen, niin tietysti 53..



Välillä oon ihan ihmeissäni tuon pojan kanssa.. Ollaanhan me molemmat vanhemmat matemaattisesti lahjakkaita, mutta ei kyllä olla tommosia lapsena oltu.. Kiinnostais tietää, onko kellään muulla vastaavaa pikku matemaatikkoa kotonaan?!?



Kirjaimet on lähes yhtä suosittuja, tunnistaa jo useampia sanoja ja luettelee kirjain kirjaimelta,miten ne kirjoitetaan.. kirjoittaa myös itse kirjaimia..

Suvussa on juuri koulunaloittaneita, jotka on ihan ns, normaaleja lapsia, mutta tuollaiset laskutoimitukset ei onnistu niiltäkään..

Hieno taito, ei siinä mitään, kunhan nyt vain pohdiskelen, kuinka yleistä tämä on.. :)

Oma neitimme on vasta 1,5 v., joten sinänsä omaa kokemusta ei ole, mutta mitä olen kavereiden ja sukulaisten tenavia seurannut, niin ei siellä taida olla joukossa yhtään, joka olisi matemaattisesti noin lahjakas. :) Joten kannattaa kyllä olla vähän ylpeä siitä, että omalla lapsella on noin poikkeukselliset kyvyt matikan saralla. ;) Olettekos kokeilleet, kiinnostuisiko lapsi erilaisista matikkaa vaativista peleistä tms.? Nimittäin tuota taitoa kannattaa kyllä vaalia ja kannustaa oppimaan lisää, matemaatikolle riittää varmasti kyllä töitä jos sitten joskus isona sille uralle päätyy. Ja vaikka ei päätyisikään, niin lapsesta tuntuu varmasti hyvälle, jos on joku asia jossa voi loistaa. :D

Todellakin, tuo kysymykseni oli vähän huonosti muotoiltu, mutta siis sitä ajoin takaa, että millä tavalla/minkä verran lapsi käyttää numeroita..? Siis juuri tuon litanian luettelemisen lisäksi..



Vielä piti lisätä tuohon meidän pojan taitoihin, että nyt on alkanut kiinnostaa myös kello, " mitä kello on?" kuuluu usein ja muistaa jo joitain aikoja (monelta isi tulee kotiin, monelta on nukkumaanmenoaika jne), mutta itse ei vielä osaa tulkita sen kummemmin kelloa vielä. Joskus yrittää, mutta yleensä sanoo sen numeron, mitä pitkä viisari osoittaa.

Samoin talon numerot, hissin kerrokset, hinnat yms huomaa ja ilmoittaa.. Eli juuri tuo, mistä puhuit, miten numeroita voi hyödyntää elämässä..

Tulipas sekavasti. mutta vielä nyt odottelen, olisko kellään kokemusta vastaavasta..?

Poika pelaa mielellään noppapelejä ja myös yhtä laskupeliä (jossa pitää etsiä parit numeroista ja kuvista,joissa on asioita saman verran), mutta siinä on numerot " vain" kymmeneen, joten on kai liian helppo jo... Muita ei olla vielä kokeiltu.

Ylpeitä ollaan kyllä ja poika itsekin loistaa aina väläyttäessään jonkun hienon jutun..kun vanhemmat on ihan :O että MITÄ..?!



Meillä myös nuorempi 1,5v ja isoveljen myötä on alkanut tunnistaa numeroita.. tosin hänen mielestä kaikki on sitten " Kaa" eli kaksi..

En muista minkä ikäisenä tämä meidän neropatti näitä juttuja alkoi oppia, mutta joskus 2-vuotiaana osasi jo monia kirjaimia ja numerot ainakin 1-10 sekä perusvärien lisäksi myös paljon muitakin värejä.. Puhe ei ole vielä ihan täysin selvää, mutta minä oon ajatellut sen niin, että kun tuota tietoa on päässä noin paljon tietoa, niin ei sitä kaikkea voi yhtä aikaa osatakaan.. ;) Oppii lukemaan ja puhumaan oikein samalla, niin nimittäin on monta sanaa viime aikoina korjaantunut oikein -on itse lukenut ja tavu kerrallaan korjannut itse.. Puhuu siis kyllä paljon, mutta L,R puuttuu ja jonkun muunkin jättää jostain välistä pois..

Tämmöinen tapaus.

Lukuja poika luettelee vain noin 20:een, mutta sitten luettelee lukuja kymmenen välein, tunnistaa liikennemerkkien nopeusrajoitukset ja vahtii isän ajovauhtia ;-) Pieni haju on ykkösistä, kymmenistä ja sadoista. Harjoittelee itsekseen pieniä yhteen- ja vähennyslaskuja. Kyselee paljon matemaattis-luonnotieteellisiä kysymyksiä :-)



Visuaalinen hahmotuskyky on minusta erittäin vahva. Tekee labyrinttejä, huomaa monimutkaisiakin geometrisiä muotoja ympäristöstä, piirtää ja pelaa tietokoneella. Numeroiden piirtäminen aika hakusessaan.

ihan tavallisena pitänyt?

Ikää on 3v9kk ja numeroita osaa luetella kymmeneen oikeassa järjestyksessä luettelemalla. Erottaa, onko yksi vai kolme lihapullaa lautasella, mutta ei suorita niistä vähennys-, miinus-, jako- eikä kertolaskuja.

Osaa laskea ääneen, montako sormea tässä on, mutta tuskin osaa kertoa, mitä numeroita on 3:n ja 6:n välillä. Ei osaa sanoa, mikä numero tulee 49:n jälkeen.

Ei kirjoittele numeroita eikä kirjaimia, eikä osaa kirjaimia. Tunnistaa tosin muutamia sanoja kirjoitettuna (oman nimensä, isin, äidin).

Ilmeisesti nyt näkyy se, ettemme isän kanssa ole matemaattisesti lahjakkaita;) En ole myöskään lasta näihin mihinkään harjoituttanut.

Meidan 4-vuotias tyttomme osaa laskea 20 saakka. Ehka pidemmallekin, mutten ole koskaan kiinnittanyt huomiota. Han on tosi taitava piirtamaan ja olemme sita aaneen ihastelleet. 2-vuotiaalla tytollamme ei ole numeroista hajuakaan, kaikki ovat kaks ja kolme :)



Tassa lahellamme asuu kylla todellinen nero (asumme Yhdysvalloissa). Poika on 8 ja on lukiossa. Han on menossa yliopistoon parin vuoden kuluttua. Naita neroja on taalla aika lailla. Luin yhdesta lapsesta, joka 2-vuotiaana istui ostoskarryissa ja akkia alkoi lukea muropakettien nimia aaneen. Siita se lahti. Ja nama ovat ihan tosi tarinoita. Onko Suomessa mitaan vastaavaa? Ma en voi mitaan muuta kuin kuunnella ja ihmetella, ja olla tosi kiitollinen, etta oma lapseni on " normaali" .



Ap. kirjoittajan lapsi on selvasti matemaattisesti edella muita. Jatkakaa haasteiden antamista. Niin taalla neuvotaan lahjakkaiden lapsia.

eli yhteen-, vähennys, kerto- ja jakolaskun, joukko-oppia ja hieman geometriaa. Olen matemaatikko.

Vanhin pojista osasi samanikäisenä yhtä paljon.

Kaksosista liikunnallisempi ja allergisempi, peruslaskutoimitukset, hieman enemmän geometriaa.

Toinen kakosista , päässälaskukyky huomattavasti meitä muita parempi.

osaa luetella numerot 1-30. Hän osaa myös muut tasaluvut 100 asti. Hän osaa myös käyttää numeroita 1-10 välillä eli vaikka sanoa, että lautasella on viisi lihapullaa tai että ulkona on kolme autoa. Mielestäni ikäisekseen numeraalisesti lahjakas.

että meidän poika on myös aivan valtavan kiinnostunut numeroista ja kirjaimista. Minusta tuntuu, että poika näkee kaikissa asioissa vain numerot ja kirjaimet. Kun ollaan kaupassa, poika bongailee hintamerkintöjä, jos ollaan uimassa, hän kiinnostuu uimaratojen numeroista, poika kyselee aina välillä mitä kello on jne. Onkohan tuollainen kiinnostus enää edes normaalia??! Kirjaimista poika kiinnostui 1,5-vuotiaana ja on parivuotiaasta osannut kaikki kirjaimet. Tällä hetkellä hän osaa kirjoittaa tietokoneella isi, äiti, mummi, ukki, auto ja pari muuta rakasta sanaa.



Meillä isä on matemaattisesti erittäin lahjakas, itse taidan olla ihan sellaista keskitasoa. Olisiko tuolla numeroinnostuksella jotain viitettä siihen, että poika tulisi isäänsä. Mene ja tiedä.

[color=Magenta]Meillä on ihan sama juttu noiden numeroiden kanssa.. JOKA PAIKASTA bongaa ne ja mustakin aina välillä tuntuu, että Huhhuijaa, onko tämä nyt normaalia enää.. Saattaa leikkiä ja laskeskella ääneen jotain.. Joka päivä kun isänsä lähtee töihin, poika ilmoittaa, että montako työpaivää on vielä jäljellä (töitä ma-pe säännöllisesti) ja montako vapåaapäivää sitten on ja MITKÄ (monesko lokakuuta..) päivät ne on.. Nopeusrajoitukset, CD-levyjä kuunnellessa tarkkailee, monesko kappale on menossa ja eilen kun ruoka oli kuumaa, totesi, että täytyy odottaa KOLME MINUUTTIA...



Ja kun syö ruokaa lautaselta jostain kohti, katsoo, että OHO, TULI Cee! Jos ruokaa on jäänyt c:n muotoisesti.. Muutenkin hahmottaa noita numeroita ja kirjaimia joka paikassa ihmeellisesti..



Nii ja pukiessa on tarkastettava vaatteiden koko/pesuohjelaput.. ennen ei yleensä voi pukea, ennenkuin on tarkastettu onko varmasti omaa kokoa.. ;D



TIetokoneella kirjottaa litanian tuttuja sanoja, käsin myös..



Meillä isä on alalla, joten periytyvää kiinnostus lienee.. Itse olen myös mielestäni suht. lahjakas matemaattisesti, mutta ei meistä kumpikaan ole lapsena tuollaisia taitoja omannut! Minä opin kyllä lukemaan 4-vuotiaana, mies " vasta" koulussa, mutta nuo numerot on kyllä ihan uskomaton juttu!

EI sitä tunnu aina kukaan uskovan, kun kerron.. :)[/color]

Vaikka samoista aineista rakennettu. Vanhempi osasi nelivuotiaana juuri sitä päättelyä. Jos autosta oli kirjan kuvassa näkyvissä kolme pyörää lapsi sanoi, että autossa on kuusi pyörää, ne kolme ovat vain piilossa. Tai muotopaloja rakentaessa sanoi, että äiti mitä tulee neljästä kolmiosta (no tietenkin neliö...). Hän on lisäksi kiinnostunut avaruudesta, planeetoista, liikennemerkeistä (hirvivaaraa äiti on 2,5 km...). Eli numerot ja avaruudellinen hahmottaminen ovat arkipäivää. Kirjaimet ja merkit sujuvat, kirjoitus sanelusta.



Nuorempi taas ei ole vähääkään kiinnostunut mistään samansuuntaisesta. Vastaus on vaan emmä tiä, kerro äiti. Tämä menee sitten liikkumisessa aivan omaa rataansa.



Niin hyvä vinkki oli jo aiemmin, antaa haasteita sopivina paloina. Kuitenkaan emme mekään vanhemman kanssa unohda liikkumista ja ulkona pelailuja. Nuorempi saa " pakkomatikkaa" isomman siivellä.

Tietty kaikki (ainakin melkein) oppii laskemaan kun tarpeeksi tankkaa. Lapsen matemaattisuus paljastuu yleensä jo hyvin pienenä, eikä se ole sitä että osaa ladella numeroita, se kertoo lähinnä hyvästä muistista.

Se että ymmärtää numeroiden logiikkaa, onkin sitten jo matematiikkaa. Kuitenkin tuokin näyttää ilmenevän eri lailla eri lapsilla.



Meillä vanhempi oppi puhumaan jo alle 1,5 vuotiaana sujuvia lauseita ja niinpä hänen tarinoistaan oli helpompi ymmärtää, että lapsi on matemaatikko jo pienestä. 5-vuotiaana pärjäsi peruslaskutoimituksissa paremmin kuin naapurin 3-luokkalainen. Kirjaimet tunnisti, mutta lukea ei osannut pätkääkään ennen kouluun menoa, joten laski vain korvakuulolta hyvinkin pitkiä päässälaskuja. Pienempi ei osannut puhua vielä edes 3-vuotiaana ja puheterapeutin mukaan hänen eräs heikko kohtansa oli matemaattinen hahmottaminen. Koska vanhempi oli jo tuossa iässä vaikka kuinka pitkällä matemaattisella urallaan, luulin tosiaan, että jo 3-vuotiaan pitäisi osata laskea lukuja, ja aloin hieman treenata nuoremmankin kanssa. Pian ilmeni että poika taisi kyllä oikeasti juksata puheterapeuttia. Oikeasti olisi tarvinnut ymmärtää vain mikä on enemmän, mikä vähemmän jne. mutta poika ymmärsi myös lukujen tarkoituksen. 5-vuotiaana hänkin osaa laskea yhteen, vähentää ja jakaa, ilman että erityisemmin on opetettu, lähinna vastattu kysymyksiin. Kertolaskua hän ei oikein vielä ymmärrä. Ja kun 5-vuotisneuvolassa kysyttiin osaatko laskea viiteen, neuvolantäti luuli ensin ettei osaa, kun poika kysyi vaan, että millaisella laskulla. Saikin sitten jo maininnan matemaattisesti edistyksellinen, kun äiti selvitti, että poika tarkoittaa kysyä pitääkö laskea esim. 10-5, 2+3 tai 10/2.



Mutta meilläkin lukihäiriöisen isän ainoa ' lahjakkuus' on ollut matemaatiikka, ja äitinsä on jopa vielä enemmän matemaatikko.

Poikamme käydessä esikoulun toista vuotta eli 3,5-4,5 v sen vuoden tavoitteisiin kuului luvuilla 1-5 operoiminen pienet laskutoimitukset mukaanluettuina.



Tämä siis tavoitteellista toimintaa eli opetuksen tulosta.

Kuullostaa niin tutulta!! Poikani tosin on vähän sinun poikaasi nuorempi, joten ihan vielä ei olla tuossa vaiheessa, että kalenterikin osattaisiin :). Mutta ilmeisesti ollaan kohta, sillä tiedonjano ja kiinnostus kirjaimiin/numeroihin on aivan käsittämätön.



Kun poika kuuntelee musiikkia (on fanaattinen musankuuntelija), hän seuraa kappaleiden numeroita. Sitten kun hän kuulee esim. kaupassa tai autossa jonkun tutun kappaleen, täräyttää poika sen kappaleen numeron (" tämä on numero viisi laulu" ) eikä niinkään kappaleen nimeä. Kun poika syö vaikka makaroonia, näkee hän siinäkin c-kirjaimen jne. Tai jos puraisee keksistä palasen, on senkin C. Yhdessä vaiheessa poika jaksoi pähkäillä sitä, että M ja W kirjaimet ovat samoja, ne ovat vain eri päin. Poika oli aivan hurmiossa, kun keksi tämän asian. Kellonajat poikaa kiinnostaa tosi paljon. Tietää, että neljältä äiti hakee hoidosta, viideltä syödään ja kahdeksalta mennään nukkumaan. Aamuisin kun herää, kysyy, että onko kello jo kuusi (herää yleensä aina kuudelta). Kun ulkoillaan tms., poika usein kysäisee, että mitähän se kello on. Aivan kun osaisi siitä päätellä, mitä seuraavaksi on tiedossa. Kaupoissa pojan saa aina viihtymään tosi hyvin, kun sanoo, että mennäämpä katsomaan niitä numeroita. Ja kun hän asemalla vähän pelkäsi hissiä, sanoin, että mennään katsomaan sitä ovea, jossa on kirjaimia (oviin oli kirjoiteltu jotain) ja niin poika innostui ja pelko oli voitettu. Poika myös tietää mm. sen, mikä on isovanhempien talon numero, rappu ja ovinumero. Osaa myös aina valita hississä oikean nappulan, jos mennään mummille tai jos ollaankin menossa alas ykköseen. Näitä esimerkkejä voisi luetella loputtomiin.



Hauskaa kuulla, että täältä löytyy muitakin tällaisia hassuja pikkukavereita. Se mikä minua kiinnostaisi tietää on, millaisia teidän lapset ovat muuten luonteeltaan?? Meidän " numerohullu" on rauhallinen lapsi, joka jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja samoihin asioihin. Häntä ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut mitkään hiekkaleikit tms., mieluummin hän ihmettelee luonnon ihmeitä ja bongailee niitä kirjaimia ja numeroita. Nyt vasta vähän vanhempana on leikkeihin tullut vähän enemmän vauhtia mukaan.

Olen joskus aikaisemminkin viestitellyt tänne aiheesta. Meidän poika täytti eilen 4 vuotta ja on tosi kiinnostunut matikasta ja laskemisesta. Osaa laskea suorilta n. 20:een, mutta erityisesti vähennys- ja pluslaskut kiinnostaa. Hallitsee päässälaskun noin seiskaan asti eli jos sanotaan, että pöydällä on viisi autoa ja kolme menee varikolle, se sanoo heti että kaksi jää. Ja jos sanon, että neljä tulee takaisin niin se osaa sanoa, että niitä on sitten kuusi yhteensä. Kello kiinnostaa hirveästi, se käy vähän väliä katsomassa kelloa ja ilmoittaa, että " nyt on viis ja kakstoista" eli tiedän kellon olevan tasan viisi. Kelloradiota se tuijottaa kuin parasta videota ja huutaa, että nyt vaihtui kasiksi! ;-) Lisäksi poika rakastaa lukea linja-autojen aikatauluvihkosta, katselee kellonaikoja ja bussin numeroita ja ymmärtää, miten ne liittyvät yhteen - ei siis ihan osaa sieltä kattoa moneltako se lähtee, mutta on kauhean tarkasti sitä plarannut ja ymmärtää niiden yhteyden.



Muutenkin poika on erittäin säntillinen ja tarkka, tekee hyvin tarkasti legoista torneja siten, että värit menevät tasan vihreä-punainen-keltainen ja toistaa saman skaalan. Sitten purkaa tornin niin, että samat värit jäävät omiksi pikkutorneikseen ja sitten laskee niiden määrän. Sitten tekee lastin autoon, jossa jälleen menee samanväriset legot raidoittain. Autoteillä seuraa koko ajan nopeutta ja nopeusrajoitusliikennemerkkejä. Sitten kyttii, ajaako äiti satasta vaiko ei...



On kiinnostunut iästä ja laskee jatkuvasti, minkä ikäinen hän on sitten kun sisko on kaksi jne. Odottaa enemmän kuin joulua sitä päivää kun pääsee kouluun, kun " siellä saa laskia niin palijon ku jaksaa" .



Olemme antaneet paljon tehtäviä matikkaan liittyen ja hän saa käyttää meidän laskukonetta. Netistä on löydetty paljon kivoja laskemiseen liittyviä pelejä, samoin yksi Nalle Puhin eskari-cd on kovassa käytössä.